Ongelmia ruuansulatuksen kanssa

Toipuminen tuntuu lähteneen käyntiin, ikävä kyllä suolisto ei pysy perässä. Koira söisi vaikka kuinka paljon ja kuinka usein. Pummaa oikein ruokaa, mitä en muista Rutun koskaan tehneen. Viime yö oli todella levoton, vatsa kurnii ja pulppuaa ja tulee röyhtäyksiä ja pierettää.... Ruttu nukkui ehkä 10-30 min pätkissä ja aina välillä pomppari ylös, kiersi kehää ja läähätti. Kun hieroi vähän aikaa mahaa niin rauhoittui taas. Samaan syssyyn sai sitten emäntäkin vatsataudin ja oltiin molemmat yö valveilla maha kippurassa.

Onneksi saatiin tänään puhelinreseptillä mahaan lääkkeitä YES:in hoitavalta lääkäriltä ja niiden pitäisi nyt rauhoittaa ja laittaa kaasuuntumisten ja syömättömyyden koville laittama ruuansulatuskoneisto normaaliin tilaan. IP oli vielä levoton, nyt tuntuu rauhallisemmalta. Päivällä kun kävin apteekissa ja iskin pöntön päähän siksi aikaa niin oli läähättänyt ja kuolannut pöntön ja itsensä likomäräksi. Saa todella stressin pöntöstä. Meni muutama tunti ennenkuin rauhoittui taas hengittelemään rauhallisesti.

Enpä muista koska olisin viimeksi itse nukkunut normaalit yöunet. Ensi yönä Jari päivystää koiran kanssa ja mä menen omaan sänkyyn nukkumaan että pääsen viideltä ylös ja 7:ksi töihin! Jarilla vapaata molemmista töistä muutama päivä.

Toipuillaan

Näin pötköttelee Ruttu ja isäntä ja yrittävät toipua. Toinen sairaudesta ja toinen ylenmääräisestä työnteosta..... :)

Ruttu on kotona!

Eläinsairaalasta soitti hoitava lääkäri iltapäivällä ja kertoili Rutun voinnista ja ilmoitti että pojan saa hakea kotiin.

Illalla oli vielä imetty 200 ml ilmaa keuhkoista, mutta tänään sitä oli tullut enää 10 ml, nesteitä sieltä ei ole tullut enää. Kontrolliröntgen otettu nyt lauantaina ja epikriisissä lukee että vapaan ilman määrä rintaontelossa on enää hyvin vähäinen (minulle ei kuvaa ole näytetty joten en ole sitä päässyt vertaamaan vanhoihin kuviin) mitä sitten mahtanee tarkoittaa vähäinen tässä yhteydessä? Ruttu on juonut, mutta ei ole suostunut syömään mitään edelleenkään. Pissaamisen kanssa oli ollut hieman vaikeaa, ilmeisesti lääkityksestä johtuen olivat joutuneet katedrilla tyhjentämään virtsarakon joka oli ollut todella täynnä. Juuri ennen kuin haimme koiran, oli hoitaja kuitenkin käyttänyt pissalla ja pissaaminen näyttäisi nyt onnistuvan, on muutaman kerran jo pissannut pihalla. Toivotaan nyt että paraneminen alkaa ja keuhkot pysyvät kunnossa.

Rintalasta on liitetty yhteen metallisilla niiteillä (?), koiran luovuttanut hoitaja ei osannut arvioida jostain syystä minkäänlaista luutumisaikaa... (?), vaikka muuten oli kyllä erittäin varma kaikesta sanomastaan ja hoito-ohjeista... Luutumisajan nimittäin unohdin puhelimessa mukavalta hoitavalta lääkäriltä kysyä.

Kysyivät vielä että tulemmeko sinne tikkien poistoon ja mahdolliseen röntgenkuvaan ja kontrolliin 10-12 päivän päästä, mutta yhteisellä päätöksellä Jarin kanssa taidamme mennä ko. toimenpiteisiin ja tervehtimään Mevetin ihanaa hoitohenkilökuntaa. Jotenkin tuntuu siltä että tosi suuri merkitys on myös sillä miten koiranomistajaa eläinlääkärissä "hoidetaan" varsinkin silloin kuin hätä omasta rakkaasta eläimestä on tosi suuri.

Nyt Ruttu nukkuu Jarin kanssa "pömpelissä" (pömpeli = meidän pienin vierashuone josta on hyvä näkyvyys koiraportin takaa muun perheen touhuihin) päiväunia. Ruttu oli nälkäinen kuin Jurvan Susi kotiin tullessaan, sai hieman i/d nappulaa ja recoveryä (nyt ne sitten kelpasivat!) ja nyt todella nukkuu t-paita päällä pehmustetulla lattialla (3 paksua täkkiä päällekäin). Vastoin kaikkia koiranhoitosääntöjä Rutulla ei ole potta nyt päässä kun tuossa on valvovan silmän alla ja on t-paita haavan suojana. Potta laitetaan sitten yöksi ja sitten kun jätetään yksin. (tämä ei siis ole suositeltava tapa toimia, potta pitäisi kuulemma turvallisuuden kannalta olla koko ajan päässä, mutta koira oli todella hermostunut potta päässä ja rauhoittui heti nukkumaan kun sai mokoman hökötyksen pois)

En uskalla vielä huokaista helpotuksesta, huokaisen sitten vasta kun tikit saadaan pois ja kunto pysyy hyvänä.

Ruttu tolpillaan sairaalassa

Eläinlääkäri soitti uudelleen klo 16 paikkeilla ja kertoi uusimmat uutiset. Rutulla heavy kipulääkitys edelleen, mutta oli ollut jo tolpillaan ja käynyt hieman ulkoilemassa, vaikka vielä hiukan hoippuva annetusta epiduraalipuuduksesta ja kaikesta lääkityksestä johtuen. Ei ollut vielä suostunut pissalla käymään, mutta muuten voi olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikuttaa suhteellisen kivuttomalta ja imussa on tullut vain 160ml heikosti veristä nestettä keuhkoista eikä yhtään ilmaa. Päivystäjä seuraa yöllä tilannetta ja jos toipuminen jatkuu vakaana, eikä ilmaa tai muuta enää tule keuhkoista niin huomenna katsotaan illansuussa mahdollista kotiuttamista. Soittavat huomenna päivällä ja kertovat miten yö on mennyt.

Hippitukka on leikattu!

YES:stä soitettiin ja Ruttu on nyt leikattu ja leikkaus sinällään meni hyvin. Poika pötkötti vielä leikkauspöydällä ja on seuraavaksi menossa tehohoitoon. Kipupumppu on laitettu ja rintaonteloa puudutettu, jotta toipuminen alkaisi mahdollisimman hyvin ja kivuttomasti.

Kummallista leikkauksessa oli se, että kaikesta kuvantamisesta huolimatta (röntgenkuvat ja tomografia), ongelma löytyi ihan muualta kun mitä on koko ajan oletettu. Sekä röntgen että tomografia näyttivät bullan vasemman keuhkon alalohkossa, mutta leikkauksessa löytyi kaksi bullaa, vuotava oikean keuhkon etulohkosta ja toinen joka ei vielä tietämyksen mukaan vuotanut, mutta klämpättiin stablerilla (eräänlainen nitoja) vasemman keuhkon etulohkon reunasta. Briardi ei todella sairasta yhtään mitään normitavalla! Mahdollinen syy siihen miksi kuvantamisissa bulla näytti olevan vasemman keuhkon alalohkossa on se että siellä olisi vapaata ilmaa jäänyt keukoissa olevien kalvojen taskuun.... Jopa YES:in mukaan hiukan kummallinen tapaus siis. Sitä on käynyt katsomassa ja tarkistamassa leikkauksen aikana useampikin eläinlääkäri.

Pääasia kuitenkin että vuoto näyttäisi nyt olevan tukittu, vointia ja ilmavuotoa seurataan nyt ainakin seuraavaan päivään. Mikäli kaikki menee hyvin, saattaa olla että koira tulee kotiin jo huomenna.

Ruttu leikataan huomenna

Eläinlääkäri pitkän odotuksen jälkeen soitti klo 14 aikoihin ja vahvisti pahimman pelkomme. Rutun keuhkoista oli löytynyt 8cm kokoinen bulla ja meille ainoa vaihtoehto on leikkaus. Sitä toista en halua edes sanoa ääneen. Kuluja kertyy kokonaisen omaisuuden verran ja leikkaus on iso ja toipuminen siitä kivuliasta. Koko rintakehä avataan rintalastan kohdalta. Jopa Yliopistollisen eläinsairaalan mittapuun mukaan näitä tapauksia tulee hyvin harvoin. Täytyy vain toivoa että leikkaus menee hyvin ja Ruttu toipuu siitä yhtä hyvin kun välilevytyrä leikkauksestakin. Olo on ollut koko päivän kuin rikollisella, viet koiran lääkäriin ja jätät sen sinne rääkättäväksi ties millä...

Koti tuntuu autiolta ilman isoa briardia hökeltämässä.

Yliopistollinen eläinsairaala

Sinne vein Rutun aamulla ja sinne poika jäi.... Soittavat kun tietävät enemmän.

Takapakkia ja uusia tutkimuksia....

Käytiin tänään Mevetissä röntgenissä, eikä luvannut kovin hyvää. Rintaontelon alue jossa ylimääräistä ilmaa on, oli hitusen suurentunut. Tosin, merkitystä on myös sillä onko röntgenkuva otettu sisään- vai uloshengitettäessä. Mutta myös sydän oli eilistä ylempänä, joten voi aika turvallisesti olettaa tilanteen hiukan huonontuneen. Pitkän neuvottelun jälkeen eläinlääkärin kanssa päädyttiin soittamaan Yliopistolliseen eläinsairaalaan ja menemään viipalekuvaukseen siellä huomenna aamulla. Vaihtoehdot olisivat olleet keuhkon täppäys vielä kerran ja sen jälkeen odottelu (päivystyslähete viikonlopuksi valmiina hätätapauksen varalta) ja uusi röntgenkuva ensi viikolla. Ennuste ei kuitenkaan ollut kovin hyvä ja koiran vointi olisi voinut pahentua viikonlopun aikana ratkaisevasti varsinkaan kun ei syö ja rintaontelossa on ilmaa ja keuhko on painunut eikä toimi kunnolla. Jos olisi mennyt viikonlopun aikana pahemmaksi ja oltaisiin kuitenkin päädytty YES: iin niin parempi tehdä se heti kun koiran kunto kestää paremmin. Mitä heikommaksi keuhko menee ja yleiskunto laskee, sen vaikeampaa on rauhoitus ja anestesia.

Viipalekuvauksen jälkeen selviää onko siellä puhjennut keuhkorakkula, joka vaatii joka tapauksessa leikkaushoidon vai selvitäänkö esim "ruttupussilla" (ruttupussi on letku joka on ommeltu rintaonteloon ja sen perässä pussi johon ylimääräinen ilma kerääntyy antaen keuhkon parantua. Pussia tyhjennetään muutaman tunnin välein, riippuen siitä mikä sinne kertyvän ilman määrä on)

Voi olla että Ruttu joutuu joka tapauksessa jäämään sairaalahoitoon, YES ei kai anna kotihoitoon "ruttupussin" kanssa. Siinä on kuuleman mukaan kaksi venttiiliä ja niiden kanssa pitää olla tarkkana kun niitä avaa ja sulkee.

Parantumista.....

Vielä koputetaan puuta, mutta tämän päivän röntgenkuvissa keuhkossa oli pysynyt ilma ja ilmaa ei myöskään ollut enää rintaontelossa kuin hitunen. Se ei ole eilisestä yhtään lisääntynyt. Sitä otettiin pois 30 ml.

Ja nyt Ruttu nukkuu sikeästi kyljellään ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen päivään. Sillä on vielä kipulaastari ja huomenna vielä mennään röntgenkuviiin, mutta jos kaikki ok, niin sitten vaan 2-3 viikkoa rauhallista olemista (sehän on tosi helppoa briardille... :)) ja sitten pitäisi olla kuin uusi koira!

Ruoka ei oikein maistu vieläkään, mutta toisaalta Fanny tekee myös juoksua...

Meidän Vinttikoira. Nämä tyypillisiä vammoja kuulemma vinttikoirille. Voi pudota vaikka sohvalta ja seuraavana päivänä ei enää henki kuljekaan.

Ilmarinta

Pankaas tytöt paremmaksi... :) Täällä on koira hengitellyt käytännössä ilman toista keuhkoa ties kuinka pitkään ja kukaan ei huomaa mitään!

Tänään koko päivä Mevetissä. Aamulla soitettiin kukonpieremän aikaan ja oltiin siellä tipassa jo ennen klo 9. Koira kuivunut, näennäisesti täysin pirteä (hyvä briardit) ja toinen keuhko käytännössä täysin pelistä pois. Ilmaa rintaontelosta poistettiin neulalla ja ruiskulla ekaks 690 ml ja sitten kun "Ruttupussin" laitto ei onnistunut (tuli vaikeuksia leikkauspöydällä kun ei voinut tehdä tarpeeksi syvää rauhoitusta eikä toi hyppyheikki ihan vähällä laske älliä ämpäriin) niin toisen kerran leikkurissa poistivat vielä 700 ml. Nesteitä (Ringer) meni päivän aikana 4 pussia ja kipulääkettä lihakseen, antibioottia nahan alle ja siihen vielä päälle kaikki rauhoitteet leikkurissa ja kipulaastari ja tuolla tuo hyppyheikki koiraportin takana ihmettelee että miksei täältä pääse pois! Käytännössä kaikki sisäelimet olivat aamulla eläinlääkäriin mennessä työntyneet ylimääräisen ilman takia kuka mihinkin+ kuivumisen merkit alkoivat näkyä (siis liioitellen) ja vatsalaukku oli taas kovaa vauhtia kaasuuntumassa. Kun ylim. ilmat saatiin ontelosta pois, sisäelimet alkoivat löytyä taas omilta paikoilta (pallea, sydän, perna, vatsalaukku) ja suoli alkoi toimia ja kaasu poistui vatsalaukusta. Siis pieruterapiaa..

Vakasti ottaen, niin huomenna mennään aamulla takaisin ja otetaan taas yhdet röntgenit ja katsotaan onko ilmat pysyneet keuhkossa ja poissa rintaontelosta. Sitten ehkä vielä yhdet tyhjennykset ja sitten jos ei pysy stabiilina niin edessä on EKK ja aika iso leikkaus..... :(

Eläinlääkäri oli kiinni hätäleikkauksissa koko päivän. Soitti viimein illalla kun oli aikaa. Ei pitänyt hyvänä merkkinä sitä ettei vieläkään syö, eikä tunnu että antibiootit purevat, eikä pysty olemaan kyljellään ja nukkumaan. Seuraavaksi pitää varata aika keuhkoputkien ja mahan tähystykseen. Pelottaa ajatellakin koko asiaa. Tuntuu ettei kestä ajatusta että vuoden sisällä voi menettää toisen ystävän.

Ruttu jatkaa sairastamista.....

Suostui illalla klo 23.00 aikoihin syömään ihan vähän ja ottamaan vähän piimää, klo 2.00 oksensi kuitenkin kaikki. Ei mikään ihme sinänsä noilla antibioottimäärillä ja monen päivän syömättömyyden jälkeen. Annoin Metopramia ja suostui vielä ottamaan 3 papanaa. Aamulla Jari antoi töistä tullessaan Antepsinin ja minä sitten antibiootit, kipulääkkeen ja lisää Metopramia. Söi taas ihan vähän, nyt katsotaan pysyykö sisällä. Hengitys vieläkin työlästä, antibiootit eivät pure? Soitan ip hoitavalle eläinlääkärille kunhan tulee vuoroon. Muuten on kyllä aika pirteä, jaksaa olla kiinnostunut tytöistä ja pitää hännän jo reippaasti ylempänä.

Ruttu edelleen hyvin sairas

Selvittiin yön yli ilman uutta kaasuuntumista. Kello oli soimassa suurinpiirtein tunnin välein jolloin tarkistin koiran kunnon. Aamulla oli jo vähän reippaampi mutta ei vieläkään suostunut syömään. Antibioottia menee aamuin illoin pillerinä pakolla ja Antepsinia noin 6 tunnin välein ja lisäksi kerran päivässä toinen antibiootti pistoksena niskanahan alle ja kipulääke siihen lisäksi. Muutaman liotetun i/d papanan söi suoraan kädestä ja piimää juo aina vähän. Vettä juo ihan hyvin ja käy pissalla. Päivällä unohdin antaa Antepsinia ajoissa ja alkoi vähän valittamaan ja vaihtoi paikkaa, mutta kun sai uuden Antepsinin niin rauhoittui. Täytyy laittaa kello yöllä soimaan ja antaa seuraava ajoissa. Ilmeisesti ruokatorvi ja vatsa ärtyneet niin pahasti ettei ruoka vieläkään maita. Käytännössä on elänyt kolme vuorokautta kahdella desillä piimää ja 20 i/d papanalla. Ei myöskään nuku kunnolla eikä pysty olemaan kyljellään, silloin hengitys käy rohisevaksi ja työlääksi. Toivottavasti antibiootit alkaisivat pikkuhiljaa vaikuttamaan keuhkoputkien tulehdukseen. Lämpö edelleen 39,2. Normaali Rutulle n. 38,7 eli vähän lämpöä on pojalla.

Oma olo on vähän kuin jyrän alle jääneellä. Eilen oli jännitysmigreeni koko päivän ja helpotti vasta tänä aamuna kun sai vähän pidemmän pätkän unta. Lisäksi poskiontelot kiusaa ja oli vähän kuumeinen olo.

Sohvi kakoo ja köhii vähän vielä sekin. Ilmeisesti pisto nenänvarressa ulottuu läpi asti ja kiusaa vielä syömistä ja oloa. On muuten kyllä ihan sosiaalinen ja syö pehmeää ruokaa ihan hyvin.

Ruttu sairastaa...

Kuuntelin myöhään eilen illalla Rutun hengitystä ja sieltä kuului selvää rohinaa ja koira on edelleen hieman vetämätön briardiksi, tehtiin päätös lähteä heti aamulla eläinlääkäriin. Päätöstä vahvisti vielä illan mittaan se että Sohvi tuli olleeksi taas yhteenotossa naapurin kollin kanssa. Sohvi tuli kotiin pistohaava kuonossa ja veristä limaa köhien eikä pystynyt syömään vaan vetäytyi. Ei kylläkään antanut katsoa suuhun, heti tuli kynttä.

Aamulla soitettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat eläinlääkärit läpi ja kaikki juhannuksen kunniaksi kiinni tai lomalla. Tietysti! Vihdoin viimein soitettiin Eläinklinikka Herttaan ja saatiin aika 12.30. Sinne siis suunnattiin kiukkuinen Sohvi kuljetuskopassa ja Ruttu pakettiauton takatilassa.

Aikamoinen tungos oli aluksi ja vain yksi eläinlääkäri paikalla. Oli 2 kyynpuremaa muuta kaaosta mutta onneksi toinen eläinlääkäri saatiin paikalle aika äkkiä ja päästiin viimein tutkittavaksi. Ensin tutkittiin Sohvi. Sohvilla oli pari pistohaavaa ja nielussa aika voimakas ärsytys, ilmeisesti siitä kun oli haava suussa ja oli köhinyt sitä veristä limaa pitkin iltaa ja aamua. Sohvi sai pistoksena pitkävaikutteisen antibiootin ja kipulääkkeen joka vaikuttaa muutaman päivän.

Rutulta löytyi heti kättelyssä runsas ärsytys koko henkitorven alueelta ja rahiseva uloshengitys. Ja vielä kaupan päälle pinkeä vatsa ja sitten kova ja suuri perna. Myös kitarisat olivat punaiset ja turvonneet. Mitään vierasesineitä sieltä ei löytynyt. Myös verikokeet otettiin ja sitten kun rauhoitettiin ja aloitettiin röngenkuvat niin siellä paljastui aika suuri yllätys. Vatsa oli niin täynnä kaasua ettei vatsan kohdalta paljon muuta edes näkynyt. Röntgenkuvassa se näytti lähinnä kuun pimennykseltä. Iso musta ympyrä jonka ympärillä näkyi valo.... Myös keuhkoputkissa oli selkeää tulehdusreaktiota.

Koira tippaan ja syvempi rauhoitus ja letku mahaan ja kaasut ulos. Sai tippaan myös kipulääkkeen, nesteenpoiston ja heti antibiootin.

Uusissa kuvissa näkyi sitten pernakin varsin suurena ja taipuneena. Pienen odottelun jälkeen vieläkin uudemmissa kuvissa perna oli jo huomattavasti pienentynyt eikä enää kääntyneenä. Ultra vielä vahvisti asian eikä sisäisiä verenvuotoja ollut näkyvissä. Vatsakin pehmeni huomattavasti.

Käytännössä varattiin röntgenpöytää monta tuntia ja kuvia otettiin suuri määrä ja kaveri rötkötti pöydällä ketarat oikosenaan tippaletku tassussa.

Kuinka monta kertaa käy sellainen tuuri että kun koira on saamassa vatsalaukunkiertymän niin se makaa jo valmiiksi eläinlääkärin röntgenpöydällä vaikka tulosyy oli ihan muuta??? Allekirjoittanut ainakin meinasi saada paskahalvauksen. Kyllä siinä oli itku aika lähellä.

Illalla vihdoin kuuden jälkeen päästiin lähtemään kotimatkalle evästyksellä että jos vatsa turpoaa vielä niin äkkiä päivystykseen. Mukaan kotiin kahdet antibiootit, yhdet niskanahkaan pistettävät ja yhdet suun kautta. Ruokintana joko helposti sulava kotiruoka (riisi/sei/kana/raejuusto) tai Hill´s i/d mitä meillä jo muutenkin on kotona pieninä annoksina usein. Myös kipulääkettä löytyy kotoa, joten sitä ei tarvinnut mukaan.

Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa suuret kiitokset Eläinklinikka Hertan eläinlääkärille. Hoito oli tosi hyvää ja ammattitaitoista ja kaikki selitettiin todella huolella ja ohjeet kotiin olivat tosi selkeät. Tosi harvoin kohtaa eläinlääkärin joka rauhallisesti jaksaa selittää mitä/miksi ja miten moneen kertaan niin että maallikkokin helposti ymmärtää.

Jari lähti yöksi töihin ja täällä päivystän koiran kanssa ja yritän pysyä hereillä. Toistaiseksi vatsa on pysynyt pehmeänä, vaikka muuten on ollut vähän tukala olla ja rohinoita vähän kuuluu. Nyt alkoi sitten nesteenpoistolääkekin toimia ja pissalla on hypätty vähän väliä. Ruttu on nyt aika rauhakseen mutta ei vieläkään voi/halua käydä kyljelleen vaan makaa mahallaan pää tassujen välissä niinkuin on tehnyt jo muutaman päivän. Kyljellään rohina voimistuu ja jos vatsalaukun turvotusta ja muuta on ollut jo ennestään niin on varmasti ollut mahdoton olla kyljellään. Toivottavasti pian Rutun olo kohenee niin että pääsee ottamaan kunnon yöunet kyljellään. Antaisin aika paljon kun kuulisin briardin kuorsaavan tyytyväisenä.

Jos yö menee hyvin niin huomenna aamulla soitto eläinlääkärille jatkosta. Varmaan mennään kontrolliröntgeniin ainakin jossain vaiheessa.

Nyt otan pienet nokkaunet koska tilanne näyttää niin rauhalliselta. Sohvikin pystyy jo syömään vähän pehmeää ruokaa ja Ruttu joi hieman piimää.

Korvat lepattaa koiralla ja ohjaajalla aivot....

Oltiin treenaamassa Jarin ja Fannyn kanssa tottista ja opettelemassa Rutun kanssa hyppyä sunnuntaina. Lääkäri oli kerran mulle sanonut että niin paljon käyttöä kun jalka vaan kestää.... Joopa joo. Ruttu oli vielä toipilas nielutulehduksesta ja oma jalka remontissa niin eihän siitä voi tulla muuta kuin sanomista.

Ihmettelin miten koira on niin vetämätön (vetämätön on briardilla samanlaista kuin normikultsun korkein vire), mutta ajattelin että koska koira oli ollut virkeä ja syönyt antibioottia jo viikon niin vähän voi treenata. Treeni meni aivan ala-arvoisesti. Ruttu teki kyllä mutta ilman tavanomaista valtavaa innostusta. Asteikolla 4-10 annetaan treenille 7-. Otettiin noutoa ja seuraamista ja hyppyä. Ruttu vaikutti treenin jälkeen ihan ok:lta, ei mitään ihmeellistä. Oma olo oli enemmän kuin tuskallinen, jalka oli niin kipeä että hyvä kun pääsin takaisin autoon nilkuttamaan ja kotona putosin autosta ulos kun painoa ei voinut laittaa jalallle. No, lääkäri sanoi että takaisin satulaan vaan. Jos yhtenä päivänä sattuu tee seuraavana vielä enemmän... :)

Päästiin siis kotiin ja koirille iltaruoka, Ruttupa kieltäytyi kokonaan syömästä (kentällä Frolicit kyllä kelpasi) ja oli merkillisen levoton. Katsottiin kurkku, mun taidoilla vaikutti ihan hyvältä, ei mahassa mitään aristuksia eikä turvotusta, ei myöskään mitään ontumista.

Aamulla soitettiin varmuudeksi eläinlääkärille kun Ruttu vielä kieltäytyi syömästä mitään. Varmuudeksi aika iltapäiväksi ja tarkistettiin kaikki mahdollinen, vatsa, nielu, eturauhanen, anaalit. Ei mitään. Nielukin oli jo parantunut. Ainoa mitä vähän aristi oli selkä joka oli mennyt hieman jumiin. Siihen sai muutaman akupunktioneulan ja lääkäriltä varoituksen sanan hypyttämisestä. Nyt koira makailee aika rauhakseen kotona, otetaan varman päälle rauhallisesti akupunktion jälkeen ja katsotaan syökö nyt illalla. Yksi veikkaus oli että antibiootti on saattanut tehdä vähän vetämättömäksi ja sitten hullu emäntä vielä panee hyppäämään...

Toivotaan että huomenna Ruttu on jo oma itsensä.

Muisteluita....

Löysin niin ihanan vanhan kuvan Rikistä että oli pakko laittaa se tänne ja alkaa muistelemaan millainen meidän "iso jätkä" oli nuorena. Oli se melkoinen pakkaus. 2-vuotiaana tuli pokkana ovella vastaan mun yöpöytä suussa. Rikin erikoisuus oli syödä pöytiä. Se söi yöpöydän lisäksi vielä parit pöytälevyt muutamasta mummon antiikkipöydästä. Osasi avata oven komeroon jossa pöytälevyt oli säilössä. Se oli aika monta vuotta melkoinen riiviö. :) Sillä oli energiaa ja temppuja vaikka muille jakaa. Ei uskoisi samaksi koiraksi nyt kun alkaa 11 vuotta olla mittarissa. Se on meidän perheen vanhus ja vaivoja sillä riittää ihan riesaksi asti. On haimavikaa, selkävikaa, lonkkavikaa.... Rikistä olis voinut tulla vaikka kuinka hyvä kisakoira jos terveys ei olisi pettänyt. Jäljellä se on ihan omaa luokkaansa. Tosin sen mielestä keppien poimiminen oli jossain vaiheessa täysin toissijaista ja enempi emännän tehtävä... Eka koira jonka kanssa on ollut pakko jäljestää hanskat kädessä kun muuten kädet on auki. Ja varmaan enemmän olen ollut turvallani siellä liinan perässä kuin minkään muun koiran kanssa. Rikin mielestä mitä nopeampi suoritus, sen parempi. Eipä tuo ole ollut moksiskaan kun on välillä pysäytetty kesken jäljen lähdetty sitten uudestaan kun on sotkeutuneet liinat ja kaatuneet emännät koottu taas menokuntoon...

Haukkuvana hakukoirana se toi monet naurut hakumetsässä kun ääni on kun puudelilla vaikka jätkällä on kokoa ja näköä. Moni äijä meinas tikahtua nauruun kun 50-kilonen sakemanni ilmaisee haukulla joka kuulostaa enempi villakoiralta kuin sakemannilta.

En päivääkään vaihtaisi pois. Ja muutaman tovin tahtoisin vielä yhdessä taivaltaa.