Maarumäki

Marotin D-pennut tänään 2 vuotta!

2011-12-18T09:51:00.003+01:00

Tämä porukka näki päivänvalon 2 vuotta sitten joulukuussa! Vaikea kuvitella että 2 vuotta on jo vierähtänyt siitä aikaa.

Onnea kaikille pennuille 2-vuotispäivänä!

Suuri sydän on poissa...

2011-12-17T09:59:00.009+01:00

Smooth Breeze Legend of Troll 30.9.2002 - 16.12.2011

Maarumäen henki ja suuri sydän on poissa. Ikävä on sydäntä raastava. Ruttu nukkui eilen pois leikkauspöydälle äkillisen sairauden vuoksi. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ruttu oli sanoinkuvaamattoman lempeä ja aina ohjaajansa ja perheensä varjo, koko ajan paikalla valmiina puolustamaan laumaansa ja antamaan pohjatonta raukkauttaan. Otti myös ystävät ja muut valitsemansa ihmiset ja koirat oman laumansa jäseniksi ollen lempeä jättiläinen myös valitsemilleen. Ei saata uskoa että ne suuret lempeät ruskeat silmät jotka ovat varjon lailla seuranneet 9 vuotta ovat lopullisesti poissa.

Päivitystä.....

2011-09-17T09:14:00.003+02:00

Blogin kirjoitukset tässä varmaan pikkuhiljaa jatkuvat. Maarumäki on ollut kovasti hiljaa menneen kevään, kesän ja alkusyksyn. Nyt aletaan pikkuhiljaa palata tavalliseen arkeen. Kevät ja kesä ovat olleet sairastamisineen ja ystävien menetyksineen raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa elämä palaa uomiinsa. Maarumäessä on sairastettu niin syöpää, murtuneita luita kuin revenneitä välilevyjä useamman ihmisen voimin. Ei niistä sen enempää, läheisimmät tietävät kyllä kuka mitäkin on sairastanut. Nyt kaikki ovat paranemaan päin.

Koiramaailmassa keväällä ja kevättalvella viikatemies vieraili useasti. Kaikki koira-asioita selvillä olevat lienevät kuulleet uutiset suomen suuren koiratuomarin/harrastajan ja ihanan ihmisen eli Pentti Mattsonin poismenosta. Pentti ei ollut ainoa jonka menetimme vuonna 2011, monta muuta suurta koiraihmistä on myös lähtenyt tänä vuonna paremmille harrastusmaille. Lisäksi perhettämme kosketti henkilökohtainen suru ja menetimme hyvän ystävän äkillisesti keväällä. Omistan myohemmin Hansulle oman kirjoituksensa täällä. Pitkäaikainen treenikaveri ja perheystävä on nyt poissa. Voimia kaikkien läheisensä menettäneiden perheille! Joskus parhaat lähtevät ensin ja ovat meitä vastassa kun jälleennäkemisen aika koittaa.

Ylläolevasta kuvasta sen verran että kuvassa esiintyvät pienisuuri saksanpaimen Sissi ja meidän Ruttu. Kuva on otettu muistaakseni vuosi sitten syksyllä..

Jarin leikkaus....

2011-07-05T00:05:00.004+02:00

Päivityksiä viimeisen puolen vuoden ajalta tulee pian blogiin, paljon on tapahtunut puolen vuoden aikana, eikä kaikki välttämättä niin hyvää. Tämän päivän päivityksen aiheena kuitenkin se että Jari on leikattu, leikkaus meni niin hyvin kuin voidaan olettaa ja mies on vielä toistaiseksi teholla, mutta päässee osastolle joko yön aikana tai viimeistään huomen aamulla. Allekirjoittanut ei harrasta Facebookkaamista joten blogi ainoa paikka saada tieto niille joiden puhelinnumero on minulta hävinnyt taannoisesssa onnettomuudessa eräällä lomamatkalla, eikä Jarikaan pääse itse ilmoittamaan juuri nyt.

Puolessa vuodessa on todella tapahtunut paljon asioita ja niitä päivittelen tässä pikkuhiljaa kun jaksan ja sillä välin Maarumäki jatkaa sairaiden ja loukkaantuneiden hoitokotina toimimista.

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-12-31T17:18:00.004+01:00

Maarumäen poppoo ja Kennel Marotin toivottavat kaikille Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Uuden Vuoden odotusta koiran/pennun kanssa...

2010-12-29T17:56:00.003+01:00

Tulipa tuossa nyt mieleen kun Marotin D-pennulle on tulossa ensimmäinen uusi vuosi kirjoittaa sananen koiran kanssa vuodenvaihteen humusta. Yleisesti ottaen koirat sietävät paukkuja suhteellisen hyvin, mutta vuoden vaihtumiseen toki liittyy koiralle (ja myös itselle ) paljon muutakin mm. ilotulitteiden haju on hyvin voimakas koiran nenään (käy muuten itsellekin henkeen, kiitos kysymästä) ja haju uutena asiana saattaa aiheuttaa koirissa hieman hämmennystä. Ja nyt siis puhutaan koirista, jotka eivät ole mitenkään ääni tai paukkuarkoja. Itse en suurimpaan humuun ja hajuun mitään koiraa veisi, jo puhtaasti siitäkin syystä että paukuttelevat humalaiset ihmiset, jotka vielä kännipäissään lähestyvät koiraa usein hyvinkin uhkaavasti eivät ole mikään mukava kokemus tervepäisellekään koiralle. Koira oppii yhdistämään uudelle vuodelle tyypillisen ruudin hajun nopeasti ikävään asiaan (esim humalaiset ihmiset). Koirien kanssa voi viettää uutta vuotta, mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää, eikä uutta vuotta pidä turhaan pelätä. Jos sattuu olemaan kyseessä pienempi tai ihan pieni pentu niin varovaisuutta on syytä noudattaa. Itsellä on muutama todella ikävä kokemus vuosien varrelta pentujen kanssa. Ja koska ihminen muistaa pitkään, niin ne jutut tulevat itselle aina mieleen joka uusi vuosi. Minulle henkilökohtaisesti ehkä vielä enemmän sillä 13 vuotta paukkuaran Collien omistaneena uudet vuodet ovat olleet aika lailla tuskallisia välillä.

Viimeisimmät uuden vuoden tuskat on kuitenkin koettu saksanpaimenkoiran pennun ja briardin pennun kanssa. Ja näistä on jo vuosia, mutta vieläkin tunnen suurta katkeruutta naapuria kohtaan, jolle tunnustan vuosia sitten huudelleeni todella suuria hävyttömyyksiä kiukuspäissäni...

Kävipä siis niin että Ruttu briardi (nyt 8v, ei paukkuarka) oli pienen pieni pentu uuden vuoden aikaan eli 3 kuukautta vanha. Ajattelin fiksuna että käytän pennun pissalla hyvissä ajoin ennenkuin uuden vuoden paukuttelu alkaa ja tuumasta toimeen eli pennun kanssa ovesta ulos n. klo 17.30 (paukuttelu sallittu silloinkin jo vasta klo 18 alkaen) ja kuinka ollakaan, saman tien kun sain oven auki ja pentu kiipesi portaat alas pihalle, kuului yläpuolelta PAM!!! Ja raketti räjähti ihan meidän yläpuolella hyvin matalalla. Seurauksena että pentu sinkosi pitkin pihaa ja huusi kun syötävä kun pelästyi puoli kuoliaaksi. Mukava naapuri oli tähdännyt raketin suoraan talomme päälle ja reippaana aloittanut paukuttelun jo hyvissä ajoin etuajassa. Huudeltuani kaikki mahdolliset kirosanat naapuriin ja uhkailtuani ties millä rauhoittelimme pentua pihalla ja teimme Jarin kanssa pitkään töitä että pentu rauhoittui ja saimme sen leikkimään ja uskomaan että pihalla on kiva olla ( pakkasta yli sinä uutena vuotena n. -25 astetta). Olin jo aivan itkun partaalla ajatellen että nyt sain toisen paukkuaran koiran käsiini, mutta myöhemmin illalla veimme pennun uudelleen paukutuksen aikaan pihalle leikkimään ja otimme aikuiset ei paukkuihin reagoivat koirat mukaan ja teimme töitä asian kanssa, ja ONNEKSI (ja myös naapurin onneksi) Rutulle ei mitään kummempia traumoja tuosta jäänyt.

Toinen vastaava tilanne tapahtui vuosia aikaisemmin Rikin kanssa (saksanpaimenkoira, josta olin ajatellut pelastuspuolen koiraa kun silloin sillä puolella harrastelin). Silloin asuimme vielä Helsingissä ja olin menossa Mustavuoren ulkoilualueelle uutena vuotena hyvissä ajoin koiria ulkoiluttamaan. Pellon laidalla seisoi mies kahden lapsen kanssa laittamassa raketteja telineeseen. Otin koirat autosta (Riki oli 6kuukautta vanha) ja kun ohitimme miehen lapsineen, pyysin mieheltä erittäin kohteliaasti että voisiko hän odottaa että pääsemme pienen matkan päähän ennenkuin hän alkaa räjäyttelyn. Miehen vastaus oli: "Vie ne rakkis muualle täältä!".... Ja taas, juuri ohittaessamme paikan sama PAM!! No, onneksi Riki ei moisesta ollut moksiskaan ja jatkoimme matkaa ilman että pentu olisi pelästynyt sen kummemmin. Ja taas jälleen kerran ajattelin hyvin rumia ja toivoin ettei kyseinen mies koskaan hukkaa lapsiaan metsään pelastuskoirien etsittäväksi, kun noin hyvin suhtautui meihin...

Summa summarum... Ihmisten ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys saattaa olla pahempi uhka koirille kun mikään uuden vuoden paukuttelu sinänsä. Koirat selvisivät paremmin kuin minä, minä olen oppinut inhoamaan yhdistelmää uusi vuosi/ilkeät ihmiset... Minä olen siis paukkuärtyisä koiranomistaja. Eikä hommaa parantanut muutama vuosi sitten kiusaa tehneet teinit jotka ampuivat raketteja meidän pihalle vaakatasossa tieltä (hyvin tietäen että pihalla voi olla koiria) ja sen jälkeen kohti minua ja kun käskin painumaan muualle hyvän sään aikana niin sitten soitettiin poskea ja käytettiin rumia sanoja lopputulemana se että täällä aidottiin ja pingottiin pitkin naapurustoa ja ko. teinien äiti näytti lähinnä kädettömältä hoo-moilaselta kuullessaan asiasta eikä osannut muuta kuin tuijottaa suu auki. Toivoisin lasten vanhemmiltä hieman älykkäämpää suhtautumista kupeidensa hedelmien tekemisiin, mutta kaiketi koirilta voi vaatia hyvää käytöstä, mutta kaikilta teineiltä ei...?

Ja sitten se tärkein: eli jos omistat paukkuaran koiran, hyväksi todettu systeemi uutena vuotena on laittaa verhot kiinni illaksi ja yöksi ja musiikki kovalle soimaan ja toimia kotona kuin mitään ei tapahtuisikaan. Koira saa siitä musiikista (ei välttämättä niin miellyttävää) ärsykettä ja reagoiminen ulkona tapahtuvaan paukutteluun ei ole kenties niin voimakasta.

Jos koira on todella pahasti paukkuarka, käykää eläinlääkärin juttusilla ennen uutta vuotta, on olemassa kaiken maailman suihkeet ja lääkkeet helpottamaan koiran ahdistusta. Hyvä Uusi vuosi on hyvä koirallekin.

Päivityksiä II

2010-12-26T19:51:00.001+01:00

Nämä pirun pienet pirpanat täyttivät 18.12.2010 1v!!! Ei voisi uskoa että siitä jo vuosi aikaa kun mokomat maailmaan pullahtivat. Näin se aika menee itse edestään. Viime joulu siis hoidettiin pirpanoita ja tämä joulu laiskoteltiin...

ONNEA MAROTIN D-PENTUE!!

Kaikki saivat jo henk.koht onnittelut, mutta tässä vielä lapsuusmuistoja kuvassa...

Päivityksiä I

2010-12-26T19:41:00.003+01:00

11.12.2010

Rasta tuuletti Messarissa Helsinki KV Helsinki Winner 2010 näyttelyssä eli Marotin Caramelle 14v 9 kuukautta vanhana nappasi rottweiler ROP-Veteraani tittelin ja tuli palkituksi myös Hesy:n osalta näyttelyn vanhimpana osaanottajana. Herätti kaiken puolin ihmetystä nähdä tämän ikäinen rottweiler vielä näyttelyssä. Rasta muuten on syntynyt viimeisenä vuonna jona rottweilereiden hännät vielä typistettiin elikkä 1996. Hyvä Rasta ja Rosa.

Sitä ennen muuten 13.11.2010 Kari ja Tare kävivät Jyväskylässä KV näyttelyssä ja Tare oli JUN luokassa EH. Hyvä Tare ja Kari!!

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä

2010-12-10T19:50:00.002+01:00

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, on niitä jotka tekevät itsestään numeron kaiken aikaa ja joka paikassa, kaiken keskipisteenä oleminen on tärkeää. Sitten on niitä ihmisiä jotka eivät vietä syntymäpäivää, koska eivät halua tehdä itsestään keskipistettä ja olla huomion kohteena. Itse katson kuuluvani jälkimmäiseen joukkoon, en pidä omia syntymäpäiviäni niin tärkeänä tapahtumana, että niillä pitäisi häiritä muiden ihmisten maailman menoa. Kai se pitää niin ollakin että meitä pitää olla moneen junaan ja joku jää vielä asemallekin, joskus tyhmyyttään ja joskus ujouttaan.

Nyt on kuitenkin alkamassa jouluun valmistautumisen aika. Joulu merkitsee meille kaikille erilaisia asioita ja siihen usein liittyy paljon tunteita, odotuksia ja pelkojakin. Toivon kaikille rauhallista joulun alusaikaa, joulu on kuitenkin rauhoittumista ja valmistautumista tulevaan vuoteen ja sen koitoksiin muiden merkityksellisten asioiden ohella joita joulu kaikille meille edustaa. Tänä vuonna olemme saaneet paljon lunta (ja sitä on tulossa viikon sisällä vielä lisääkin) ja vaikka suuri osa meistä manaakin sen paljoutta, niin nautitaan sen tuomasta valosta ja tunnelmasta, sytytetään kynttilät sisään ja tuikut ulos valaisemaan ja luomaan tunnelmaa. Annetaan joulun tuoda valoa ja lämpöä sydämiin. Muistetaan ystäviä ja perhettä joulukortilla tai muulla tavalla ja kerrotaan kuinka tärkeitä he ovat ja yritetään muistaa ensi vuonna kertoa se muulloinkin kuin jouluna. Suomalaiseen kansankulttuuriin kun ei kuulu tuo lämpimien tunteiden julkinen esittely. Annetaan edes joulun hetkeksi muuttaa tuo asia.

Rauhallista joulun odotusta ystäville ja tuiki tuntemattomillekin.

Sari

Lahden Kv- näyttelyssä 30.10.2010

2010-11-04T19:36:00.005+01:00

Miehityksellä Donna, Heidi, Iida, Sari ja Jari käytiin lauantaina Lahden Kv-näyttelyssä, Donna oli hienosti JUN EH. Tuomari oli tosi asiallinen kaikissa luokissa ja asetti koiria todella ammattitaitoisesti järjestykseen. Kerrankin oli tuomari joka kiinnitti paljon huomiota koiran liikkeeseen ja rakenteeseen ja narttukehissä ei myöskään asettanut urosmaisen pään omaavia narttuja kärkeen, vaan selkeästi haki nartuista hyvää rakennetta ja narttumaista ulkonäköä. Sääli vaan että avoimen luokan urokset loistivat poissaolollaan, eikä niitä ollut katsottavana paljon. Liekö syynä ahtaat tilat ja sisänäyttely?? No, tällä kertaa ei ainakaan rähjä-roopeja joukosta löytynyt ja se on positiivinen asia.

Reissu meni hyvin, mitä nyt Sari eksyi välillä porukasta kun oli suuri näyttely ja paljon kehiä ja ihmisiä. Donna oli hieman ihmeissään ja kokemusta kehässä tarvitaan vielä lisää, mutta ei tilanteesta mitenkään stressannut. Auto näytti enemmän savikasalta reissun jälkeen kuin autolta, mutta hyvin mahduttiin kyytiin.

Reissun päätteeksi pudotettiin ensin Iida kotiin ja Onni ja Donna pääsivät juoksemaan keskenään, ohessa muutama kuva jossa sisko ja sen veli...:)

Kiitos Heidille joka jaksoi pyörtymättä ja Iidalle josta on tullut porukan handleri..:)

Marotin pennut tänään 10kk Paljon Onnea

2010-10-18T21:22:00.002+02:00

Tänään 10kk synttäreitä viettävät Marotin D-pennut. Paljon onnea. 4 kuukauden päästä siitä on jo vuosi kulunut, sitten vietetään isot synttärit.
Ohessa kuva päivän vanhoista pennuista....:)

Iidan Championit ja muita kuulumisia...

2010-08-28T12:42:00.002+02:00

Kouvolan näyttely oli 21.8.2010 ja koska Sari ei tapansa mukaan ehtinyt ilmoittaa briardeja sinne ajoissa, olimme mukana vain turisteina ja auttamassa Iidaa, jolla oli siis näyttelyyn ilmoitettuna sekä Onni että Corgi Aune. (Olen siis surullisen kuuluisa siitä että unohdan ilmoittaa koirat ajoissa näyttelyyn jonne haluaisin)
Sää suosi meitä, muualla Suomessa sateli, mutta Kouvolassa tuli vain muutama pisara ja aurinko paistoi muuten täydeltä terältä. Jopa niin paljon että allekirjoittaneelta paloi nenä...:)
Näyttely oli erinomaisesti järjestetty, kaikki pelitti hyvin, paitsi naisten vessa oli lopussa kuin sikalauman jäljiltä. Hävettää koiraihmisten puolesta.

Näyttelymenestys oli tällä kertaa erinomainen, Onni oli pentuluokassa ERI1, ROP-pentu ja sai vielä lisäksi KP:n. Ansa osallistui veteraaniluokkaan ja oli ROP-veteraani. Jos nyt sattuu ettei joku tiedä mistä sanoista ROP tulee, niin se on siis Rotunsa Paras.

Hyvä Iida ja Onni ja Aune!!

Oli myös kiva tavata tuttuja ja viettäää lämmintä syyspäivää. Tuntuu että se oli kenties syksyn viimeinen.

Maarumäkeen ei kuulu mitään kovin erikoista, syksy tekee tuloaan ja viimeisistä auringonsäteistä koitetaan nauttia ja parannellaan Rutun selkää, joka on ilmeisesti venähtänyt, Ruttu kieltäytyi torstai-iltana menemästä maahan ja ulahti aina portaissa. Perjantaina käytiin eläinlääkärissä, saatiin akupunktiota ja kipulääkitys, ja nyt odotellaan että jännitystila ja venähdys selässä parenee. Ruttu parka on taas portin takana eikä saa osallistua mihinkään riehumiseen. Oikea kovan onnen jätkä, sen verran mahtuu ennestään sairaspäiviä elämään. Nyt sentään sujuu jo maahanmeno ja ylös nouseminen. Luojalle kiitos siitä että nykypäivinä koirille löytyy myös asianmukaiset kipulääkkeet. Ennen oli toisin kun ei paljon mitään ollut mitä olisi voinut antaa.

Vilkkaiden briardien kanssa aina tuppaa sattumaan jotain. Espoosta kuului tänään myös uutisia joiden mukaan Peppi-briardikin oli tehnyt ilmalennon ja laskeutunut kyljelleen maahan. Isokokoisten koirien kanssa saa aina huokaista helpotuksesta kun saa ne aikuisiksi ilman mitään merkittäviä tapaturmia. Tosin joillakin yksilöillä kuten Rutulla se sählääminen ja onnettomuusalttius jatkuu läpi elämän...

Suomen Briard ry järjestää tänä viikonloppuna Santahaminassa MH-testin, sinne oli vähän ajatuksena suunnata, mutta Rutun selän vuoksi pysytään kotona tilannetta tarkkailemassa.

Briardien Erikoisnäyttely 17.7.2010

2010-07-17T21:42:00.003+02:00

Briardit kävi näyttelyssä, emäntä ei. Sarilla siis paukahti selkä ihan kunnolla tämän viikon torstaina ja briard näyttely jäi siis väliin. Pääsi oikein ambulanssiajelulle torstaina. Jari ja Iidapa hoitivat homman kotiin kasvattajien avustuksella. Iida esitti, kasvattajat Hanna ja Tuula olivat siistineet koirat lopulliseen näyttelykuntoon näyttelypaikalla. Isot kiitokset Hannalle ja Tuulalle avusta. Oli leikattu tassukarvat ja annettu arvoikkaita vinkkejä esittämiseen ja poistettu loput takut...:) Täytyy sanoa että on Kasvattajia ja kasvattajia... Ja molempien briardien kasvattajat on niitä isolla K:lla. Jaksavat olla kiinnostuneita omista kasvateistaan.

Hapsu oli nuorten luokassa IV olemattomalla karvallaan. Eka näyttely ja heti tuli ruusuke. Ihan hyvä suoritus kaikin puolin. Eihän koirassa mitään muuta vikaa olekaan kuin karvan puute. Nyt sitten aletaan kasvattamaan karvaa.

Ruttu sai "vain" sinisen nauhan, tuomari oli kiinnittänyt huomiota liikkeeseen eikä ollut tykännyt. Olisipa vain tiennyt kuinka koira on kursittu kokoon rautalangalla ja muilla varaosilla niin olisi ehkä osannut arvostaa liikettä enemmän. Ei varmaan ihan heti tule vastaan toista koiraa jolla on rintakehä avattu, levitetty auki ja nostettu keuhkot pihalle ja lisäksi vielä leikattu välilevy siitä kohtaa mistä tuomari ihan oikein oli löytänyt kuopan ristiselästä. Rutulla on kyllä vähän etutassut esim kääntyneet ulospäin, mutta se on tullut rintakehän leikkaamisen jälkiseurauksena. Ja kuvista päätellen liike takaosassakin on ollut ihan kohtuullista tuomarin arvostelusta huolimatta...:)

Harmittaa vain itseä kun ei paikalle päässyt, mutta kaipa tuo selkä tuosta kuntoutuu. Paljon ei vielä pysty tekemään, mutta tropit on aika kovat ja väsyttävät mutta tuntuvat auttavan.

Hauskaa kuului olleen, Hapsukin oli esiintynyt kehässä tavallinen remmi kaulassa toisen kerran kun ensin ole sanottu että punaisella nauhalla (EH) ei tarvitse enää sijoittamiseen mukaan mennä, eikä kukaan ollutkaan osannut laskea ettei vaaleanpunaisia sitten kuitenkaan ollut tuota 4 kappaletta. Sitten jäi kiireessä väärä remmi kaulaan...:))

Kiitos Iidalle, Iida on ollut korvaamaton apu monessa asiassa. Taidetaan olla aika monta hevosen hoitoa velkaa...

Jos muistan ilmottautua, niin seuraavan kerran briardeja nähdään ehkä Kouvolassa. Iida on jo ilmoittanut Onnin Kouvolan näyttelyyn, joten jompikumpi briardeista sopii hyvin rotikan näyttelykaveriksi...:))

Rikkaruohoja ja kuohuviiniä...

2010-07-02T22:29:00.004+02:00

Onneksi raskas työviikko on ohi ja elämässä on muutakin kuin aina vaan koira-asioita. Perjantai-iltaa oli mukava viettää puutarhassa patsastellen ja rikkaruohoja kitkien kuohuviinilasi kädessä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kokeilin. Suosittelen lämpimästi...:) Lämmin suomalainen kesäilta, pionin tuoksu puutarhassa ja makea Vino Spumante dolce Italiasta on oikein viehättävä kokemus...

Jari on viettämässä rallitiiminsä parissa poikien iltaa, joten talo oli kerrankin vain minun valtakuntaani. Rikkaruohot saivat kyytiä ja muutama lasillinen kuohuviiniä teki terää. Olen varmasti maailman huonoin alkoholin käyttäjä, tai oikeastaan ollaan molemmat, mutta skumppa on sellainen joka aina silloin tällöin tekee terää...

Puutarha on nyt ehkä parhaimmillaan (myös rikkaruohot), pionit ovat alkaneet kukintansa, salaperäinen aivan upean värinen ruusu kukkii (salaperäinen siksi että lajike ei ole koskaan selvinnyt), sitä on välillä yritetty hävittääkin, mutta aina se vain sitkeästi ilmestyy, akileijat ovat vielä kukassa, samoin päivänliljat.

Joku suuri ajattelija on joskus sanonut että "mikään ei ole yhtä tärkeää kuin puutarhanhoito". Ja niinhän se on. Puutarha symboloi niin montaa asiaa ja toimii samalla mielen rauhoittajana käyskenteli siellä muuten vaan, tai teki puutarhatöitä...:)

Rottweilereiden erikoisnäyttely 11.06.2010 Tuomarinkartanossa

2010-06-12T18:26:00.008+02:00

Päivä siis meni osittain vesisateessa ja kovassa myrskyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa erkoisnäyttelyssä. Kiitokset kaikille mukana olleille. Marjalta vielä erikoiskiitokset jaksamisesta...:) Päivä oli pitkä ja raskas. Onni oli pikkupentuluokassa 5-7kk urosten 3.sija ja Donna narttujen 2.sija. Pentukasvattajaluokasta tuli kunniapalkinto. Lisää kuvia ja juttuja näyttelystä paremmalla ajalla.

Päällimmäisenä päivästä jäi kuitenkin mieleen pentujen saamat hyvät laatuarvostelut saksalaistuomareilta ja pentujen ihanat luonteet. Kyllä saa ylpeä olla! Ohessa muutama kuva.

Kuisteja ja raparperipiirakkaa...

2010-05-30T16:27:00.003+02:00

Tämän viikonlopun työsaldo ei jäänyt huonoksi sateesta ja muista vastuksista huolimatta. Vanhan betonisen rapautuneen etukuistin päälle nousi uusi puinen kuisti jota kelpaa esitellä...:) Kiitoksia Ramille, joka kävi tekemässä runkon. Aikaa kuistin tekoon meni hyvät 2 päivää. Sunnuntai kuluikin sitten rännilautojen vaihdossa uusiin ja nurmikon leikkuussa. Onneksi saatiin talkooapua kun Jarin selkä ei vieläkään kestä mitään. Ehdinpä tekaista vielä raparperimansikkapiirakanpiirakan joka on suurta omaa herkkua...:) Ohjekin on niin yksinkertainen että siihen pystyy kaikki. Raparperit pihalla ovat jo isoja ja mansikoita löytyi vielä pakkasesta... Siihen kun lisätään vielä vaniljakastike niin mikä sen parempaa. Normaalisti piirakka tehdään pyöreään lasivuokaan, tänään se meni uunivuokaan, koska tein tupla-annoksen.

Raparperimansikkapiirakka

Pohja:

100g margariinia
1dl sokeria
1 kananmuna
1,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Päälle
1/2l raparperia ja/tai marjoja
0,5dl sokeria

Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina n 22cm pyöreän voidellun ja jauhoitetun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.
Levitä marjat taikinan päälle ja ripottele sokeri pinnalle (happamet marjat ja raparperi tarvitsevat 0,5dl sokeria, muut marjat vähemmän)
Kypsennä uunissa 175 celsius asteessa n. 40 minuuttia.

Sunnuntain viettoa...

2010-05-23T20:09:00.005+02:00

Helleviikko meni, viikonloppuna saatiin ukkosta, sadetta ja vähän viileämpää säätä. Hyvä ettei ole ihan 28 astetta enää. Se ei ole hyvä koirille eikä ihmisillekään. Ei tahdo jaksaa yhtään mitään. Kesä tuli Suomeen viikossa. Kaikki lehdet tulivat puihin, omenapuut kukkivat ja meillä myös päärynäpuu.

Launtaina pidettiin sadetta ja siivottiin, sunnuntaina saatiin vieraita Salosta. Dino tuli Sussen ja Laten kanssa käymään, eikä voi muuta sanoa että onpa hieno poika! Hermorakenne on kohdallaan kuten kaikki muutkin luonteenpiirteet. Ihmeteltiin maailmanmenoa kahvipyödässä ja sitten käytiin ennen ruokaa tekemässä Dinolle ja Rutulle pienet jälket. Isä Tarmokin tuli poikaa ja jäljestämistä katsomaan (ei siis kyllä yksin tullut, kyllä Tero oli kuitenkin kuskina...:)). Dino jäljesti makkaroita hienosti, oli kotona jo vähän opetellut. Hienosti nenä toimii ja pysyy maassa ja pojasta tulee oikein hieno jälkikoira kun vaan lisää treeniä saa. Ei ole ainakaan koirasta kiinni...:)

Jari teki Rutulle jäljen ja Sari ajoi Rutun kanssa. Susse ja Late keräsivät merkit perässä ja oppivat miten jäljestämisen ei tule sujua...:) Hyvä treeni siis. Ruttu meni täysiä, sähläsi, hukkasi jäljen muutaman kerran, löysi uudelleen, ilmaisi kepit pyörähtämällä ympäri niiden kohdalla ja vei allekirjoittanutta pitkin ryteikköä hikipäässä keräten karvoihin koko metsän...:) Treeniä voisi analysoida paljonkin, mutta todetaan nyt vaan että koira jäljestää niinkuin se opetetaan. Täysi työ oli pysyä perässä ja työskentelyssä ei paljon muuta olekaan kuin parantamisen varaa. Hyvä asia on kuitenkin että koira jäljestää ja tykkää siitä. Jos kisaamaan oltaisiin menossa, olisi monessa asiassa tosi paljon työstettävää. Oli kuitenkin Rutun eka jälki tälle vuodelle ja viime vuonna ei taidettu yhtään metsäjäljeä tehdä, muutaman peltojälki vain.

Dino uuvahti helteessä ja vaikka ajateltiin vielä Rutun jäljen jälkeen toinen pikkujälki tehdä niin jätettiinkin väliin. Annettiin pojan nukkua rauhassa päikkärit kun niin paljon kaikkea päivään mahtui. Isä Tarmon tapaaminenkin oli vähän jännittävää ja Rutunkin kanssa oli pihalla jo leikitty pitkän aikaa ennen jälkitreeniä. Meillä on Hapsulla juoksu ja Fannyllä juuri loppunut, joten tytöt jäivät tänään ilman treeniä. Oli kaikenkaikkiaan poikien päivä.

Huhtikuu

2010-04-18T20:51:00.005+02:00

Huhtikuu on ollut sateinen ja kolkko suurimmalta osaltaan. Ei ole ollut tässä keväässä vielä paljon kehumista. Muuttolinnut tehneet tuloaan jo pitkän aikaa. Ensin tulivat joutsenet, peipot jo hyvän aikaa sitten ja nyt muutamana päivänä on näkynyt kurkiauroja.

Onni kävi kylässä pyörähtämässä lauantaina. Ensin piti Fanny äidille pyörähtää selälleen kun mamma vähän ärähti, sitten oltiin vähän mielin kielin ja Hapsu tädin kanssa leikittiin ja oltiin vielä vähän helisemässä, vaikka Onnista jo iso poika onkin tullut. Tuossa iässä 4kk rotweilerin pentu näyttää kaikkea muuta kuin rottweilerilta...:) Tassut on isot ja kokoa venytään.

Pääsiäistä ja naapurin kolleja...

2010-04-05T16:56:00.002+02:00

Kyllä Maarumäessä vielä hengissä ollaan, vaikka itsestäkään ei aina tunnu siltä. Nyt on pääsiäisviikonloppu takana ja kevättä jo rinnassa. Ainakin naapurin leikkaamattomalla kollilla...:(

Tänään tehtiin perinteinen kuistin siivous, pääsiäisenä siihen tuntuu olevan aina aikaa, ja kuinka ollakaan naapurin leikkaamton kolli oli taas käynyt panemassa parastaan. Vaikka itsellä onkin kissoja, päähän ei kuitenkaan mahdu se että miksi kollit pitää jättää leikkaamatta ja antaa niiden kuseskella pitkin oven pieliä ja ihmisten kuisteja??? Rahallinen menetys jos sinällään tuulettumassa olevien mattojen, pyykkien ja muiden tavaroiden muodossa on vuosien varrella ollut melkoinen! Taas meni muutama asia roskiin kun pestä ei voi ja kollin kusi kun haisee niin hirvittävältä ettei tavaroita voi enää käyttää! Puhumattakaan lukuisti tunneista jotka on käytetty siivoamiseen ja kaikki vain sen takia että joku piittaamaton ei viitsi kolliaan leikata! En myöskään usko että tuollaiset ihmiset vaivautuvat kissojaan madottamaan tai rokottamaan, joten pidän mokomia terveysriskeinä myös. Naapurin leikkaamaton kolli on myös tässä vuosien varrella silloin kun Sohvi oli vielä ainoa kissa, käynyt useamman kerran omalla pihalla Sohvin kimppuun niin että seurauksena on ollut eläinlääkärireissu ja Sohville antibioottikuuri.

Lumia on lapioitu täällä erinäisiä tunteja tänä keväänä, pahimmillaan talon vieressä molemmilla puolin yli puolitoista metrinen kasa jota on sitten yritetty siirtää pois talon vierestä sulamasta. Ystävätkin ovat olleet auttamassa. Metrin lumikerros rytisteli tuossa n. 3 viikkoa sitten alas katolta sillä seurauksella että sieltä tulivat myös palotikkaat. Aikamoista tuhoa on myös pihalla saanut aikaan, ja lopun ovat hoitaneet röyhkeät puput jotka metrin kinoksen päällä hankikannon aikaan söivät lähes kaiken. Taitaa olla niin että tänä keväänä ei ole tekemisen puutetta täällä. Kaikki pensaat on leikattava alas ja osa pienistä puista kaadettava. Kymmeniä pensaita pihalla on jäänyt niin pahasti lumen alle ettei tiedä selviävätkö edes hengissä. Lumen sulamiseenkin menee vielä aikaa, onneksi alkaa jo vähän sulamaan, pihatie on jo sula, mutta kurainen.

Koirien kanssa on vietetty hiljaiseloa, Fanny upposi kantavaan hankeen sillä seurauksella että selkä venähti, sitä paranneltiin tuossa viikon verran. Hetkeksi nousi jo tukka pystyyn että jospa välilevy onkin pamahtanut, mutta meni levolla ja tulehduskipulääkkeillä onneksi ohi. Muuten olisi ollut jo kolmas koira tässä perheessä jolta on revennyt välilevy...

Dino kävi kylässä jokunen viikko sitten (ks kuva). Poika oli kasvattanut korvia ja jalkoja piisasi. Tarmo iskä kävi samalla poikaa katsomassa ja oli kovasti sitä mieltä että Fannyn kanssa voisi tehdä vielä lisää lapsia...

Pennut ovat kuuleman mukaan voineet hyvin. Donna syö sähköjohtoja, Onni tottistelee Myrskylässä, Artulta on tullut paljon kuvia (laitan niitä sivuille myöhemmin) ja Jari kävi ohikulkiessaan Arttua katsomassakin. Dino osaa istua ja mennä maahan ja vaikka mitä... Dinosta tulee vielä ties mikä tottelevaisuusvalio...:) Taresta on tullut myös kehuja ja samoin Ronista. Kuvia kaivataan vähän lisää kaikista.

Pentutapaaminen Kivistöllä

2010-02-20T21:05:00.003+01:00

Joukko huligaaneja oli mukana Kivistöllä. Roni ja Tare olivat ainoat pennut jotka eivät päässeet osallistumaan. Pennut olivat kaikki kasvaneet tasaisesti ja melkoinen huligaanilauma tiloissa viiletti. Vähän jo riideltiinkin keskenään. Lienee sisarusten välistä kilpailua enemmän kuin muuta. Päivän aiheena oli hieman kotikoulutusta ja vähän asiaa vieteistä. Kiitoksia Jukalle kun jaksoi asiantuntemustaan jakaa meille. Pennut näyttivät kaikki hienoilta. Rohkeita kuin mitkä, siitä ei ainakaan tässä pentueessa puutetta ole, taitaa olla vaikka vähän jakaa muille...:)

Toivottavasti kaikki saivat tapaamisesta jotain irti. Muutakin kuin pelkkää kahvia...:) Sää ei oikein suosinut, pakkasta Pornaisissa oli -23 astetta ja pureva viima siihen päälle. Onneksi saatiin olla sisällä. Allekirjoittanut palellutti mukana olleita aikuisia koiria pissattaessaan pikkusormen pään, siinä on vieläkin hieman vaillinainen tunto. Siperia opettaa, jossei muuta niin laittamaan hanskat käteen kun pelaa kylmien koiraremmin lukkojen kanssa pakkasella!

Lisää kuvia nettisivuilla.

Ensi yöksi tulossa talven pahin lumimyräkkä tänne etelä-Suomeen, pakkasen purevuus arvioilta tuulen kanssa -35 asteen verran. Pitäkäähän pennut lämpimässä! Ja kaikki muutkin koirat sen puoleen. Näillä keleillä ei oikein enää mikään koira ulkona viihdy. Kyllä se kesä sieltä vielä joskus tulee.

Tare lähti

2010-02-20T20:58:00.002+01:00

Tare lähti perjantai-iltana Pieksämäelle uuteen kotiin. Täällä vähän ikävöidään. Hapsu on normaalia happamammalla tuulella ja emäntä odottaa että Tare ilmestyy nukkupaikaltaan keittiönpöydän alta minä hetkenä hyvänsä. Täytyy myöntää että koska Tare oli muita pentuja pidempää kotona, niin kuului jo vähän niinkuin kalustoon ja lähtö oli aika kova paikka. Noihin huligaaneihin kiintyy niin paljon, eikä sille mahda mitään vaikka tietää että uusi koti on hyvä ja toisella ei ole siellä mitään hätäpäivääkään. Tarella on uudessa kodissa seurana vanha rottweiler rouva Heta, eikä varmaan ikävöi yhtä paljon meitä kun mitä kotiväki Tarea. Rapsuja Tarelle uuteen kotiin...:)

Elämää Maarumäessa

2010-02-15T17:21:00.002+01:00

Muut pennut jo maailmalla, Tare on vielä kotona meitä ilahduttamassa. Reilussa viikossa on Tare täällä kasvanut paljon jo ja nähnyt uusia asioita. Kissoista on opittu että niiden kanssa leikitään kissojen ehdoilla ja kylillä on luuhattu. Ystävänpäivänäkin käytiin ihmismummia suukottamassa ja Pirjoa katsomassa. Tare on myös saanut Sarilta uuden lempinimen... ei kovin äijämäinen, mutta "Muru" kuvastaa enemmän sitä miten rakas toinen on. Ei pieniä rottweilerin pentuja voi olla rakastamatta.

Sisko ja veljet voivat hyvin uusissa kodeissa. Lauantaina suurin osa tulee pentutapaamiseen, sitten on kiva nähdä miten ovat kahdessa viikossa kasvaneet ja oppineet uutta. Ei ole kukaan tiettävästi mitään ihan pahoja tapoja oppinut...:) Vielä!

Ohessa rentoa oleskelua koirien kesken. Hapsu ei koskaan kyllästy leikittämään ja hoitamaan pentuja. Saa nähdä meneekö täällä pieni briardi tyttö pitkin seiniä kun Tare lähtee tällä viikolla omaan kotiin.

Olipa kerran...

2010-02-07T19:57:00.002+01:00

6 pientä rottweiler lasta, ihan pientä vasta. Ne olivat syntyneet poikkeuksellisen kylmänä ja myrskyisenä yönä Fanny äidille, joka oli monta päivää ennen käynyt kurkistelemassa jokaisen ojan ylittävän sillan alle ja ympäri koko pihan etsien paikka missä pesueensa maailmaan saattaisi. Fanny äiti oli kuitenkin tullut siihen tulokseen että parasta olisi valita ihmisten sille laittama valmis pesä, joka oli ruskea suuren suuri laatikko, jossa oli paljon vällyjä ja raidallinen tyynykin jo valmiina, johon sitten lasten kanssa uupuneena päänsä voisi kallistaa...

Ne olivat kasvaneet jo omasta mielestään suuren suuriksi rottweiler lapsiksi Fanny mamman ja karvaisen hoitotäti Hapsun hyvässä huomassa. Ne olivat juoneet paljon paljon maitoa ja oppineet syömään kunnon ruokaa niinkuin kunnon pennun pitääkin. Ruokakipon kolina oli niistä ihananinta maailmassa heti mammakoiran ja ihmisvanhempien jälkeen...

Eräänä päivänä ne alkoivat puhelemaan keskenään ja suurin niistä, jo Onniksi ristitty sanoi että "minä tiedän Myrskylässä paikan, jossa on kovin kovin kauan odotettu juuri minunlaistani komeaa rottweiler poikaa, minä olen päättänyt muuttaa sinne. Siellä on minua varten paljon kavereita, siellä on Aune- ja Ansa-corgit ja Kalle ja Dumble hepat joiden kanssa pääsen juoksemaan pitkin suuren suurta metsää".

Sinisellä kaulapannalla varustettu poika sanoi siihen että: "Minäpäs muutan Järvenpäähän kun tulen isoksi!, siellä on minua varten kokonainen suuri talo ja piha ja ihmismamma ja iskä, jotka jo kovasti odottavat. Siellä on minulle kaveriksi myös Aada rottweiler, jotta saan oikeaa rottweiler seuraa!"

Vaalensinisellä kaulapannalla varustettu vähän pienempi poika sanoi: "Minä lähden Saloon! Siellä on paikka ja peti ja rakastava koti ja minulle ihan oma pingviini!, Siellä on Susse ja Late minulle ihmismammaksi ja papaksi ja Rico koira kaveriksi! Mitäs siihen sanotte?"

Tummanharmaalla kaulapannalla varustettu pieni poika, jota ihmisäiti ja iskä leikkisästi oravanpojaksi kutsuivat sanoi: "Minä lähdenkin Porvooseen! Tuohon lähelle, jotta ihmisäiti ja iskä pääsevät minua katsomaan! Minulle on siellä oma peti ja ihan koko talo, jonka ikkunasta saan katsella pupuja ja peuroja pihalla! Ja minulla on monta ihmissiskoa, jotka pitävät uuden ihmismamman ja papan lisäksi huolta minusta!"

Punaisella pannalla varustettu Donna tyttö sanoi: "Minäpäs lähden Sipooseen! Minusta tulee kunnon Sipoolainen primadonna! Minullapas on spanieli kavereita 2 siellä, ja ihan oma kissakin! Ja sitäpaitsi minun talossani on asunut hieno rottweiler neiti ennenkin! Minua on odotettu jo pitkään siellä! Sitten kun minä tulen aikuiseksi, tulen takaisin kotiin ja teen ihan omat pennut! Ihmisäippä ja iskä ja Hapsu täti hoitaa sitten niitäkin! Mitäs siihen sanotte?"

Pojat olivat hetken hiljaa ja miettivät, mutta eivät keksineet enää siskon kehuihin mitään sanottavaa. Ne miettivät hiljaa itsekseen että kukas sitten pitäisi huolta ihmisäipästä ja ihmisiskästä kun he lähtisivät uusiin hienoihin koteihinsa...

Sitten vaaleanharmaalla pannalla varustettu poika avasi vihdoin suunsa ja sanoi: "Minä lähden paljon paljon kauemmaksi kotoa kuin te, aina Pieksämäelle saakka, mutta koska minä en pääse vielä samaan aikaan lähtemään kuin te, niin MINÄ pidän huolta ihmisäipästä ja iskästä sen aikaa, minä suukotan ikävän kyyneleet pois kun te olette lähteneet ja minä pidän heille seuraa! Varmaan Fanny mammallakin tulee kova ikävä kun kaikki muut ovat poissa..., mutta MINÄ lohdutan vähän aikaa kaikkia kunnes ovat tottuneet ikävään ja teidän poissa oloonne!"

Ja niin myös kävi. Eräänä kauniina perjantaina lähtivät muut pojat, ihmisäippä ja iskä vilkuttivat perään ja ikävöivät pentujaan. Kunnon primadonnana Donnan piti olla muutama päivä vielä kaunistautumassa, mutta jo sunnuntaina sekin sitten lähti, olemaan Sipoolainen Primadonna...

Mutta Pieksämäen poika, Tareksi ristitty jäi vielä vähäksi aikaa tekemään sen minkä oli luvannut, se nuoli ihmismamman kyyneleet ja leikki ihmisiskän kanssa... Eikä se unohtanut Fanny äitiäkään eikä hoitotäti Hapsua. Ja niin ihmismamman ja iskän ikävä toisten pentujen lähdöstä tuntui niin paljon vähemmältä...:)

Ensimmäistä kertaa ulkona...

2010-01-31T15:08:00.002+01:00

Pakkanen on vihdoin lautunut, vaikkakin lunta oli tullut lisää yön aikana varmaan 30cm. Tuntuu että luontoäiti hieman koettelee meitä tänä talvena. No, pakkasen lauhtuminen tiesi sitä että jengi pääsi vihdoin käymään ensimmäistä kertaa ulkona. Vauhtia riitti ja lumi oli mielenkiintoista. Pitkää aikaa ei uskalla antaa olla, mutta lyhytkin pyrähdys ulkona teki pennuille hyvää. Jos pakkanen pysyy lauhana, tehdään lisää ulkoiluretkiä...:) Tässä kuvanäyte köyhän talon pikku possuista...

Aamuprotesti

2010-01-26T23:26:00.002+01:00

Pennut ovat hyviä protestoimaan kun haluavat seuraa, eivätkä pääse esteiden (mm. työkalupakki) yli työhuoneen johtoihin. Kun istuu tietokoneella, niin näkymä usein on tämä...:) Vapaasti saa arvuutella kuka on kuka, mutta äkkiseltään sanoisin että järjestys menee vasemmalta lähtien: Donna, Doniracks, Daxuracks, Domeracks, Dimeracks ja Dinoracks...:)

Tarkastettu ja sirutettu....

2010-01-25T17:40:00.006+01:00

Nyt on sitten jengi tarkastettu ja sirutettu. Pientä protestia tuli välillä sirun laitossa, mutta muuten kaikki meni hyvin. Matokuurikin loppui juuri parhaiksi. Nyt on jengillä viivakoodi kaulassa ja ihka oma numero kaikilla. Hienot rokotuskortitkin eläinlääkäri laittoi valmiiksi ja sirutarrat niihin jo valmiiksi. Kaikki olivat hyvässä kunnossa, Onni hieman pulskassakin...:) Ainoa asia jota hieman eläinlääkäri ihmetteli oli pientä massu näppylää, mutta sekään ei liene vaarallista kun eivät kapsuta eikä se tunnu menoa haittaavan. Voi johtua hesarien painomusteesta ja kuivasta ilmasta. Täytyy laittaa hieman rasvaa massuihin ja katsoa häviääkö näpyt.

On kiva kun eläinlääkäri tuli kotiin tekemään ko. homman, pentujen kanssa kun on ikävä mennä eläinlääkäriin kaikkien pöpöjen joukkoon noin pienten kanssa. Kotona homma sujuu turvallisemmin. Lupasi muistaa meitä sitten laskulla...:) Joku oli taas eläinlääkärissä käydessään ottanut puheeksi kuinka paljon pentujen kasvattajat tienaa ja se harhaluulo oli naurattanut eläinlääkäriäkin...:)
Ei tätä hommaa rahasta tehdä jossei satu olemaan iso kennel joka elää sillä. Kyllä kulut ja aika joka pentujen kanssa menee, on melkoiset. Ja pelkästään jo eläinlääkäri kuluista (emän ultrat, pentujen tarkastukset, madotukset yms.) tulee melkoinen summa. Puhumattakaan astutusmaksuista, ruuasta, rekisteröintikuluista ja tunnistusmerkintäkuluista. Jos joku haaveilee kasvattamisesta rahan vuoksi, niin sopii kyllä miettiä uudelleen...:) Kyllä pienet kasvattajat tekee tätä ihan rakkaudesta rotuun, ei rahasta.

Nyt kun on pitkästä aikaa omat pennut, niin osaa taas arvostaa eri tavalla tätä hommaa. Hattua pitää nostaa niille jotka vuodesta toiseen käyttävät kesälomansa pentujen hoitoon ja sitkeästi yrittävät kasvattaa hyviä rotukoiria pienessä mittakaavassa. Kun pennut on ihan pieniä, tämä on kyllä ympärivuorokautista hommaa. Nyt meillä jo ollaan niin isoja, että on vähän omaa aikaakin jo, mutta kaikenkaikkiaan kyllä tuo 7 viikkoa ja jo emän loppuodotuksen aika on niin sidottua, ettei paljon muuta silloin tehdä.
Jos haaveilee kasvattamisesta kannattaa miettiä haluaako laittaa oman elämänsä holdiin ainakin 8 viikoksi ja varautua vastoinkäymisiin ja rahanmenoon. Ruusuilla tanssimiset voi unohtaa. Silti. Päivääkään tästä pentuajasta ei kumpikaan meistä vaihtaisi pois...:)

Nyt sitten laitetaan papereita menemään Kennelliittoon ja odotetaan rekisteripapereita sieltä. Kamalaa paperisotaa ja asioiden hoitamista. Tuntuu flunssaisena vieläkin rasittavammalta. Flunssasta ei ole päästy Maarumäessä vieläkään eroon, ilmeisesti on vaan sairastettava. Vaan jossei kohta ala tokenemaan, niin sitten kokeillaan jo viinaa ja tervaa! Ketuttaa olla koko ajan kuumeinen ja väsynyt!

Kuvassa muuten Domeracks alias Roni ja Doniracks alias Onni!

Flunssaa ja vierihoitoa...

2010-01-24T00:07:00.003+01:00

Maarumäen on vallannut flunssa tai influenssa, ei lääkärikään tiennyt kumpi. Ainakin luulen että oli ihan oikea lääkäri kuitenkin...:) Sitä tietää tulleensa vanhaksi kun käy lääkärissä ja istuu taudin runtelemana lääkärin edessa joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi... Joo, vanhuus ei tule yksin, taudistakin on vaikeampi päästä eroon kun 2-kymppisenä. Sari sairastui ensin, melkein viikon ollut jo kipeänä ja jottei Jarin tarvitse tuntea itseään syrjityksi, sai myös saman taudin. Taitaa olla ensimmäinen suhteellisen hiljainen viikonloppu vähään aikaan Maarumäessä.

Pennut kasvavat ja oppivat päivä päivältä lisää. Vievät aina enemmän ja enemmän aikaa kun ovat jo sen verran vanhoja että pysyvät hereillä pidempiä aikoja ja haluavat seurustella ja leikkiä. Ruoka on jo normaalia koiranruokaa, Fanny antaa maitoa lisäksi silloin tällöin. Nyt on toinen madotussatsi jo menossa ja maanantaina on eläinlääkärintarkistus ja sirutus, sitten voi vihdoin laittaa paperit menemään Kennelliittoon rekisteröintiä varten. Sitten on taas yksi virstanpylväs saavutettu.

Pennuille on pikkuhiljaa kehittynyt kaikki ne taidot jotka ovat sitten luovutettaessakin. Osaavat syödä oikeaa ruokaa, leikkiä, tulla kutsuttaessa jne... Nyt seuraavat 2 viikkoa on enemmän kasvamista ja leimautumista syntymäympäristöön ja ihmisiin.

Valokuvia on rankan taudin takia tullut otettua tällä viikolla normaalia vähemmän, ei oikein ole jaksanut kuin levätä kuumeessa. Ohessa kuitenkin muutama kuva. Luna ei paljon pennuista perusta ja ilme kertoo jo kaiken. Vanha koira kun on jo monet pennut nähnyt, tietää tasantarkkaan kuinka terävät ja inhottavat niiden maitohampaat on...:)

Leluja viedään milloin minnekin...

2010-01-17T19:04:00.002+01:00

Kissanlelut on parhaita, ne sopii hyvin pieneen suuhun.

Pystybaari

2010-01-17T18:48:00.002+01:00

Meillä on myös siirrytty pystybaariin ruokailemaan silloin kun vielä maitoa juodaan, enemmän menee jo velliä ja pentumössöä...:)

Tarmo kävi katsomassa pentuja

2010-01-17T18:37:00.003+01:00

Taas on viikko vierähtänyt. Pennut kasvavat kovaa vauhtia, lisää leikkiä ja menemistä tulee koko ajan. Kolmen viikon päästä ei varmasti 6 pennun perässä enää pysy. Nyt ovat laajentaneet elämää koko huusholliin ja on ihmetelty pesukoneen pyörimistä ja tiskikonetta ja katsottu välillä televisiota.

Tasainen sakki, kaikki ovat aika tasavahvoja ja hyvin samankaltaisia luonteiltaan. Donna on kova laulamaan. Osaa ulvoa hienosti...:) Ulvoo jos haluaa seuraa tai ruokaa. Ja välillä vaatii ihmisseuraa kun veikat käy tylsistyttämään. On siis varsinainen primadonna...:)

Tarmo pyörähti lauantaina katsomassa vaaveja, ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Taisi miettiä että tekeminen oli kivempaa kuin hoitaminen...:)

Vellin jälkeen...

2010-01-11T19:21:00.002+01:00

Vellin jälkeen kun emäntä ja isäntä on sotkettu velliin, on hyvä kiivetä syliin hakemaan vatsa täynnä hieman hellyyttä.

Hulinaa viikonloppuna...

2010-01-10T19:12:00.002+01:00

Viikonloppu oli täynnä vilskettä ja hulinaa, pennut kasvavat päivä päivältä ja kävelevät jo isommassa tilassa. Lauantai oli pyhitetty vieraille, ihmisiä kävi pentuja katsomassa toista kymmentä ja Sarin syntymäpäivillä muutama. Pennut veivät selkeästi voiton synttäreistä...:) Joita ei siis millään lailla vietetty. Itseasiassa unohdin itse koko syntymäpäivät, kunnes perjantai-iltana sain synttärilahjat hieman etukäteen...:) Risto Matti Ratin lampaanvilla kumikengät pääsevät koiraperheessä hyvään käyttöön, ei ehkä ihan siihen mihin ne on suunniteltu, mutta valtavan hyvät pihakengät sujauttaa vaikka paljaaseen jalkaan.

Viikonloppu oli hyvin suunniteltu, lauantai täynnä vieraita ja sunnuntaina paljon unta ja aikaa perheelle. Briardit ovat jääneet tässä kaikessa hieman paitsioon, mutta sunnuntaina tehtiin pitkä metsälenkki moottorikelkka uraa pitkin lähellä ystävien uutta taloa parin kilometrin päässä. Vielä eivät ole päässeet muuttamaan sisään, pientä pintaremonttia pitää tehdä ja odottaa että edelliset asukkaat pääsevät kokonaan ulos.

Briardeista huomasi hyvin että liikunnan puute oli tehnyt tehtävänsä ja pitkän lenkin aikana kaikki kertynyt ylimääräinen pungerrettiin pois. Ja moneen kertaan, vaikka ei mitään ripulia tai muuta ole. Liikunnalla on suuri merkitys myös koiran ruuansulatukselle. Ummetus tulee niillekin liikunnan puutteesta.

Tänään oli onneksi hieman vähemmän pakkasta, vaikka se ei briardeja haittaakaan, niin emäntää kyllä. Aika kylmä ehti tulla vaikka paljon oli päällä, mutta hikiliikuntaan tarvitsisi kunnon alusvarusteet, jotta kosteus siirtyisi pois iholta ja alusvaatteista. Hapsua ei haittaa kylmä eikä lumi, sukeltelee innoissaan pitkin lumihankea ja loikkii umpihangessa kuin paraskin pupu. Sauna lenkin (ja parin vieraan) jälkeen teki terää ja lämmitti. Nyt jälkellä vielä tälle illalle pentujen viimeinen madotuspäivä (3 viikkoisena siis menee ensimmäinen matokuuri vellin mukana, ja madotus kestää 3 peräkkäistä päivää). Tietysti mammakoirakin saa matokuurin samaan aikaan. Seuraava matokuuri annetaan sitten kun pennut täyttävät 5 viikkoa, eli kahden viikon päästä. Parhaillaan tekevät hampaita, suussa tuntuu jo kulmurit ja poskihampaat. Kohta täällä asustaa hunnilauma joka roikkuu lahkeissa...:)

Voiko tätä ilmettä vastustaa?

2010-01-08T18:20:00.001+01:00

Kuinka näistä voi sitten luovutusiässä luopua? Ruokatavat on kuin porsailla, mutta ihania muuten...:)

Rottweilerien ruokatavoissa parantamisen varaa...

2010-01-08T18:04:00.002+01:00

Heheh...:) Tätä sotkua ei tule ikävä, hunnilauman vellituokion jälkeen seuraa aina lattianpesu...:)

Puurot ja vellit...

2010-01-08T17:08:00.001+01:00

Dime puuronsyönnin jälkeen...:)

Unenlahjat ja ruokahalu....

2010-01-05T17:07:00.005+01:00

Siinä ne parhaat kasvun tekijät pienille rottweilereille...:) Molemmat on hyvät tässä perheessä. Kamalasti jo taaperretaan pitkin pentulaatikkoa ja yritetään kiivetä sieltä ylös ja kun tulen kotiin niin koko pesue taapertaa tervehtimään. Enää niitä ei huijata hiipimällä hiljaa pentulaatikolle. Aina on joku sen verran hereillä, että huomaa tulijan...:) Sitten seurustellaan ja syödään ja nukahdetaan. Ohessa Dinoracksin (alakuva) ja Daxuracksin (yläkuva) tyylinäytteet nukahtamisesta...:)

Tärkeää asiaa rottweilereiden geenitutkimuksesta ja vähän jalostuksestakin...

2010-01-04T19:35:00.011+01:00

Rottweilerit ovat mukana Helsingin Yliopiston Koiragenetiikan tutkimusryhmän Professori Hannes Lohen työryhmän geenitutkimuksessa, jonne yhä tarvitaan lisää näytteitä sekä terveistä että sairaista rottweileryksilöistä. Rottweilerit ovat mukana myös perinnöllistä töpöhäntäisyyttä selvittävässä geenitutkimuksessa. Rottweilereiden osalta mielenkiintoisin ja ehkäpä myös tärkein on perinnöllisen harmaakaihigeenin (HC) löytäminen. Perinnöllinen harmaakaihi on yksi yleisimmistä koirilla tavattavista silmäsairauksista ja sen periytymistapa vaihtelee eri roduilla. Kaihin aiheuttava geeni ei ole sama joka rodussa, vaan vaihtelee roduittain ja saman sairauden voi myös aiheuttaa myös usea eri geenivirhe rodusta riippuen.

Rottweilerilla ylivoimaisesti yleisin tavattava harmaakaihin tyyppi on Posterior polaarinen katarakta (linssin samentuma on pieni pistemäinen tai kolmiomainen ja sijaitsee linssin takaosassa). Rottweilereille kaihia aiheuttavan geenin peritytymismekanismi on vielä epäselvä (yleisesti ajatellaan että se on autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä, mutta siitäkään ei vielä olla varmoja). Rottweilerit ovat olleet kyseisen harmaakaihityypin osalta siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että se harvoin aiheuttaa koiralle mitään oireita sen elämän aikana, mutta jotta saadaan se pysymään sellaisena (geeni tai sen aiheuttama sairaus voi myös muuntautua) ja mahdollisimman tervettä rottweiler kantaa jalostettua, geenivirheen/geenivirheiden löytäminen olisi tärkeää.

Hannes Lohen työryhmä yhdessä Englantilaisen tutkimusryhmän kanssa on pystynyt paikantamaan hiljattain Posterior polaarista harmaakaihia aiheuttavan geenin esimerkiksi Australian paimenkoirilta, sekä nuoruusiällä puhkeavan kaihin aiheuttavan geenin Bostoninterriereiltä, englannin bulldogeilta ja staffeilta.

Uusimmasta rottweiler lehdestä löytyy lisätietoa kaihitutkimuksesta ja muista geenitutkimukseen liittyvistä asioista (samaa verinäytettä pystytään käyttämään useammassa tutkimuksessa) mutta tähän mennessä näytteitä on saatu yhteensä 292:lta rottweilerilta, joista 19 näytettä on kaihia sairastavilta koirilta eli näytteitä rottweilereilta tarvitaan vielä lisää geenien löytämiseksi. Eläinlääkäri voi ottaa verinäytteen helposti minkä tahansa eläinlääkärikäynnin yhteydessä (vaikka rokotuskäynti) ja sen voi lähettää itse geenitutkimuksen ohjeiden mukaisesti lomakkeen mukana (lomake ja omat sivut Koirien geenitutkimuksista löytyvät osoitteesta www.koirangeenit.fi) näytelomakkeessa olevaan osoitteeseen.

Kannattaa muutenkin käydä ko. geenisivuilla kurkkaamassa, sieltä löytyy mielenkiintoista asiaa ja tietoa, jos jaksaa lukea ja paneutua. Useat koiran sairauksia aiheuttavat geenit ovat myös samoja ihmisillä ja koiran geenitutkimuksista on jo ollut apua ihmistenkin geenitutkimuksiin. Tietenkin tieto lisää tuskaa ja kaikkea genetiikkaan liittyvää on mahdotonta omaksua kerralla tai edes kahdella.

Syy miksi tämä asia tuntuu tällä hetkellä vielä tärkeämmältä kuin aikaisemmin, on se että, Fannyn kasvattajalleen tekemillä pennuilla on todettu Posterior polaarista kataraktaa, vaikka molemmat vanhemmat onkin silmätarkastettu terveiksi. (Fannyhän on tullut meille sijoitusnarttuna alunperin, kun muuta mahdollisuutta saada omaa kasvatuslinjaa oleva rottweiler ei enää ollut, viimeisimmässä pentueessä 1996 kun oli vain tuo yksi narttu joka oli jo luvattu muualle). Posterior polaarista kataraktaa on tupsahdellut rottweiler kantaan aina silloin tällöin, mutta nyt viime aikoina esiin on tullut muitakin 1-2 vuotiaiden koirien silmätarkastustuloksia, joissa ko. kaihin muotoa on löytynyt normaalia enemmän.

Aika näyttää koska tuo geeni ja periytymismekanismi löytyvät, mutta sillä välin on tärkeää yrittää pitää sairastuvien koirien määrä mahdollisimman pienenä. Koska geeni ja mekanismi ovat eri koiraroduilla erilaiset, ei voi myöskään muiden rotujen kaihin peritymistä suoraan toiselle rodulle soveltaa, joten parasta olisi jos tutkimusryhmä tuon geenin pystyisi paikallistamaan, jotta jäisi yksi murhe rottweilerien jalostuksesta pois. Rottweilereiden jalostuksessa on ihan riittävästi muutakin päänvaivaa, kun täytyy tasapainoitella luonteen ja muiden terveysasioiden kanssa. Viime aikoina kun rottweilereiden hermorakenne ja muut ominaisuudet ovat olleet paljon esillä ja niissä myös valitettavasti esiintyy paljon puutteita rodunomaiseen ihanneprofiiliin nähden.

Terveitä, hyväpäisiä ja riittävän viettivoimaisia rottweilereita kaikki kasvattajat varmaan haluavat jalostaa, mutta se onnistuu ainoastaan riittävän tiedon saamisen, omaksumisen ja soveltamisen avulla. Ongelmista, on ne sitten terveydellisiä tai koiran luonteeseen liittyviä pitää puhua ja jakaa tietoa asiallisesti.

Nukkumista ja sottaamista...

2010-01-03T18:56:00.007+01:00

Nyt on pennut sitten nimetty. Eli pentujen nimiksi valkoituivat: Marotin Dimeracks, M. Daxuracks, M. Dinoracks, M. Domeracks, M. Doniracks ja Marotin Donna. Donna tuntui osuvalta nimeltä kun on ainokainen tyttö, oikea Primadonna...:) Pennut kasvaa hurjaa vauhtia ja jo vähän harjoitellaan koirapuuron kanssa sottaamista ja paljon otetaan päikkäreitä... Ohessa tyylinäyte. Nukkumassa M. Doniracks (vaaleanvihreä) ja Dinoracks (vaaleansininen) ja sottaamassa järjestyksessa vasemmalta oikealle M. Dimeracks (vaaleanharmaa), M. Daxuracks (sininen) ja M. Doniracks alias Onni (vaaleanvihreä).

Uusin silmin uuteen vuoteen!

2010-01-01T23:20:00.003+01:00

Pennuilla on draaman tajua...:) Kaikki pennut avasivat silmänsä Uudenvuoden yönä. Vähän oli havaittavissa silmien aukeamista jo edellisenä päivänä, mutta varsinaisesti ne aukesivat samaan aikaan kuin vuosi vaihtui, joten dramatiikan taju on kohdallaan. Tuo on jo pelottava yhteensattuma! Ensimmäinen silmän avaaja oli ensimmäinen pentu joka syntyi, eli tummanharmaa poika.

Nyt kaikki katselevat maailmaa ja kuuntelevat jo ääniä. Enää ei voi hiippailla niiden tietämättä katselemaan pentulaatikon menoa. Kun huomaavat että joku tulee, lähtee hunnilauma liikkeelle. Kehittymisen nopeus tässä vaiheessa on täysin käsittämätöntä. Samaan aikaan kun silmät aukesivat, nousivat myös jaloilleen ja vaappuvat enempi ja vähempi epävarmasti pitkin pentulaatikkoa. Varsin rohkeasti ja itsepäisesti haluavat olla paikalla kun jotain tapahtuu tai mammakoira tulee ruokkimaan. Nyt Fanny on jo pidempiä aikoja pois laatikosta, vaikka yöt viettääkin siellä. Nyt nukkuvat jo reippaita unia ja on hauska katsella miten oppivat uutta ja ihmeellistä joka päivä.

Tänään jo muutaman pennun kanssa vähän maisteltiin mössöäkin, jotta sitten suunnilleen viikon päästä saavat sitten alkaa syömään maidon lisäksi muutakin ruokaa. Donnasta mössö oli jättihyvää, Donna olisi äitinsä tavoin vetänyt ruokaa napaansa vaikka kuinka paljon. Viikon päästä olisi tarkoitus tehdä myös ensimmäinen madotus.

Katsaus menneeseen ja tulevaan vuoteen

2009-12-31T21:00:00.002+01:00

Ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2010! Toivon että se lähtee käyntiin paremmissa merkeissä kuin mennyt loppui. Tällä viittaan tämänpäiväiseen kaikkia meitä koskettaneeseen tragediaan Espoon Sello kauppakeskuksessa. Monta elämää päättyi täysin turhaan ja täysin käsittämättömään veritekoon. Se saa tuntemaan kiitollisuutta siitä mitä itsellä on. Tänään moni perhe viettää uutta vuotta ilman läheisiä ihmisiä toisin kuin oli ajatellut. Voimia kaikille heille.

Toiseksi haluan kiittää kaikkia ystäviä ja läheisiä ihan vain siitä että olette olemassa. Maailman meno nykyään on sellaista että jaksamista ja aikaa ei aina tahdo riittää kaikille ja kaikelle, mutta pelkästään tieto siitä että on läheisiä ja rakkaita ihmisiä lämmittää. Erityisesti haluan kiittää Jaria jaksamisesta joskus ei niin helpon vaimon kanssa, ystäviä siitä että olette olemassa, ja vielä erityisesti hyviä työkavereita, koska muuten tota työtä ei jaksaisi tehdä, tuntuu välillä että on täysi maailmanlopun meininki ja työ imee kaiken voiman ja energian. Ainoa uudenvuoden lupaukseni on yrittää olla parempi ja kannustavampi ystävä läheisille. Erityiset terveiset lähtee Are-Einarille Norjaan, joka tulee tammikuussa Suomeen suorittamaan asevelvollisuutta.

Taaksepäin katsottuna mennyt vuosi on ollut kohtuullisen raskas ja kuluttava. Lomat ovat jääneet vähiin ja sairaudet ja moni muu asia on koetellut tätä perhettä. Työ on muuttunut kuluttavaksi. Yhdessä on kuitenkin menty ja jatkettu eteenpäin. Ja samaa rataa jatketaan. Menneen vuoden odotetuin tapahtuma oli pentujen syntymä, tämä on ollut raskasta ja antoisaa aikaa. Kohta on silmät auki pennuilla ja elämä alkaa aueta pentulaatikon ulkopuolellekin. Toivon sydämestäni että uudet kodit joihin pennut ovat menossa, pitävät yhteyttä ja kaikki menee hyvin. Tässä on vielä onneksi aikaa valmistautua pentujen lähtöön ja seurata niiden kehitystä täällä kotona.

Uudesta vuodesta odotan paljon uutta ja enemmän aikaa koirille ja koiraharrastukselle ja ystäville. Toivon että työpaineet hieman hellittävät ja koko perhe pysyy terveenä. Haaveena on myös että koska loma jäi viime vuonna väliin, päästä taas tänä vuonna käymään Kreikassa ainakin ja aikaa hieman relata. Vapaaehtoiset koiranhoitajat/lomatalkkarit voi heti alkaa ilmoittautua...;)

Vaihdetaan vuosi kauniissa talvisessa pakkassäässä uuteen ja parempaan!

Elämää joulun jälkeen...

2009-12-29T21:05:00.002+01:00

Taas on palattu arkeen. Työt kutsuvat ja aikaa jää vähän blogeille tai muulle. On hassua miten sitä tuntee omat koiransa kuitenkin. Olin siinä ajatuksessa, että varmaan Hapsu ryhtyy hoitotädiksi pennuille ja niin myös kävi. Fanny hyväksyy karvaisen ottotyttärensä hoitamaan pentuja ja Hapsu oikein jonottaa päästäkseen hoitamaan. Näin toimii myös susilauma. Alfanaaras saa pentuja ja lauman muut nartut auttavat pentujen hoidossa.

Rauhallista Joulua!

2009-12-24T01:01:00.002+01:00

Maarumäki ja Kennel Marotin toivottavat kaikille Rauhallista Joulua!

Tänään ihmeteltiin loppumatonta lumentuloa...

2009-12-21T17:52:00.003+01:00

ja punatulkkuja lintulaudalla. Yleensä punatulkut ilmestyvät vasta tammi-helmikuulla. Joulukorteissa niin usein kuvatut punatulkut täällä etelässä ovat kyllä enemmän harvinaisuus jouluna. Ilmeisesti sakea lumentulo on saanut nekin ajettua sysimetsistä etsimään ruokaa lintulaudoilta. Pakkasta tänään -12-13 celsiusta ja lumentulo ei tunnu lakkaavan lainkaan. Täällä on tullut sellainen 30-50cm lunta. Ilmeisesti Helsingissä on vähän sama vika. Lisää lunta luvassa keskiviikkona. Vaikka jokainen toivoo valkoista joulua, ehkä tämä tuntuu kuitenkin jo vähän liioittelulta. Varsinkin kun talon lumityöt nappaa itselle kun isäntä vieläkin toipilaana. Putosin jo eilen itsekin portaita niin pahasti että olin aivan varma että ranne murtui ja mietin jo pihalla käsi lumihangessa istuen, että saakohan kunnalta jotain piha/koti-apua kahden invan perheeseen...:=) No, onneksi se on vain venähtänyt ja selkä vähän kipeä kun löin sen terävään rappuseen, mutta hengissä sentään selvittiin.

Eilen..

2009-12-21T17:48:00.005+01:00

Briardit pääsivät katsomaan pentuja. Hapsun mielestä ne olivat vähän pelottavia ja se oli vähän sitä mieltä että yök mitä sittisontiaisia...:) Ja Rutun mielestä ne olivat taas tosi mielenkiintoisia. Ei taida Ruttu parka tietää, mitä sitten kun ne on 5 viikkoisia ja roikkuvat briardin ihanissa pitkissä karvoissa...:)

Pennut voivat hyvin...

2009-12-19T23:54:00.002+01:00

Ainakin joku täällä saa ruokaa ja riittävästi unta...:)

Pennut

2009-12-18T03:51:00.005+01:00

no nyt niitä tulee...:) Synnytys käynnistyi tuossa klo 22.00 korvilla illalla ja vähän ennen puolta yötä oli ensimmäinen maailmassa. Toistaiseksi yhteensä 6, viimeisin syntyi puoli 5 aikaan aamulla. 5 poikaa ja yksi tyttö. Toivottavasti tyttöjä tulee vielä lisää. Ohessa muutama kuva.

Perheen kovin juoksija...

2009-12-14T20:47:00.004+01:00

Mä oon aina ihmetellyt miten Hapsu voi olla niin hemmetin nopea. Jari kuvasi sen menoa pellolla tänään, ja tämä selittää jo paljon. Tolla ipanalla on ihan valtavan laajat liikkeet, sehän juoksee kuin vinttikoira ja näyttääkin karvaiselta sellaiselta...:)

Muuten Maarumäkeen ei kuulu mitään kovin erikoista, pentuja odotellaan maailmaan kärsimättömästi edelleen...:)

Kaikki valmista pentuja varten

2009-12-13T20:56:00.006+01:00

Nyt sitten kun kaikki muut on olleet Messarissa, me tietenkään ei, vaan kotona valmistautumassa pentujen syntymään. Kaikki on valmista, enää puuttuu synnyttämään ryhtyvä Fanny. Briardit on pesty ja harjattu (ettei tarvitse pentujen ohessa tehdä, jäi puolet briardeista huushollin lattialle. Ruttu oli päättänyt talveksi pudottaa kaiken pohjavillansa.), pennuille on valmiinä nauhat kaulaan (Sari punoi kun ei muka muuta tekemistä ole). On varattu sakset ja systeemit pentulaatikon viereen, ja vällyjä niin että riittäisi isollekin perheelle.

Ja kuka sanoi etten ole omistautunut koiraharrastukselle!!

Enää ei Fanny saa olla yksin pihalla, eikä pitkiä lenkkejä tehdä. Mutta mitään merkkejä synnytyksestä ei vielä ole, syö kuin viimeistä päivää, leikkisi, hyppisi ja tekisi mitä vaan. Vähän on ahdistava olla ison mahan kanssa. Puhisee, kuorsaa ja ähisee. Ja piereskelee! Voi herranjestas sentään. Tänään vieraiden aikana ruokapyödän vieressä...:) Syö siinä nyt joulutorttuja sitten!

Nyt vaan odotellaan, ilmeisesti huomenna on kuitenkin Sarin ilmeisesti vielä mentävä töihin kun ei vielä pentuja kuulu...:)

Pentulaatikko saapui

2009-12-08T21:45:00.004+01:00

Pentulaatikko saapui viimein tänään, ja jestas kuinka sitä sitten tutkittiin ja ihmeteltiin pesun jälkeen koko porukan voimin. Jäi vähän epäselväksi että kuka sinne oikein muuttaa asumaan...:)

Sohvi osallistui myös tapahtumaan, huomaa kissan viisaus. Heti kun muut keskittyy muuhun niin on hyvä raapia sohvaa ilman että kukaan huomaa mitään...

Tero kokosi laatikon, ei tainnut arvata mihin hommiin joutuu kun Tarmon pentueen isäksi lupasi...:) Jari potee edelleen selkää ja minä keskityin laatikon pesuun sitten jälkeenpäin. On se laatikko reissannut. Se lähti monta vuotta sitten maailmalle kun meillä ei oikein ollut tarvetta sille enää ja muilla oli. Siinä on syntynyt rottweilereita, australianpaimenkoiria ja Welsh Corgeja. Ainakin.

Fanny pyöristyy päivä päivältä, nyt tuntuu olevan se suurin masun kasvatuskausi menossa, kohta alkaa olla tavarat synnytystä varten valmiina, työkavereilta on tullut pyyhkeitä, sanomalehtiä yms. Kohta vaan keskitytään olennaiseen eli h-hetken odottamiseen.

Briarditkin välillä...

2009-11-26T19:45:00.005+01:00

Tässä on tullut niin paljon rottweiler juttua ja varmaan tulee jatkossa että otetaan yksi briardi tähän väliin. Hapsu lätsytteli eilen kuralätäkössä savipellolla ja joutui pesuun. Yllättäen ei kura lentänytkään kylppärissä niin paljon kuin ajattelin. Karva on jotenkin Hapsulla sellaista että se puhdistuu paremmin itsestään ja hylkii likaa kuin esim. Rutun karva. Hapsu huvittelee lätsyttelemällä lätäköissä kuin pieni lapsi, samalla lailla se myös ui. Läpsyttelee tassuilla vettä ja yrittää ottaa sitä kiinni. No, eilen kuralätäkössä lätsyttelystä seurasi pesu ja tänään sitten harjattiin, joten. Olkaa hyvä. Tässä Hapsu tänään tämän värisenä. On vaihtamassa karvaa, kaikki alusvilla on käytännössä poissa ja ilmeisesti tilalle on tulossa vielä vaaleampi alusvilla. Kiva ottaa kuva taas vuoden päästä (tottakai sitä tässä välissäkin kuvataan) ja katsoa että miksi väri silloin on muuttunut. Nyt ainakin alkaa jo näyttää hieman harmaammalta kuin aikaisemmin. Eikä Hapsulla muuten ole kyttyrä selässä vaikka siltä näyttääkin, vaan karva siitä laineella...:) Ja on sillä häntäkin, ja täydellinen j-koukku siellä mutta kuvassa pitää häntä aina ujostella piiloon...:)

Valosta riippuen väri vähän vaihtelee, alempi kuva on ehkä lähempänä totuutta. Tosin saattaa olla tummempi kuin tavallisesti, koska pesin mustan koiran shampoolla kun se oli ainoa mitä oli jäljellä. Siinä on vähän tummaa pigmenttiä mukana, mutta ei olla menossakaan näyttelyyn nyt vähään aikaan vielä. Neiti on kyllä sen verran seestynyt, että on ollut edukseen jopa eläinlääkärissä viime viikolla. Sai kovasti kehuja, eikä edes irvistellyt odotushuoneessa vieraille koirille vaan oli ihan nätisti vaikka joku kävi nuuhkimassakin. Kyllä nartun kasvu ja hormonit ovat ihmeellinen asia. Tänään tällä tuulella ja huomenna toisella. Toivottavasti Hapsu myös jää tuollaiseksi seestyneeksi...:)

Tarmo esittäytyy...

2009-11-22T12:01:00.001+01:00

Fanny ja Tarmo

2009-11-21T16:51:00.002+01:00

Käytiin tänää isukille viemässä ISO LUU ja kertomassa että Tarmo pojasta tulee iskä... En tiedä paljonko Tarmo asiasta ymmärsi, mutta suostui kuitenkin poseraamaan hetken tulevan mamman kanssa...:)

Massun kanssa...:)

2009-11-20T17:38:00.005+01:00

Fanny kävi tänään ultrassa, kuten kuvasta näkyy vähän oli uutisia jo odotettavissa...
Tässä massussa matkustaa tuleva Marotin D-pentue. Todella pitkään ja hartaasti odotettu pentue on nyt vihdoin matkalla maailmaan!

Tuleva mamma jää nyt äityslomalle ja keräilee voimia tulevaa koitosta varten. Tosin Fanny osaa nauttia elämästä sohvalla muutenkin...:)

Taas tuli mustaa ja synkkää

2009-11-17T17:25:00.002+01:00

Se meni. Talvi meinaan. Loppui kun seinään. Oli niin ihanaa kun lumi valaisi maisemaa, eikä tarvinnut joka päivä katsellä märkiä ja kuraisia tassuja joka paikassa. Olihan se harvinaista herkkua näin marraskuulle näin etelään, mutta olisi se silti saanut jatkua.

Maarumäessä elämä jatkaa menoaan ja loppuviikosta olisi tarkoitus viedä Fanny ultraan ja saada varmuus tuleeko niitä rottweiler vauvoja vai ei. Fannyn massua tuijottamalla kun se ei vielä ihan ole selvinnyt. Minusta massu näyttää vähän suuremmalta, mutta voihan se olla että kiloja vaan... Mutta loppuviikkoon saakka saadaan vielä jännittää.

Edellinen kuvakavalkaadi oli erään väsyneen illan satoa kun tuntui että missä ne kaikki kuvat Fannystä on, no olihan niitä kertynyt, lisääkin olisi piisannut, mutta liika on liikaa. Ja jos massu kasvaa niin sitten otetaan vielä massukuvia ja tehdään vielä Tarmostakin moinen kuvakavalkaadi...:)

Tässä pimeydessä on tyytyminen viime talven talvikuviin ja lumeen...

Fanny

2009-11-11T17:28:00.002+01:00

Syksyelämää...

2009-11-03T20:02:00.004+01:00

Jostain syystä syksyllä meidän perheen seuraelämä tuntuu olevan vilkkaimmillaan, tänä syksynä osaksi tietenkin Fannyn toivottavasti kantavana olemiseen liittyen. Vanhat ystävät ja tutut ovat olleet paljon yhteydessä. Ja kaikessa tässä hässäkässä tulikin tuossa mieleen että mitähän Rosalle ja Rastalle kuuluu, olisi hienoja jos Rasta vielä näkisi seuraavat Marotin vauvat. Rasta kun kaiketi on viimeinen edellisestä pentueesta, joka syntyi kohta 14 vuotta sitten. Vaan vieläpä ei tiedetä onko Fanny kantavana vai ei, mutta kovastihan tuo pesii ja petailee...:)

Muuten Maarumäessä vietetään hiljaiseloa, Jari parantelee selkää ja Sari flunssaa ja korvatulehdusta. Eläimetkin tuntuvat hiljentyneen syksyn viettoon. On torkuttu ja kissatkin viihtyvät suurelta osin sisällä. Mitä nyt Sohvi välillä kiipeää ilmeisesti talon pystysuoria tikapuita pitkin katolle ja maukuu siellä mammaa hakemaan alas. Hapsukin on mamman iloksi hieman rauhoittunut ja seestynyt. Tosin on ollut pientä kurinpalautustakin ilmassa. Seuraavana sitä saa jo Ruttukin kun siitä on tullut varsinainen moottoriturpa, joka on aina selittämässä ja komentamassa ja kommentoimassa. Harkitsen jo sitruunapannan hankkimista kun välillä yllyttää ja kuumentaa tyttöjä pihalla niin että on täysi kaaos. Mokomakin vanha 7-vuotias äijä, kehtaa ruveta huonosti käyttäytymään vanhoilla päivillään! Pah, mokomaa!

Tänään tuli jo täysi talvi tänne meillekin, ensimmäiset lumityötkin on jo tehty. Jossei Jarin selkä pian parane, taitaa olla Sarilla rautainen kunto keväällä...:)

Viime viikonloppuna kylässä kävivät Hanna, Leena, Essi ja Sami, olipa mukava nähdä pitkästä aikaa, kiitoksia käynnistä, toivottavasti jotkut kuvat onnistuivat...:)

Essi ja Hapsu viihtyivät kovasti keskenään, tosin välillä törmättiin vähän, mutta kaikenkaikkiaan Hapsu käyttäytyi todella nätisti lapsen kanssa. Olivat hyviä kavereita ja pitivät hauskaa ja Hapsu oli todella kauniisti. Viimeiseksi piti Essin vielä saada hyvästellä ennen lähtöä Hapsu ja Fanny, joista taisi tulla Essin kavereita...:)

Ensi viikonloppuna on sitten luvassa lisää vieraita. Ensin Fannyä katsomaan ja sitten vielä Tarmoa.

Niin ja jos joku ihmettelee, että miksi Fannyn ja Villen torkkukuvassa on niin kovasti kohinaa, niin sepä on kamerakännykällä omien torkkujen lomasta otettu. iPhonesta en ole vielä salamaa löytänyt...

Hapsu otti hatkat....

2009-10-25T00:02:00.002+02:00

Perjantaina kun olin töissä ja Jari kotona, oli pihalla ollut vieras kissa ja tietysti Hapsu bongasi sen ja oli sitten kuulemma lähtenyt perään kuin nato-ohjus ja ampunut kissan perässä suoraan aidan yli ja yli naapurin pellon ja hävinnyt. Korvat hävisivät täysin ilmeisesti. Jari oli sitten ottanut auton ja lähtenyt etsimään niin neiti oli sitten jolkottanut metsästä juuri tielle noin puolen kilometrin päässä kotoa...

Onneksi selvittiin pienellä säikähdyksellä. Toivottavasti katti ymmärtää pysyä pois meidän pihalta jatkossa. Mulla useinmiten Hapsu kaartaa kyllä huudosta takaisin, mutta välillä korvat katoaa täysin. Mutta tuo perjantainen oli jo vähän liikaa. Sille ei kyllä auta pihalla kääntää selkää hetkeksikään, se jo keksii sillä välin jotain koiruuksia. Saisi jo nuo temput loppua. Paimenkoiralta odottaisi pihalla pysymistä. En tiedä mitä se ajatteli kissaa ajaessaan, kaipa se tiesi että se on vieras kissa...:)Omat on pihalla saaneet olla nyt ehkä vähän enemmän rauhassa.

Jouluvauvoja....

2009-10-21T19:19:00.002+02:00

Fanny ja Tarmo on astutettu. Nyt sitten odotellaan mahdollisia jouluvauvoja...:) Mother-to-be itse on sitä mieltä että päikkäreitä Villen kanssa ei silti pidä häiritsemän... Päikkärit ensin, muut jutut sitten...:)

Fannyn uusi sulhanen

2009-10-18T17:31:00.002+02:00

Fannylle löytyi pitkän etsimisen jälkeen täksi juoksuksi uusi sulhanen. Tällä kertaa ei tarvinnutkaan mennä merta edemmäksi kalaan, vaan sulho löytyi ihan omalta kylältä. Papittaren Ronaldo, arkinimeltään Tarmo asustelee tuossa vähän matkan päässä. Tarmo on komea poika, jolla on pää kunnossa ja harrastaa hakua ohjaajansa kanssa. Ehkäpä Jarin pitkäaikainen haave saada Marotin rotweiler pentue viimein toteutuu...:)

Kotona on ollut hieman hermoja raastavaa kun Fanny aloitti juoksun, Ruttu ja Fanny on tietenkin eristettynä toisistaa ja kaikenlaista laulantaa on täällä jo kuultu. Paha vaan että jatkuva vikinä ja ulvominen käy emännän hermoille. Ruttu on sen verran pois tolaltaan että nyt ei vähään aikaan opetella mitään uutta. Tilanne on uusi myös Hapsulle, joka on ollut tilanteesta selkeästi hieman hämmentynyt. Tosin on nyt ollut paljon "kiltimpi" kun oma juoksu päättyi. Ilmeisesti oma juoksi aiheutti myös melkoisen hormonimylläkän, joka nyt on tasaantunut. Mene ja tiedä, mä en aina noita narttujen aivoituksia ymmärrä. Nyt tuntuu Hapsu kuitenkin hieman tasoittuneen, toivottavasti olotila on pysyvä. Hakeutuukin mun seuraan paljon enemmän kuin ennen.

Monen koiran laumassa on aina se paha puoli että kun kaikki pitäisi huomioida ja kaikkien kanssa jotain tehdä, niin välillä se on hyvin stressavaa, teet niin tai näin niin aina joku jää paitsioon.

Muuten elämä menee omaa latuaan, välillä paremmin ja välillä huonommin. Viikot menee töissä niin ettei ajan kulumista oikein huomaa ja aika vähällä unella. Nyt olis tarkoitus panostaa parempiin yöuniin jatkossa. Lienee terveydellisestikin järkevää. Viime aikoina on ollut flunssan ja stressin jäljiltä niin paljon rytmihäiriöitä että työpaikkalääkäri laittoi jo lähetteen sairaalaan Holter tutkimusta varten. Jos saisi viikolla nukuttua niin voisi panostaa jatkossa viikonloppuna paremmin harrastuksiin ja koiriin, eikä ehkä olisi niin paljon rytmihäiriöitä. Nyt ei hirveästi nappaa viikonloppuaamuisin mihinkään näyttelyihin ja treeneihin lähteä kun joskus ne univelat on pois nukuttava. Arkisin nukkumaan meneminen ei vaan ole helppoa kun on herkkäuninen ja perheen toinen osapuoli elää ihan toisena vuorokauden aikana. Nukkumaan hakeutuminen ennen klo 22.00 on mulle jokseenkin ylitsepääsemätöntä, vaikka klo 5 joka aamu nouseekin ja tuon verran tarvitsisi kuulemma aikuinen ihminen unta.

Yllä kuva Fanny uudesta Tarmo sulhosta. Tarmolla on todella sympaattisen näköinen ilme ja on sympaattinen koira muutenkin.

Tietotekniikan ihmeitä

2009-10-13T22:28:00.002+02:00

Onko enää muuta elämää kohta kuin virtuaalista? Mäkin olen vihdoin siirtynyt tässä vihdoin 2000 luvulle... Hankin tuossa muutama kuukausi sitten iPhonin ja johan olen sen täysin orjuuttama...:) Tämäkin kirjoitus on sillä tehty. Joskus tuntuu ettei kohta ole aikaa muuhun kuin päivittää iPhone, iGoogle, blogi, kotisivut ja kaikki muu tietotekniikka maan ja taivaan väliltä. Kohta mulla on varmaan facebook myös! Sitä ei kyllä ihan heti tapahdu, tässä perheessä Jari hoitaa sen puolen... Onneksi! En oikeasti tiedä mikä hulluus muhunkin on oikein iskenyt? Hankin tänään gmailinkin ja jo meni puoli iltaa sen kalentereita sun muita ihmetellessä! Mitäs sitten tehdään kun ollaan vanhainkodissa eikä enää näe naputella mitään Twittereitä? Kuollaan sydänkohtaukseen kun joutuukin elämään oikeaa elämää ilman virtuaaliystäviä ja Facebookia???? Pitäisiköhän meidän kaikkien hankkia elämä? Ja kyllä, jaan sen gmailosoitteem kaikille kunhan oikealta elämältä ehdin...

Käyn ahon laitaa...

2009-10-01T19:18:00.004+02:00

Joo, meillä on tällä viikolla ollut oikein koirien tehokoulutusviikko. Jari on innostunut käymään tyttöjen (siis lähinnä Fannyn ja joskus Hapsun) tottiskentällä kun selkä alkaa olla sen verran paremmassa kunnossa ettei pieni liikunta käy enää niin selän päälle. Hyvä hyvä. Kovennettua tytöille. Niille kauhukakaroille ihan oikein...:) Nyt on siis päätetty kunnostautua koirapuolella... Saa nähdä kauanko meillä innostus kestää. Jotenkin itsestä tuntuu siltä että kun on pitkät ja todella raskaat päivät töissä niin on pakko päästä olemaan se vähä mitä vielä valoa illalla riittää olemaan ulkona ja muihin ajatuksiin töistä. Eilen möyrysin kasvihuoneen talvikuntoon ja tänään tehtiin jälkiä Rutun ja Hapsun kanssa. Ruttu sai ensin tottista omalla pihalla kun nyt on hyppyestekin rakennettuna ja sitten perään jäljelle. Ei voi kehua että suoritus olisi ollut kummoinen, mutta eipä me olla paljon pellolla jäljestetty ja metsään en mene ennenkuin hirvikärpäset on varmasti kuolleet pakkaseen! Rutulla oli taas vähän vaikeaa keskittymisen kanssa ja liian tuore jälki, mutta eiköhän se ala taas mieleen muistua kun jaksaa vaan tehdä. Jari teki jäljen ja minä ajoin. Kyllähän se meni, mutta liian lyhyt oli. Rutulla menee aikaa keskittymisen löytämiseen välillä.

Hapsu pääsi myös ekalle jäljelle pellolle, vaikka peltojälki on musta äärimmäisen höhlää hommaa... (onneksi tää on mun oma blogi niin voin sanoa mitä ikinä sielu sietää...:) No, taitaa olla meikäläisen nilkallekin parempi että ollaan vähän aikaa pellolla. Enkä myöskään ollut niin kärsivällinen että olisin jaksanut mitään makkararuutuja vääntää, en oikein jaksa uskoa niiden voimaan. Suora pätkä tehtiin nakeilla ja silla hyvä! Vähän aikaa tytöllä meni hiffatessa ja välillä piti vähän katsella muualle, mutta hyvin toimii nenä ja pysyy maassa. Muutaman jäljen jälkeen varmaan on jo homma paremmin hallussa, mutta ei voi nytkään valittaa. Nenä pantiin maahan kun mamma näytti ja sitten siitä mentiin eteenpäin. Tytöllä on nenä ja osaa se sitä käyttää. Miksi ei osaisi. Suurin osa koirista pystyy jäljestämään kun vähän edes osaa opettaa, ei se ole mitään aivokirurgiaa...:)Eikä siitä myöskään musta tarvitse tehdä mitään tiedettä. Mutta tämä vaan mun ihan ihka oma mielipide, enkä ole mikään intohimoinen jäljestäjä. Jos luoja suo, harrastetaan enemmän, jos ei niin sitten vaan omaksi ja koiran iloksi.

Ohessa muutama kuva... Ylimmäisessä kuvassa Ruttu jäljellä ja 2 alinta on Hapsu jäljellä.

Mamman pieni mussukka... tänään 7 vuotta!

2009-09-30T21:06:00.002+02:00

Ruttu tänään 7v...:)

Paljon Onnea meidän ihana suuri sydän kääriytyneenä mustaan karvaan!

Arkielämää

2009-09-13T19:10:00.003+02:00

Ei suuria uutisia Maarumäestä, hiljaiseloa. Sari sairastaa itsepintaista poskiontelon tulehdusta, sai antibiootit ja koska sydän tykkäsi kyttyrää mokomasta taudista niin lisälyöntien hillitsemiseen uudet beetasalpaajat... Joo, kyllä sitä tässä taas onkin popsittavaa. Muuten yritetään vaan jaksaa kotihommat ja muut. Toissa viikolla käytiin Leppävaaran briard-treenit ja taas tuli huutia laiskasta kouluttamisesta ja hälläväliä asenteesta... heheh. No, kiire kun ei ole minnekään ja laiskuus painaa, niin kyllähän se näkyy. Hapsun kanssa otettiin vähän seuraamista ja persuuksien asettelua oikeaan paikkaan ja Fannyn kanssa periaatteessa samaa. Hapsu kyllä meni Annamarin kanssa paljon säpäkämmin kuin mamman, uhkasin jättää viikoksi koulutettavaksi... Ei huolinut.:)

Hapsu aloitti juoksun viime viikolla, tuntuu kasvavan vauhdilla pääkin samaan syssyyn. On ollut vähän hämillään ja mamman kainaloinen aina välillä.

Fannylle etsitty sulhasta ja löydettykin, juoksu alkaa jossain vaiheessa loppusyksyä varmaankin. Eetu sairastaa ja joutuu toipumislomalle, joten uusi uros oli ihan tervetullut löytö. Siitä lisää myöhemmin. Vuoden lopulla toivottavasti saadaan pentuja maailmaan.

Ville kissa alkoi ontumaan eilen vähän, mutta ei näytä tahtia haittaavan, täytyy tarkkailla tilannetta.

Taas työviikko edessä, töitä riittää Sarilla pökräämiseen saakka, Jari jatkaa selän parentelua.

Kaksinverroin suru-uutisia

2009-09-02T17:35:00.003+02:00

Tekisi mieli päätä lyödä seinään, kun ei ole jaksanut viime viikkoina kovin aktiivisesti netistä ystävien kuulumisia seurata, eikä muutenkaan olla kovin seurallinen. Tänään kuulin vasta kaksinkertaiset suru-uutiset. Elokuussa peräkkäisinä päivinä olivat koirien sateenkaarisillalle siirtyneet sekä Rutun isä Paavo, että Hapsun veli Heikki. Järkytys on suuri kun tänään kuulin puhelimessa tapahtuneesta. Maarumäki ottaa osaa sekä Tuulan että Hanna suureen suruun. Hiljattain oman koiran menettäneelle suru kolahti kyllä kovaa toistenkin puolesta.

Hyvää matkaa koirien sateenkaarisillalle Heikki eli Kannusruohon Hohtovaskinen 25.7.2008 - 24.8.2009, sait elää aivan liian lyhyen, mutta varmasti ihanan elämän tässä maailmassa. Elämä on joskus todella epäoikeudenmukainen. Voimia Tuulalle.

Hyvää matkaa koirien sateenkaarisillalle Paavo eli Smooth Breeze Sinfony of Star 6.2.1999 - 25.8.2009, kiitos ihanasta Ruttu pojasta, joka täällä ilahduttaa meitä. Voimia Hannalle.

"Surun läpi hohtavat onnellisten päivien muistot"

Kuvassa Paavon poika Ruttu.

Kalle poseeraa....

2009-08-09T22:24:00.001+02:00

Ja tässä vielä lähikuva Kallesta.

Kallea katsomassa....

2009-08-09T22:13:00.002+02:00

Nyt kun ollaan lomalla, tai ainakin vapaalla niin ajaltiin vihdoin Kallea katsomaan, ja komea poika onkin. Ja hyväkäytöksinen. Sää ei kovasti suosinut ulkokuvausta, satoi ja paistoi vuoron perään. Täytyy sanoa että enpä ole vähään aikaan käynyt edes hevosia katsomassa ja omasta harrastuksesta on vielä pidemmän aikaa. Joskus vuosia sitten ratsastusta ja hevosia tuli harrastettua aika aktiivisestikin, mutta nyt se jäänyt ajan ja rahan ja sopivan hevosen puuttessa. Ihan normitunneilla kun ei oikein jaksa enää käydä kun niillä on tullut aikanaan paljonkin käytyä, ensin lapsena ja sitten uudelleen aikuisena useampi vuosikin. Sitten oli välissä pari vuokrahevosta, joista toinen oli aivan ihana, ruuna nimeltänsä Bob, joka kuoli valitettavasti olettavasti clostridibakteerin verenkiertoon pääsemiseen. Toinen oli tamma, joka ei ollut ihan meikäläisen mieleen, eikä oikein tultu juttuun. Sen jälkeen on vuosien varrella käynyt joskus ratsastelemassa ystävien ja tuttavien hevosilla, mutta koirien myötä sekin sitten on jäänyt.

No nyt käytiin sitten katsomassa Kallea, joka on paitsi kaunis, niin osoittautui todella mukavaksi käytökseltäänkin...:) Ei pitänyt edes hevosta ihmettelevää briardi neitosta kummoisena asiana... Ohessa pari kuvaa. Hapsukin oli tosi nätistä ja ei ollut mitenkään paniikissa tallilla, mutta pihalla päätti kuitenkin kun olisi kapeasta välistä hevosen kanssa pitänyt mennä mamman taluttamana, että liika on liikaa, eikä ihan kavioiden vieressä kävely ollut kivaa... Sitten mentiin jo Jarin hoiviin ja mamma sai viedä Kallen tarhaan ihan keskenään...:)

Lomaa, laiskuutta ja selkäkipuja

2009-08-05T19:39:00.003+02:00

Hengissä ollaan koko perhe vielä, toiset vähän paremmassa hapessa kuin toiset. Jarilla selässä välilevyn pullistuma, jonka vuoksi sairaslomalla vieläkin. Mulla hajos selkä kun olin vatsataudin kaatamana pari vuorokautta sängyssä, siitä kun toipui niin viikko meni että sai selän sellaiseen kuntoon että pystyi jotain tekemäänkin. Töissä sinniteltiin hulluuden partaalla aina loman alkuun saakka, vaikka tuntui että selkä tappaa ja jo ei selkä niin töiden määrä viimeistään. Täyttä hulluutta se töiden määrä, joka meillä siellä on.

Kaikesta näistä johtuen (tekosyitä sanon minä) koirat ja koko huusholli on olleet vallan hunningolla. Nyt on puoltoista viikkoa kesälomaa takana ja kun Jarin selän vuoksi pääse minnekään, tuntuu vain puolittain lomalta. Sitten tietenkin kaikki raskaimmat työt jää mulle. Eipä silti, onhan se lomaa kun saa omalla pihalla kuokkia ja riehua...:) Kyllä se aina mun duunin voittaa.

Koirat on kunnossa, Lunalla karvanlähtö, Ruttu lussuttaa jostain syystä jalkaa, vaikka siinä ei mitään vikaa ole havaittavissa, Fanny on vähän vielä valeraskaana ja Hapsu kiusaa perhettä minkä ehtii...

Oltiin toissa iltana kaupunkikäynnillä kun Jari viimein pääsi sen verran kävelemään että Järvenpään keskustassa käveltiin Lunan ja Hapsun kanssa. Aika lailla rauhakseen saatiin kävellä, rullaluistelija oli kummallinen sitä piti haukkua jo muita enemmän. Fillareihin tutustuttiin ja liikenteeseen ja kaikenlaiseen säpinään mitä kaupungissa on. Hapsu käyttäytyi maalaistaustaansa nähden varsin hyvin, paremmin kuin Ruttu aikoinaan. Hapsun kanssa kävellessä on se hyvä puoli että se ei koskaan vedä jossei jotain ihmeellistä ole näköpiirissä. Vetämättömyys remmissä ei ole edes opetettua vaan se on Hapsulle luontaista.

Kaupunkikäynnin jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä koulutuskentällä, vähän aikaa oli mamma ihmeissään että mitäs nyt tehdään kun hajut pelkästään kiinnosti, mutta sitten onneksi vanha koirakouluttaja nosti päätään ja osasi nostaa koiran vireen sille tasolle että ohjaajassa oli se mielenkiinto. Vire nousi hyvin ja pysyy hyvin yllä tuettaessa ja laskee sitten nopeasti suorituksen jälkeen. Ei jää ylikierroksille pyörimään. Ihan hyvä. Oli tosi positiivinen yllätys. Saalis herää myös, vähän roikuttiin remmissä jo innokkaasti, mutta pientä ja maallista. Taisipa roikkua vähän mamman hihassakin... Hehheh, tehdääkin Hapsusta purukoira...:)Kaikenkaikkiaan olin iloisesti yllättynyt saamastani huomioista koulutuskentällä, koska kotona tuppaan olemaan se välttämätön paha, joka vaatii parempaa käytöstä. Hapsu on enimmäkseen kyllä adoptioäitinsä Fanny rottweilerin koira, vähemmän ohjaajan. Sitä en ole tarpeeksi osannut estää ja ajatella, koska Ruttu taasen on luonnostaan mamman kainaloinen vaikka on aikanaan yhtä isoon laumaan tullutkin. Voisi kai vetää jonkinlaisen johtopäätöksen että Ruttu on erittäin ohjaajasidonnainen ja Hapsu kaikkea muuta. Joten huomio koirakentällä ja halu leikkiä ohjaajan kanssa oli todella positiivinen yllätys.

Hapsu myös omaa enemmän "paimennusviettiä" kuin mikään meillä kotona koskaan olleista koirista. On aika kova paimentamaan meidän kissoja pihalla. Joskus menee jopa överiksi, mutta kumma kyllä, kissat eivät tunnu kuitenkaan Hapsua pelkäävän vaikka se niitä paimenkoiran elkein paimentaa ja innostuu takaa ajamaankin. Eräänä iltana Sohvi päätti olla tulematta sisään ja Hapsu hauskasti salaman nopeasti kiersi ison kukkapenkin toiselta puolelta Sohvin eteen ja hyvin paimenkoiramaisesti paimensi sen päättäväisesti sisään. Täytyy joskus tulevaisuudessa käydä varmaan vähän paimennusta kokeilemassa. Mutta se on sitten joskus. Nyt alkaa Hapsulla koulutus ja vieraisiin koiriin totuttelu, koska ne ovat Hapsun mielestä edelleen mörköjä. Samaten jatketaan kaupunki exkursioita.

Kuvassa Fanny ja Hapsu sadesäällä. Helppo huomata kuka on se mukavuudenhaluinen...:)

Hapsu 1v 25.7.2009

2009-07-27T01:54:00.005+02:00

Aika rientää, Hapsu täytti vuoden lauantaina ja onnittelee kaikkia sisaruksia! Tässä vähän kuvia ekan vuoden ajalta...

Kuulumisiin palaamme ihmisten aikaan, eikä keskellä yötä, vaikka lomalla olenkin...:)

Rakkaudella

2009-07-15T10:59:00.000+02:00

Surun aika

2009-07-09T20:28:00.002+02:00

SVARZEKOKS RIZLA 30.7.1997 - 9.7.2009

Yksi on joukosta poissa, syttynyt tähdeksi kaikkein kirkkaimpien joukkoon. Suru on niin sanaton ettei ole paljon sanottavaa. Riki nukkui tänään pois omalla pihalla Jarin syliin eläinlääkärin avustamana. Jokainen joka tunsi Rikin, tietää että Riki oli ihmisille lempeistä lempein. Riki opetti meille paljon. Kiitos iso jätkä näistä lähes 12 vuodesta, jotka saimme sinut pitää kaikkine vastoinkäymisineen ja sairauksineen. Paljon elettyä yhteistä elämää ja paljon yhdessä koimme. Meidän iso jäbä.

Jatkuu...

2009-06-22T19:45:00.003+02:00

Ja tässä Hapsu. Täysiä ja suu auki niinkuin moukalla pitää ollakin...:) Anteeksi Tuula, olen tehnyt Hapsusta maalaistollon...:)

Maisema kirkkokalliolta

2009-06-22T19:41:00.001+02:00

Samaiselta sunnuntailta. Meidän tavismetsä, jossa käydään tämän tästä. Jos joku vielä ihmettelee näiden kuvien jälkeen miksi meidän koirat käyttäytyy kaupungissa kuin moukat, niin ei tartte kuulkaa ihmetellä. Sonni oli paarmojen lisäksi ainoa elävä olento joka meitä tuli vastaan.

Joulua odotellessa...:)

2009-06-22T19:33:00.002+02:00

Juhannus tuli ja meni. Satoi ja paistoi. Pirun kylmä oli suurimman osan aikaa. Kotona aattona, juhannuspäivänä käytiin olemassa mustalaisia Kerkkoossa ja syötiin pöytä makeasta tyhjäksi, juotiin skumpat ja maha makeaa pömpöllään kotiin päiväunille. Sunnuntaina käytiin pitkä metsä lenkki koirien kanssa. Naapurin tienristeykstä löytyi tämä kukkulan kuningas. Oli niitä useampikin mutta tämä ihan tien reunassa valmiina loikkaamaan vaikka aidan yli... Koiratkin oli hämmästyksestä ihan hiljaa autossa. Onhan meillä täällä näitä lehmiä vaikka kuinka. Tämä oli kyllä Hapsun ensimmäinen. Joo, joo tiedetään, ei se oikeasti ole lehmä vaan sonnivasikka...:)

Ja herran jestas 2009

2009-06-16T19:51:00.002+02:00

Onneksi meillä on moottorisaha ja monta muutakin sahaa...

Täytyy vaan miettiä miten ja mitä harventaa. Kukkapenkitkään ei saa oikein valoa enää, vaikka on kiva kun ei niin hirveästi illalla aurinko paahda ikkunasta eikä naapuri näy kuistilta.

2005

2009-06-16T19:48:00.001+02:00

Alkoi jo viidakko antaa merkkejä itsestään....

Piha kaipaa harvennusta

2009-06-16T19:45:00.002+02:00

Olin tänään pihatöissä ja alkoi ahdistaa kun mistään ei pääse enää kulkemaan. Täytyy ottaa vanhat valokuvat käyttöön ja vähän uudemmatkin ja ruveta suunnittelemaan vakavia metsänhoidollisia töitä. Ohessa kuva vuodelta 2003 kun vielä oli hiukan harvempaa.

Ollaan hengissä täällä vielä...

2009-06-04T20:31:00.002+02:00

Kyllä me täällä vielä ollaan hengissä, vaikka blogia ei olekaan päivitetty vähään aikaan. Kaikennäköistä muuta tekemistä tuppaa pukkaamaan. Koirat on aika tavalla pellossa... hehheh ihan kirjaimellisestikin. Puutarhatöitä ja töitä ja töitä ja töitä. Siinähän se sitten aika meneekin. Käytiin sentään tällä viikolla Hapsun kanssa kylässä ja samalla hakemassa koiranruokaa. Hapsu sai tutustua saksanpaimenkoira Chicoon ja vähän aikaa oli taas typyllä häntä koipien välissä ja hirvitys, mutta se meni aika äkkiä ohi kun malttoi huomata kuinka kiva poika Chico on...

Tässä kuitenkin ruohonleikkuutauolla briardit poseeraa tuomen ja ruohonleikkurin kanssa.

Kyllä me pian täältä aktivoidumme taas koulutuksiinkin.

Ja lisää kuvia ja kuulumisia viikonloppuna. Lupaan sen.

Elämää koiraperheessä

2009-05-19T19:13:00.002+02:00

Ai, miksikö en ole päivittänyt blogia ja vastaa sähköposteihin? hehheh... No Hapsuhan syö mattoja.... senhän nyt jo tietää kaikki. Meillä jos on enää olemassa 2 mattoa niin hyvä on... No, viime viikollahan Hapsu oli sitten päättänyt että turhaanhan tässä perheessä enää mitään kaunista Rasinmäen räsymattoa työhuoneessa tarvita...:) No, sen maton alla nyt sattui menemään juuri siinä kohtaa meidän verkkopiuha, joten se tuli ilmeisesti myös siinä rytäkässä rikottua ja nyt kun se saatiin vaihdettua niin tälli on ilmeisesti rikkonut jonkun verkkokortin tai jotain sinnepäin.... Niin ainakin ymmärsin kun se minulle selitettiin... Elikkä meidän pöytäkone ei nyt toimi ollenkaan tällä hetkellä ja kaikki mun valokuvat, sähköpostit yms on jumissa siellä....

Blogia en ole päivittänyt kun olen asettanut itselleni tavoitteeksi että jokaisella kerralle blogiin tulee myös valokuva.....

Nyt jouduin siis luopumaan hetkeksi siitä periaatteesta. On mulla valokuvia muistikorteilla pitkin kämppää, uusiakin, mutta kun olen tapoihini pahasti kangistunut niin periaatteessa käytän vain kahta kuvankäsittelyohjelmaa aina, joten mulla ei tietenkään ole aavistustakaan siitä miten tähän langattomaan läppäriin asennettu Picasa toimii.... Sellaisenaan kuvat ovat liian isokokoisia tiedostoja nettiin ladattaviksi, joten palaamme kuvien kera asiaan kun pöytäkone saadaan taas toimintaan.

Hapsu the maailman paras MATONSYÖJÄ lähettää terveisiä!!! Pitäkää matostanne kiinni!!! heheh...

2009-05-08T21:54:00.001+02:00

The Power Of The Dog

by Rodyard Kipling

There is sorrow enough in the natural way
From men and women to fill our day;
and when we are certain of sorrow in store,
Why do we always arrange for more?
Brothers and Sisters, I bid you beware
Of giving your heart to a dog to tear.

Buy a pup and your money will buy
Love unflinching that cannot lie-
Perfect passion and worship fed
By a kick in the ribs or pat on the head.
Nevertheless it is hardly fair
To risk your heart for a dog to tear.

When the fourteen years which Nature permits
Are closing in asthma, or tumour, or fits,
And the vet´s unspoken prescription runs
To lethal chambers or loaded guns,
Then you will find–it´s your own affair--
But...you´ve given your heart for a dog to tear.

When the body that lived at your single will,
With its whimper of welcome, is stilled (how still!);
When the spirit that answered your every mood
Is gone–wherever it goes–for good,
You will discover how much you care,
And will give your heart for the dog to tear.

We´ve sorrow enough in the natural way,
When it comes to burying Christian clay.
Our loves are not given, but only lent,
At compound interest of cent per cent.
Though it is not always the case, I believe,
That longer we´ve kept ´em, the more do we grieve:
For, when debts are payable, right or wrong,
A short-time loan is as bad as a long-
So why in Heaven (before we are there)
Should we give our hearts to a dog to tear?

Näihin ajatuksiin tänään...

Pihakauden avaus

2009-04-26T21:49:00.003+02:00

No, nyt se lämmin sitten vihdoin tuli. Viimeinkin tarkenee pihalla ilman toppahaalareita. Jee!! Isäntä alkoi heti rakentaa uutta aitaa kukkapenkin ympärille, jotta sen tallaaminen vihdoin loppuisi tältä keväältä. Pionit jo pienellä alulla eikä ne tykkää yhtään että siellä koirat tallustelee. Edellisen aidan koirat rikkoivat totaalisesti talvella. Toivottavasti tämä pysyy kasassa vähän aikaa.

Kamalasti hommia tekemättä kun on pitänyt niin kylmää. Nyt täytyy totaalisesti ryhdistäytyä kaikissa asioissa. Muuten tontti näyttää loppukesän törkykasalta. Kaikille koiraihmisille täytyy kyllä sanoa että jos haaveilette maalle muutosta ja isosta tontista niin katsokaahan ettei myynti-ilmossa lue: "Talo puutarhatontilla"... :)

Fanny tekee juoksua ja tässä vaiheessa Putte possu on aina ihan pois tolaltaan. En tiedä mikä tossa vaiheessa vaikka ei mitään juoksun merkkejä edes vielä ole saa Putun pois tolaltaan. Sitten menee taas monta viikkoa ilman mitään sohlaamista ennenkuin todellinen juoksu alkaa.

Onneksi vain 4 päivää töitä, sitten pääsee taas jatkamaan pihatöitä. Toivottavasti Vappuna on lämmin keli.

Kuvassa pilli ja pulla seuraavat Jarin kukkapenkkiaidan rakennusta.

Aika humpsahtaa

2009-04-22T19:13:00.003+02:00

Multa humpsahtaa aika aina. Nytkin taas viikko kulunut eikä mitään ole saatu aikaiseksi. Pihan kevättyöt ihan olemattomassa mallissa ja sitä rataa. Kamalan kylmä tuuli on ollut, ei siellä paljon ole viitsinyt turhia viihtyä. Sunnuntaina käytiin Hapsun kanssa ulkoilemassa "vieraan" koiran kanssa. Hapsua pelotti Noku ensin kamalasti, mutta Noku oli oikein herrasmies ja osasi hyvin rauhoitella eleillä ja ilmeillä. Sitten jo kirmattiinkin pitkin Askolan metsiä niin että pois risut ja männynkävyt. Oli mukava lenkkeillä keskellä metsää kun se oli ainoa paikka missä todella ei tuullut. Sääli ettei ollut kameraa mukana, oli komeat maisemat ja hyvä ilma. Löydettiin sellainen kalliokin sieltä tutusta metsästä ettei ollut ennen vastaan tullut.

Fanny tekee juoksua ja kaikki karvat irtoaa. Mikään muu koira ei pysty siinä samanlaiseen suoritukseen kuin rottweiler.... Istuu lattialla hetken ja vähän rapsuttaa niin jää musta karvarinki siihen ympärille missä äsken koira oli. Uskomatonta. Välillä sapettaa oikein urakalla tämä karvan ja sotkun määrä.

Mun piti ilmoittaa ainakin Ruttu Haminan näyttelyyn, mutta mulla lienee joku alitajuinen pelko näyttelyitä kohtaan, kun muistin että viimeinen ilmo oli 17.4. ja se olikin mennyt jo 15.4. No nyt sitten mennään varmaan Briardien "kevätleirillä" käväisemään sinä viikonloppuna, koska pitäähän joku hyödyllinen juttu olla tilalla. Muuten tulee huono omatunto. Joskohan muistetaan sitten Annulle ennen Vappua ilmoittautua.... heheh...:)

Kuvassa Noku arabi ja Sohvin veli Nytte

Pääsiäisen päätös

2009-04-14T17:42:00.002+02:00

Loppui pääsiäinen ja olisi pitänyt mennä tänään töihin, mutta jonkin sortin vatsatauti iski, joten täällä sitä on istuttu koko päivä.

Vietiin äiti (82v) pääsiäisen vietosta eilen kotiin ja ollaan taas oman porukan kesken. Äiti tuossa muutaman päivän tuota laumaa täällä katsottuaan kommentoi että noiden nuorempien narttujen kanssa saattaa tulla vielä hankaluuksia, sen verran rajun näköistä on niiden jatkuva kähnääminen ja leikki. Vielä sitä kähnäämistä ei ole ihan pois saatu, mutta työn alla on. Voipa se tietysti olla että äiti on oikeassakin, aikahan sen sitten näyttää. Kaipa tuokin jotain koirista tietää. En ole oikein laskuissa pysynyt kuinka paljon niitä on äidin kotonakin jo ollut. Kuvassa tietääkseni kuitenkin no 2, joka näyttäisi kovasti Tanskandogilta. Kuva on 1930-luvun alusta Kaisaniemen puistosta ja silloin kaiketi ensimmäiset Tanskandogit on suomeen tuotu. Koiran kutsumanimeä en jaksa muistaa, äiti sen muistaa, mutta kennelnimeä tuolle koiralle ei kyllä muista enää kukaan. Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Pääsiäisen aurinko

2009-04-13T12:01:00.003+02:00

Yhden päivän jaksoi aurinko paistaa tänä pääsiäisenä. Harmi. Oli luvattu vähän parempaa säätä ja olisi voinut paistaa vaikka 3 päivää. No, onneksi edes yhden päivän paistoi. Mietin tuossa kun tein pihatöitä että viime pääsiäisenä oli aika hyvä sää. Yleensä on, koska se on perinteinen pihasiivouksen aloitus aika. Niin nytkin. Tuntuu vaan aika epätoivoiselta kun kuraa ja sotkua riittää ja piha on niin suuri, että vaikka tekisi 24-7 niin hommat ei lopu koskaan. Koirat kantaa kuraa sisään sellaisella vauhdilla ettei todeksi uskoisi. Tosin laiskuudella on osansa asiaan.... sekä pihan hoidossa että koirien pesussa. Ei viitsi vielä koiria pestä ennenkuin kuivuu vähän.

Pääsiäisateria syötiin eilen Kerkkoossa, siellä jo vähän kuivempaa kuin meillä ja pihalla ihan oma aurinko. Ja tomaatin taimetkin hyvässä kasvussa, toisin kuin meikäläisellä... :)

Puoli kuuta peipposesta....

2009-04-11T18:32:00.003+02:00

Se siis tarkoittaisi sitä, että viikon päästä alkaa kesä. Peipot tulivat parvittain lintulaudalle jo viime viikonlopun jälkeen, uskokaa tai älkää tästä kuvasta löytyy peippo kun oikein tarkasti katsoo. Tarvis varmaan hankkia pitempi putki kameraan jos enemmän aikoo lintuja kuvata. :) Kiuru on kyllä taas tänä vuonna jäänyt näkemättä. Kun on kaikki pellot kynnetty niin eipä niitä täällä paljon lentele. Samaan aikaan peippojen kanssa ilmestyi myös 1 järripeippo, punatulkku pariskunta ja pikkuvarpusia.

Olin vähän kahden vaiheilla että laitanko kuvan peiposta vai niistä järkyttävistä villakoirakasoista, jotka kevään myötä ovat muuttaneet meille..... Herranjestas sentään. Joka kevät tekisi mieleni muuttaa pois kotoa kun aurinko julmasti paljastaa kaiken sen karvan ja pölyn määrän, joka meillä oikein pyörii... Ei auta vaikka niitä imurilla joka päivä jahtaisi. Kerääntyvät nurkkiin vaan ja irvistelevät takaisin sieltä. Yök.

Pääsiäinen tänä viikonloppuna ja ensimmäisen kerran moneen vuoteen pääsen vieraaseen pöytään pääsiäisaterialle. Ihanaa. Lähdetään Kerkkooseen huomenna käymään. Itse en montaa tikkua ole pääsiäisen eteen laittanut ristiin. Muutama narsissi pöydällä kukkii ja tomaatinsiemenet sain tänään vasta mattimyöhäsenä kylvettyä. Ei pupuja eikä rairuohoa tänä vuonna.

Riki alkaa olla jo huonossa kunnossa, muutamana päivänä ei ole ruoka oikein maistanut. Ei liene tuo kunto kenellekään suuri yllätys, heinäkuussa tulisi pojalle ikää jo 12 vuotta ja noilla vaivoilla ja tuolla koolla on suoranainen ihme että vielä tuossa könyää. Eläinlääkäri on tietoinen tilanteesta ja valmiina käymään heti kun se hetki koittaa. Ei pitkä aika enää siihen. Tämä pääsiäinen kuitenkin tässä vielä ollaan.

Hapsu on oppinut uuden hienon tavan, jota esittelee mulle harva se ilta niin että meinaan välillä nauruun tikahtua ja komenna siinä nyt sitten. Olen laittanut nuo nuoremmat eteisestä vierashuoneeseen koiraportin taakse siksi aikaa että vanhukset pääsee könyämään rappuset ulos, mutta Hapsupa keksi että on kiva hypätä 80cm korkean koiraportin yli..... Pari ekaa kertaa ihmettelin että mistä se tuohon ilmestyi kun osaa hypätä sieltä ihan hiirenhiljaa, mutta sitten näin sen silmäkulmasta kun olin jo 2 kertaa passittanut takaisin. Kolmannella kerralla nauratti jo niin paljon etten enää jaksanut takaisin viedä vaan sai sitten komennon alla odottaa ulospääsyä.... Se on kuin jojo kun se sieltä ponnahtaa. Hupsu koira. Tietää hyvin ettei se mitenkään edesauta ulospääsyä ja silti tekee sen melkein joka ilta...:)

Hyvää Pääsiäistä Kaikille!

Laumanjohtajuudesta...

2009-04-05T11:41:00.002+02:00

Enpä oikein usko että todellakaan olen kovin hyvä laumanjohtaja kun en tahdo saada tota sakkia ruotuun. En jaksa joka hetki vahtiakaan etteivät kähnää pihalla. Kähnää = rajua leikkiä jossa testataan omaa statusta laumassa. Tosi rasittavaa välillä. Jaria kylläkin tottelevat paremmin, tietävät että siitä on leikki kaukana kun se suuttuu. Pitäisiköhän itsekin vetästä välillä kunnon kilarit? Tuskinpa siitä hirveesti on apua. Pitäisi vaan olla niin jämpti että mitään kukaan ei saa koskaan ilmaiseksi ja kaikki toiminta on säädeltyä. Vaan helppoa se ei ole, kun oma kärsivällisyys ei oikein jaksa sitä että avataan ensin koiraportti yhdelle, kutsutaan se. Sitten odotetaan, sitten avataan toiselle ja taas odotetaan. Ja sama pitäis toistaa 5 kertaa! Ja arvatkaa kuinka monta kertaa päivässä? Varmaan jos jaksaisi, niin loppuisi se portista säntäily. Olen nyt tehnyt sitä noille kolmelle pahimmalle ja muutenkin niillä on kovennettua ja tulee olemaan sitä pitkään. Olen päättänyt että tuo porukka menee ruotuun, hyvällä tai pahalla. Enkä myöskään usko vähääkään mihinkään "k"-teemi kouluttamiseen tän porukan kanssa. Laumanjohtaja on laumanjohtaja ja sen kyseenalaistamisella on seurauksensa. Eikä se ole pään taputtelua!

Kähnäämisiä....

2009-04-05T11:21:00.005+02:00

Joo, lueskelin tossa Jonnan blogia ja olin aika pitkälti samaa mieltä tuosta toisen niskassa leikin varjolla kähnäämisestä. Meillä sitä on tehty nyt kanssa ihan kyllästymiseen saakka, mutta ei asialla aina ole Hapsu, vaan sitä harrastaa myös Fanny ja joskus Ruttu. Siinä on aikamoinen kolmikko. Tämän viikon taas käytännössä yksinhuoltajana toimittuani, olen vakaasti harkinnut koko porukan myymistä. Kaikenlaisen käytöksen varjolla koettavat pönkittää asemaansa perheessä minkä ehtivät. Sännätään ovista ja juostaan suorastaan mun päälle. Ja pihalla jatkuvasti kähnätään toisen niskassa. On otettu käyttöön jos jonkinlaista menetelmää, mutta kun laumassa on 5, niin aina joku katsoo tilaisuutensa tulleen kun kun vaikkapa 3 muuta on ruodussa. Viittä koiraa kun et pysty yhtäaikaa ovesta säntäämästä estämään. 3 istuu ruodussa, ja kaksi vanhinta menee, niin jo niistä yksi kerkiää käntymään ympäri ja odottamaan että kuka seuraavaksi tulee ja väijyttämään sen ja näykkäämään niskasta ja osoittamaan muuten että "ähäs pääsinpäs eka!" Ja annas olla kun yhtä kerrallaan viet ja koulutat ja teet niin sitten ollaan niin herranterttua että.....:( Enpä muuta sano kuin että voi paska! Elä sitten noiden kanssa.

Uusi tulokas Marjalle

2009-03-30T20:28:00.002+02:00

On sitä corgeja nähty ennenkin, vaan ei tämän näköistä. Marjalle tuli Sini-corgi Fiian kaveriksi. Käytiin heti Hapsun äidin kaimaa katsomassa ja näyttämässä Hapsulle. Pieni iltalenkki ja molemmat käyttäytyivät tosi nätisti, Hapsukin. Eka piti kerran irvistää, sitten mentiin kun vanhat kaverit. Tulipa samalla nähtyä vähän autoja, muutama koira ja "kaupunkielämää". Lienee tuo Hapsun vieraiden koirien kauhistelu enemmän kokemuksen puutetta kuin mitään muuta. Ohessa hätäisesti napsastu kuva uudesta tulokkaasta. On vähän harvinaisemman värinen kaveri meinaan... En ole ennen nähnyt sinisiä silmiä corgilla. Hävyttömän kylmä tuuli oli lenkillä.

Kevät keikkuen tulevi...

2009-03-28T19:30:00.003+01:00

No, todellakin. Joka vuosi se tulee yhtä keikkuen. Joskus paistaa aurinko ja tuntuu että sieltä se kevät saapuu ja sitten taas täysi takatalvi. Viimeiset 2 viikkoa on kyllä pitänyt todella vaihtelevaa keliä, huipussaan on ollut -22 c astetta pakkasta aamulla 6:den aikaan kun lähden töihin ja iltapäivällä kotiin tullessa +4 c astetta lämmintä. Koita siinä sitten pukeutua järkevästi... ;)

Tänään sataa sitten lunta. Aamulla alkoi ja päivällä se oli jo melkein vettä, mutta nyt se on kunnon raskasta räntälunta, joka hiljentää tienoon aivan talviseksi. Hiiskaustakaan ei kuulu mistään, niin tehokkaasti märkä lumi hiljentää äänet. Luulisi että missään ei ole ihmisiä, ei elämää kun äsken kävin koirien kanssa pihalla.

2 viikkoa on taas vierähtänyt tehden töitä ja ilman kirjoittamista. Töitä riittää, joka asikkaat ovat tulleet hulluiksi tai lama alkaa taittua. Tuntuu että päivät menee töissä täysin hulluna huitoen, eikä energiaa jää kotiin lainkaan, mutta kaipa sitä hieman piristyisi kun nukkuisi enemmän. En ole varmaan koko kahteen viikkoon katsonut uutisia lainkaan, luen ne netistä yleensä arkisin, en jaksa kuunnella sanaakaan enää sitä laman jauhamista. Paljon pahaa jälkeä se on jättänyt taas ympärilleen. Ei ole jättänyt meidänkään perhettä ja ystäviä täysin koskettamatta. Toivon että tämä on mun elämän viimeinen lama-aika, niitä on tullut koettua jo muutama liikaa.

Hapsu kakoo ja köhii jostain syystä, en tiedä mitä sitä on tullut taas syötyä. Noilla tytöillä on inhottava tapa aina nyppiä pompulat Rutun päästä jos laitan Rutun tukan ponnarille tai letille, toivottavasti Hapsu ei ole ainakaan mitään sellaista niellyt. Kurkussa ei näy mitään ylimääräistä, eikä se ole punainen. Madotan nyt ainakin ensin nuo varmuuden vuoksi ja sitten jos köhiminen ei lopu niin ensi viikon alussa mennään eläinlääkäriin.

Neiti umpimieli....

2009-03-15T19:37:00.003+01:00

Pikainen katsaus viikon tapahtumiin. Töitä, töitä ja töitä. Palaveri, palaveri ja palaveri. Oli aikamoinen viikko. Viikonloppukin meni jotenkin aivan huomaamatta ja mitään merkittävää saamatta aikaan. Siivouskin jäi sunnuntai-illaksi. Hmmph. Voisi sitä aikansa viettää paremminkin.

Sunnuntaina tehtiin pikainen pesukoneen asennuskeikka Annamarille ja samalla käytiin pyörähtämässä briardien koulutuksissa. Oli hyvä että mentiin, koska tuli taas huomattua maaseudun vaikutus koiriin, meillähän ei ikinä tule lenkillä juuri ketään vastaan. Ei paljon lenkkeilläkään sellaisille seuduilla, missä joku kulkisi. Ei ole mitään järkeä tuon rämäpäälauman kanssa kulkea julkisilla paikoilla kun ei siitä tule kuin täysi katastrofi. Hapsun kanssa on kyllä käyty muutamia kertoja milloin missäkin katsomassa liikennettä ja Järvenpään menoa ja polkupyöriä, sekä ralleja (hyi olkoonkin, ne oli Hapsun mielestä ensin hyvinkin pelottavia...) Mutta jostain syystä juuri koskaan ei ole vieraita koiria nähty, ja se kyllä näkyi koulutuksissa. Hapsu rakastaa ihmisiä, mutta vieraat koirat oli nyt sitten tosi pelottavia, Taotao oli kamala, koska haukkui mokoma, Viljokin oli ensin pelottava ja koska kaikki oli pelottavaa, niille piti tietysti murista ja rähjätä. No, aikansa oltuaan, neiti umpimieli vähän vapautui ja pyysi jo Viljoa leikkimään. Muut briardin pennut vielä jäi vähän möröiksi. Mutta toivoa on. Täytyy ruveta kuokkimaan Järvenpään koulutuksissa, jotta Hapsu tottuu muihin koiriin. Luulen että mulla ei ehkä koulutusintoa varsinaisissa joukkokoulutuksissa ole, mutta mennään ainakin katsomaan mitä kaikkea siellä tapahtuu ja ollaan muiden koirien parissa, josko neiti umpimieli ymmärtäisi ettei kaikki vieraat koirat ole ollenkaan pelottavia, eikä niille tarvitse rähistä.... :) Omassa piirissäkin kaikilla on joko sen tyyppisiä koiria etteivät tule toimeen saman sukupuolen edustajien kanssa tai ovat muuten hieman epäsosiaalisempia niin ei ole Hapsu juuri seurustellut muiden koirien kuin oman lauman kanssa.

Oli taas masentavaa huomata, että kun itse on köntys niin se vaikeuttaa koirankoulutustakin. Oon tietty tottunut siihen että Ruttu on iso ja meillä on omat pinttyneet tavat tehdä tottista ja Ruttu muutenkin on ihan toisenlainen kuin Hapsu. Hapsu on sen verran pienikokoinen että jo sivulletulon opetus kiertämällä tuottaa mulle vaikeuksia kun pitää kumartua ja olla nopea. Päätettiin että me vaan harjoitellaan seuraamista ja sivulla oloa ja jätetään se sivulletulo myöhemmäksi, katsotaan sitten että alkaako Hapsu tarjoamaan sitä edestä vai kiertämällä. Ruttu alkoi omana aikanaan ihan luontaisesti tarjoamaan sitä edestä sivulle pyörähtämällä ja niin me ollaan se sitten myös tehty. Se tuli täysin luonnollisesti omalla ajallaan. Mä luulen että mä alan olla jo liian vanha köntys näihin hommiin... Lisäksi mulla ei edelleenkään ole mitään kunnianhimoa näissä hommissa, ne joko suttaantuu aikanaan tai sitten ei... Vältän ottamasta näistä hommista enää edes mitään stressiä, kyllä toi arkipäivän elokin 5:den koiran kanssa on ihan tarpeeksi stressaavaa ja sähläämistä täynnä, kun eivät kuitenkaan ole mitään pikkupuudeleita. Kyllä Hapsusta vielä koira tulee.

Innokkaista innokkain......

2009-03-10T17:20:00.003+01:00

6 vuotta olen odottanut että Ruttu rauhoittuisi. Ilmeisesti saan odottaa vielä toiset 6 vuotta. Otettiin pihalla tänään kaksistaan tottista ja taas jätkä riehaantui aivan täysin. Se on kun hellakoukku kun pääsee tekemään mun kanssa jotain kaksisteen. Herranjestas sentään! Joskus tuntuu että se on maailman ainoa koira joka sekoaa onnesta saadessaan tehdä tottista. Kyllä oli liikkestä seisomisen opettaminen tiukassa. Muutenkaan en ikinä osaa päättää mitä käskysanaa siinä käyttäisin, "seiso" ei käy, sillä käskyllä kaikki mun koirat istuu aina, viimeistään kokeissa ne heittää ihan takuuvarmasti pyllyn maahan. "Odota" tulee käytettyä muutenkin joka välissä...

Ensimmäinen muistikuvani briardeista on jostain 90-luvun puolesta välistä. About, mun muisti ei ole kaikista paras. Ja ihan ensimmäinen asia, jota silloin hakutreeneissä ihmettelin (meillä oli ryhmässä peräti 4 briardia parhaimmillaan, oli Jazzy, Boogie, Duna ja Tokai) oli se että miksi kummassa noille koirille kuiskataan käskyt??.... No, nyt sen tiedän. Kuiskaaminen ei aiheuta suurta viettiponnahdusta ja hulluuspuuskaa! Ruttu on kyllä ihan oma lukunsa. Kaikkein pahimmin se kyllä riemastuu kotipihalla tehtävästä tottiksesta, kentällä on vähän rauhallisempi kun on muitakin ärsykkeitä, kotona voi keskittyä täysiä iloiseen riehumiseen tottiksen sijasta! Kyllä se tekee, mutta se on niin innokas että sitä on vaikea uskoa, eikä se vietti, eikä into katoa mihinkään vaikka jauhais pelkkää seuraamista puol tuntia, päinvastoin, välillä tuntuu että vire vaan kohoaa. Pakko antaa kaikki käääskyyyt tooosiii raaauhaalliseesti...

No, tehtiin me sentään pari onnistunutta liikkeestä seisomista. Ehkä me joskus ilmestytään tokokisoihin... :) Ainakin hupia riittää sitten yleisölle! Täytyy ottaa meidän harjoitukset joskus videolle ja postata kotisivuille, niin saatte nauraa!

Maalaisromantiikkaa ja raadantaa...

2009-03-09T18:00:00.003+01:00

Maalla on ihana asua. En vaihtaisi sitä mihinkään. Nytkin takassa on tuli, kynttilät palaa ja Pentti Hietanen laulaa italialaisia rakkauslauluja taustalla. Koirat nukkuu riehuttuaan pihalla lumitöissä mukana. Ulkona sataa vieläkin lunta, uusi puhdas lumivaippa on peittänyt koko tienoon, tehden maisemasta uskomattoman hiljaisen ja rauhallisen. Tänään on viimeinen lomapäivä, huomenna alkaa taas arkinen ahertaminen. Romanttista? Kyllä ja ei. Takana on täysi päivä hommia. Lumitöitä, puunhakua, kaupassa käyntiä, koirien hoitoa ja taas vähän lisää lumitöitä. Tämä elämä sopii vain tietyntyyppisille ihmisille. Täytyy jaksaa raskaita hommia pihalla ja joskus sisälläkin ja pitää arvostaa arkisia yksinkertaisia asioita. Hommat ei lopu koskaan kesken, vaikka kaupunkilainen ei sitä äkkiseltään voi ymmärtääkään. Iso tontti ja lauma eläimiä pitää huolen siitä ettei koskaan ole tylsää, eikä pitkäveteistä. Vastapainoksi saa elää luonnon keskellä, vetäytyä joskus täyteen hiljaisuuteen, ei häiritse liikenne, eikä naapurit. Voisin jopa ehkä elää ilman telkkariakin. Tietokoneesta en kuitenkaan luopuisi. Se on ehkä mulle puhelintakin tärkeämpi yhteydenpitoväline. On niin helppo lukea ystävien kuulumiset blogeista ja kotisivuilta. Facebookkaamista en sentään harrasta, siihen ei liikenisi aikaakaan. Pitäydyn tässä blogin pitämisessä, se riittää mulle. Ennen blogia, mulla oli monta vuotta valokuvapäiväkirja mistä löytyy suunnilleen samat asiat, nyt ne on vaan siirretty tietokoneelle kaiken kansan ihmeteltäviksi. En tiedä tosin lukeeko blogia muut kuin ystävät. Tuskinpa ainakaan mitään ruuhkaa sivuilla on. Ystäville ja tutuille tämä kai pääasiassa on tarkoitettu. Ja niille ihmisille, joita kiinnostaa elämä koirien kanssa tai muut meidän harrastamat asiat.

Tänään vein lintulaudoille taas ruokaa. Eilen jo vaikutti siltä että kevät tulee, mutta tänään taas täysi talvi ja lintujen lauluinto selvästi loppui ja tärkein asia näytti olevan taas kuvun täyttäminen ruualla, jotta jaksaa pian alkaa pesimäkauden. Pitkästä aikaa omenapuussa on taas talia käynyt muutamana päivänä syömässä yksi suosikkilinnuistani eli vihertikka. Muutamaan vuoteen en ole nähnyt, mutta nyt on tehnyt paluun. Meillä on paljon haapoja täällä, se on kaiketi vihertikalle tärkeä juttu. Hieno iso tikka punainen merkki päässä, höyhenpuku muuten kauniin vihertävä.
Muutama viikko sitten oli myös ennätysmäärä toista suosikkiani lintulaudalla. 4 kpl pyrstötiaisia pyrähteli muiden vieraiden joukossa. Pyrstötiainen on aivan mielettömän kaunis lintu. Värit kauniit ja linnun malli on ihan omanlaisensa. Kuva on viime vuodelta, viime talvena niitä vieraili vain yksi yksilö toistuvasti. On mokoma tosi varovainen ja vikkelä ja vaikea kuvattava, mutta muutaman kuvan ikkunan läpi onnistuin sentään saamaan.

Latua pyjamassa...

2009-03-06T13:34:00.002+01:00

Talvilomalla on pakko hiihtää. Ihan pakko, jos ei satu olemaan jalka paketissa. Aika monta talvea viime vuosina on mennyt hukkaan kun on milloin nilkka, milloin polvi ollut paketissa. Ja tänä vuonna ei ole tarpeeksi lunta. Hmmph. No, ei se meillä menoa haittaa. Koska ympäröivät pellot on kynnetty, eikä lunta ole tarpeeksi että sinne pääsisi hiihtämään, niin ainahan on oma piha! Haalari pyjaman päälle ja sukset ullakolta ja menoksi. Hain vanhat (siis 30 vuotta vanhat) sukset ullakolta ja vanhat monot kaapista ja tein omalle pihalle ladun. Se oli kieltämättä hieman vaikeaa, koska Fanny oli sitä mieltä että moiset teräväkärkiset välineet tulee syödä... Briardit suhtautuivat suksiin nätisti, Ruttu on sukset ennenkin nähnyt ja vähän on harjoiteltu valjakkohiihtoakin ja Hapsusta ne ei nyt niin valtavan mielenkiintoiset olleetkaan, mutta Fanny, voi ihmettä, miten voi suksista riemastua niin että ne pitää väkisin syödä?

Piti lopuksi laittaa koirat sisään että pääsi tekemään kunnon ladun ilman että sukset on syöty. Fanny juoksi edessä ja koitti syödä suksen kärjet ja briardit juoksi perässä ja kaikki saatiin liikuntaa. En tosin tiedä mitä naapurit moisesta metelistä ja menosta ajattelivat, mutta mitäpä niistä. Nyt on latu pihalla, hikinen pyjama pesussa ja hyvä mieli kun sai liikuntaa. Huomenna otan valjakkohiihtovehkeet kaapista ja aletaan Rutun kanssa muistelemaan miten se homma menee. Jos innostun, ehkä yritän Fannynkin kanssa, mutta siitä tuskin tulee mitään. Hapsu on vielä liian pieni meidän ainoisiin valjakkohiihtoon sopiviin valjaisiin. Huomenna pitää varmaan ottaa isäntä ja kamera pihalle niin saa tallennettua hupaisia hetkiä... :)

Tämä on näitä maalla asumisen hyviä puolia. Voi tehdä mitä vaan missä rytkyissä vaan. Kaupunkilaiset ei tiedä mistä jäävät paitsi kun eivät pääse pyjamassa pihalle hiihtämään ja upeaa keväistä auringonpaistetta ihmettelemään. Tosin mä kyllä sujuvasti pyörin kesälläkin ihan pelkässä pyjamassa pihalla ja juon aamukahvia milloin missäkin päin tonttia. Luulen että naapurit on jo ehkä tulleet siihen tulokseen etten omista muita vaatteita kuin ruudullisia pyjamanhousuja... En vaihtaisi tätä elämää kaupunkielämään mistään hinnasta. Eläköön elämä ja vapaapäivät pyjamassa!

Kuvahaaste....

2009-02-28T08:49:00.002+01:00

Annulta tuli siis kuvahaaste joka kuuluu näin:

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Ohessa kuva. Ei koiria tällä kertaa vaan Sohvi pienenä nyyttinä sinä päivänä kun tuli meille 3 vuotta sitten. Vieressään velipoika Nytte, joka jatkoi matkaa Kerkkooseen Nonnin, Niinkun ja Nokun kaveriksi.

Sohvi asusti ensimmäiset 3 viikkoa oheisessa lasten matkasängyssä, katto päällä. Syynä se ettei saksanpaimen Riki ole heti valmis hyväksymään moisia rääpäleitä laumaan, vaan Rikin mielestä Sohvi oli lounas. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sohvi on enemmän kuin lauman täysivaltainen jäsen nykyään.

Haastan kuvahaasteeseen Annamarin, Kirmixin Leenan, Banun ja Tuulan

Kuumetta ja kissaterapiaa....

2009-02-27T10:15:00.002+01:00

Edelleen Maarumäessa sairastetaan, influenssa ei ole mikään nopea tauti häviämään ja kaupan päälle saatu keuhkoputkentulehdus on kyllä omiaan viemään voimat ja antibioottikuurin vaikutus sekainfektioon on vähintäänkin hidasta ja kyseenalaista.

Liekö kissoilla vaisto sairaudesta kun kumpikin yrittää tiiviisti olla läsnä. Sohvalla makaillessa Sohvi tulee alati rinnan päälle kehräämään ja Ville hakeutuu yöllä vasten rintaa hyrisemään. Väitetäänhän että kissan kehräyksellä olisi parantavat voimat, perustuen kaiketi siihen että kehräys tietyllä taajuudella vaikuttaisi ihmisen sisäelimiin. Tiedä häntä, mutta liiankin liki pyrkivät olemaan ja hyrräämään kun muutenkin kuumeessa tulee hikoiltua. Tänä aamuna heräsin siihen että olin hiestä märkä kun kuume oli taas laskenut ja ylimääräinen paino oli rinnan päällä. No Villehän se siinä hyrräsi ja hoiti vuorostaan kun Sohvi taasen oli illan makoillut rinnan päällä sohvalla. Kissaterapiaa tosiaan... :)

Liu lau laskiaista

2009-02-22T13:03:00.002+01:00

Jää kyllä pahasti laskiainen väliin tänä vuonna. Tarkoitus oli ottaa Hapsu ja Fanny mukaan ja lähteä Myrskylään juhlimaan synttäreitä ja syömään hernekeittoa ja laskiaispullaa, mutta syömättä jäi hernekeitot...

Meillä sairastetaan influenssaa, ensin minä, sitten Jari. Eipäs tule heti mieleen koska olisi samaan aikaan oltu minä liki 40 asteen kuumeessa ja Jari 39 asteen kuumeessa. Influenssa kyllä kaataa petiin, se ei paljon kysele. Laskiaista siis vietetään tiukasti vällyjen välissä. Tosin terveydenhoitajan vinkki kuumeen laskemiseen kun burana ei toiminut oli että vällyt pois ja paljon tosi kylmää juotavaa, ja se kyllä toimi. Ei kovin miellyttävää, mutta ainakin kuume lähti alaspäin.

Ensi vuonna otetaan koirat, pulkka ja lähdetään laskiaismäkeen!

Hapsun eka ihan oikea luu

2009-02-18T18:37:00.004+01:00

Meillä asuu pikkuinen elvis, joka luu suussa viipottaa häntä taivaissa pitkin pihaa ja esittelee sitä kaikille.......

Bongattua.....

2009-02-16T17:43:00.003+01:00

Ystävätär oli nähnyt tällaisen Porvoossa kadulla ja ihastunut ensinäkemältä ja ilmoitti saman tein että sellaisen tahtoo. Niinpä tietysti. Jos en harrastaisi briardeja niin voisin harrastaa hyvin beauceroneja. Ranskalaisessa paimenessa on sitä jotakin. Ihastuin tähän nimenomaiseen koiraan ja jälkeläisiinsä joskus tuossa 90-luvun loppupuolella, about. Varsinainen monitaituri, josta tulikin sitten meidän yhden pienen treeniryhmän parhaita koiria. Beauceron on ehkä vähän briardia rauhallisempi, vaikkakin hyvin energinen tapaus tämäkin rotu. Aivan ihastuttavia ne yksilöt, jotka olen tavannut.

14.02.2009

2009-02-14T12:21:00.003+01:00

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

t. Maarumäen poppoo

Mietteitä koiranjalostuksesta

2009-02-13T19:02:00.002+01:00

Lueskelin tuossa yhden harrastamistamme roduista Jalostuksen tavoiteohjelmaa, ja ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen niin oli ehkä lähinnä järkytys. Jalostuksessa on huomioitava niin monta asiaa, että tuntuu kuin täytyisi omata vähintään yliopistotutkinto monessa tieteen ja taiteenkin lajissa. Joskus se laittaa hieman miettimään että mikä se rodun jalostuksen perimmäinen tarkoitus oikein on? Enää ei tunnu riittävän mikään. Se että kasvattajat yrittävät kasvattaa rodunomaisia, tervepäisiä ja mahdollisimman terveitä koiria ei tunnu enää riittävän mihinkään. Pitää ottaa huomioon vietit ja serkun kummin kaiman mahdollisesti periytyvät sairaudet ja keski-Euroopan painotukset rodun kasvatukselle ja pitää olla vähintään niin ja niin monta palkintoarvostelua ulkomuodosta etc. Ja nämä ovat vasta rotujärjestön linjaamat ohjeet. Siihen kun vielä lisätään se että tosi harrastaja haluaa mahdollisimman vietikästä sukua ja käyttötulokset tulee löytyä äidiltä, isältä ja kohta kai jo tulevilta pennuiltakin. Näyttelyharrastaja puolestaan tahtoo että kulmaukset on sentilleen oikein ja isällä ja äidillä 100 x serti ja ROP ja RYP ja mielellään CACIB myös, jotta voisi olla varma siitä, että kotiin tulevasta pennusta tulee varma vuoden Messukeskuksen näyttelyn voittaja.

Arvatkaapa haukkooko kaiken tämän informaatiotulvan keskellä henkeään se tavallinen pennun ostaja, joka jostain syystä on päätynyt juuri tähän harrastamaamme rotuun ja haluaa ostaa ihan tavallisen kotikoiran? Juuri sen vaikkapa sen lassien näköisen, joka tulee ensimmäiseksi koiraksi taloon. Sitten se koiranostaja alkaa soittelemaan kasvattajalle ja kyselemään että oliskos pentuja. No, nykyään se tavallinen tarina on se että ensin kasvattaja omissa harrastuksen asettamissa tulospaineissaan ja hyväksi kasvattajaksi tullakseen kysyy pennun ostajalta että harrastathan nyt varmasti IPOA ja sytsyä ja viethän pennun sitten varmasti heti 10:een näyttelyyn ja viikoittaisiin agility-harjoituksiin ja onhan sulla vanhastaan jo tuloksia ja näyttöä edellisestä koirasta että voit pennunomistajaksi tälle minun tähtipennulleni ryhtyä, sillähän on Japanin tuonti isäkin, jolla on ainakin sytsy III tulos maailmanmestaruuskilpailuista! - ai et aio? No, ei taida oikein hyvää pentua tästä pentueesta sinulle löytyä....

Parodiaa? vai onko? Voisko olla jo tosi elämää?

Ja tämä toimii myös päinvastoin. Tulee se pennunostaja joka jo heti puhelimessa kysyy samat asiat kasvattajalta. Lisää vielä siihen että onhan nyt kaikki viettitestaukset tehty ja varmasti kaikki vietit niin katossa että on jo pelkästään niillä tuleva sytsyn maailmanmestari... Ja olihan se koiran isoisän isä nyt varmasti se Tokion tuonti jolla oli pelastuskoirien maailmanmestaruus?

Joskus vaan aattelen näitä asioita, kun meillä vaan harrastellaan, eikä oteta stressiä noista jutuista. Kaikki on joskus noviiseja, kaikilla on joskus se eka koira, ja kaikilla kasvattajilla joskus se eka pentue ja toisinaan hieman täydellistä huonompikin pentue. Eikä tuonti ole sen parempi kuin perinteisen suomalaisen linjankaan edustaja. Suomalaisen ilot ja surut, hyvät ja huonot on ainakin jo aika tarkkaan tiedossa. Kaikkea voi oppia, kotikoulutuskin on koiran kouluttamista ja hyvä kouluttaja saa lapasestakin kisakoiran. Ulkomuototuomaria voi skoijata vähän kun tietää mistä sitä muppea just silloin nipistää kun tuomari katsoo.....

Ei tehdä näitä hommia ryppy otsassa! Eikä arvostella liian kerkeästi aina kaikkea. Tärkeintä koiran kanssa on onnellinen ja mahdollisimman terve elämä tervepäisenä, sekä omistajalle että koiralle. :) Onnellisessa laumassa on hyvä olla.

Vain rohkeat uskaltaa.....

2009-02-10T17:58:00.002+01:00

Paikka: pieni tuulikaappi. Läsnä: emäntä ja 2 yli-innokasta briardia. Varustus: vanha virttynyt talvihaalari (samanlaisen näin kerran yhdellä spurgulla, hyvä maku sillä sedällä... :), pipo, jossa lukee "Tiukkapipo" (mun "Etelän Vetelät"- pipo on vieläkin Annamarilla!), 20 vuotta vanhat moonbootsit, 2 x kaulapanta, 2 x vilkkupanta, 3 x heijastinliivi ja 2 kpl remmejä. TEHTÄVÄ: pue kaikki tuo ylle, pue kaikki pannat, liivit, remmit ja systeemit kahdelle yli-innokkaalle briardille, vie ne luistinrataa muistuttavan tien kautta metsään kaatumatta itse, ilman loukkaantuneita koipia, venähtäneitä tassuja, revittyjä karvoja (pentu repii Ruttua korvista aina kun on remmissä ja muutenkin...), jäämättä auton alle, pelästyttämättä naapureita ja saamatta hermoromahdusta.

SUORITETTU!!!!!!!!

Haluan mitalin! Mitali pitäisi myöntää kaikille koiranulkoiluttajille, jotka selviytyvät näistä mahdottomista tehtävistä päivästä toiseen, pimeällä, liukkaalla, märässä, liikenteen seassa menettämättä hermojaan ja ehjänä säilyen.

Nauttikaa Täysikuusta! Hullu täytyy olla että tästä nauttii ja jaksaa päivästä toiseen!