Rutulla vielä huono kunto

Viikonloppuna harrastettiin kaikenlaista matkailua pääkaupunkiseudulla koirien kanssa. Lauantaina käytiin Helsinki Sightseeing briardien kanssa. Ensin siis äitiä jelppimässä Yliskylässä ja sieltä ajettiin keskustan kautta muistelemaan nuoruutta Hietsuun. Briardit pääsivät siis Hietsuun kävelemään kuin kaupunkikoirat konsanaan. Ja viileästä säästä huolimatta bongattiin myös muutama naku-uimari, sääli ettei ollut kamera mukana, siinä olisi ollut nostalgian havinaa kun iltaruskon valo sattui vielä olemaan tosi hyvä....

Sunnuntaina käytiin koko sakki sienissä syvällä korvessa. Riki oli myös mukana, mutta ojien ylitys on jo liikaa vanhalle. Ei päässyt enää autosta pois nostamatta. Tosin kipulääkitys on katkolla kun nyt on kortisonilääkitys muihin vaivoihin päällä. Onneksi auttaa myös selkäkipuihin. Ruttu taasen on vielä sen verran toipilas että näkee tuommosen jälkeen että kunto on vielä hieman huono. Hapsu tuli hienosti ojista yms. yli siinä missä isotkin koirat. Luna joutui vähän uimareissulle lyhyine töppöjalkoineen....

Rutun turkkikin alkaa kasvaa pikkuhiljaa takaisin ja ehkä vielä jonain päivänä näyttelyyn... Katsotaan nyt sitten pikkuhiljaa mitä vielä harrastellaan pojan kanssa. Itselle on vaan jäänyt vähän kammo kaikesta sairastamisesta että kohtelee vieläkin Ruttua vähän niinkuin silkkihansikkain ettei vaan mitään tapahtuisi enää. Ruttu on ollut tosi sotilas kaiken sairastamisen ajan. Kestänyt kaiken kivun ja sairauden ja säilyttänyt kaiken keskellä oman luonteensa. Vähän ehkä huomaan että on vielä väsynyt joskus kun kunto ei kestä vielä. Onneksi kuume ja muut oireet ovat pysyneet poissa.

Hapsu kasvaa

Tytölle on tullut painoa lisää jo reilusti elämänkokemusta. Ollaan käyty tällä viikolla käyty Leppävaarassa katsomassa muita briardeja ja harjoittelemassa seuraamista ja sylissä istumista. Tänään käytiin eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja terve tyttö oli. Sunnuntaina mennään "mummolaan" katsomaan leikkauksesta toipuvaa "mummia" ja Helsingin hulinaa. Sillä välin harjoitellaan kotona leikkejä ja isojen koirien kanssa elämistä. Tärkein taito tietenkin on toisten koirien halaaminen...

Ainoa joka oikeasti välillä ärähtää Hapsulle poskissa roikkumisesta on Ruttu. Rutulla on myös pieni mustasukkaisuusdraama menossa. Hakeutuu välillä mamman hellittäväksi kun mustis pennulle...

Kiireinen sunnuntaipäivä takana. Eka herätys klo 7.00. Pentu pissalle ja aamiainen kaikille. Jari tuli töistä ja aamiaisen jälkeen koirat pihalle ja sitten takaisin nukkumaan. Päivä oli sen verran kaunis että koirat leikkivät pihalla valvonnan alla pitkän aikaa ja ip kun tuli vieraita, Hapsu jaksoi hädin tuskin tervehtiä kaikki ja sitten tuli uni. Ruttukin leikki Hapsun kanssa pihalla vaikkakin iso jätkä kun on niin leikkikin on vähän isoäänistä että pitää välillä vähän hillitä. Mutta hyvät unet tuli Hapsulle.

Pentuaikaa...

Huhhuh. En muistanutkaan miten kovaa työtä on pennun hoitaminen. Kiikuta pissalle, syötä, leikitä, ohjaa, opasta, kiellä roikkumasta lahkeista, takeista, nilkoista, kiusaamasta muita koiria ja yritä saada ymmärtämään että kakka pitää tehdä ulos. :)

Hapsu on oppinut kaikenlaista uutta. Vetämään sähköjohdon seinästä, syömään kaikki pihalta mikä vähääkään muistuttaa mitään orgaanista ja ennenkaikkea kiusaamaan muita koiria. Koirat kestävät sen liiankin hyvin nyt kun ovat oivaltaneet että pentu on osa laumaa. Murahtelevat aina silloin tällöin kun menee liian rajuksi. Enemmänkin voisivat jo mielestäni sanoa. Varsinkin Luna on helisemässä. Täpäkästä luonteestaan huolimatta. Pentuna ja nuorena koirana saatu liian kova kuri ja huono kohtelu näkyy siinä ettei uskalla juurikaan äyskiä pennulle vaikka Hapsu kuinka kiusaisi. Lunahan on tullut meille noin 5-vuotiaana koska kaipasi uutta kotia. On lähetetty aikanaan Jenkkeihin siitosnartuksi ja palautunut sieltä kun ei saanut pentuja. Luna pelkäsi meille tullessaan mm. miehiä, jalkoja ja syöksyi heti sängyn alle turvaan jos ääni vähääkään koveni vaikka ei itse ollutkaan kohde. Ja aina edelleen kun elämäntilanne muuttuu ja esim tulee uusi pentu taloon tai mitä tahansa stressaavaa tapahtuu, vanhat pelot nostavat aina vähäksi aikaa päätään. On pitänyt hiukan siis Hapsua jo kieltää Lunan kiusaamisesta.

Hapsu on kyllä pennuksi kohtuullisen helppo ainakin toistaiseksi. Uskoo yleensä kun kerran kieltää, eikä ota siitä vähääkään nokkiinsa. Toki pentujen tapaan on jo tunnissa unohtanut että "ai niin tämä olikin kielllettyä"

Kaikkein kauimmin Hapsuun on totutellut Ville-kissa. Ville ei vielä ole ihan vakuuttunut siitä onko toisen böödin kanssa eläminen ihan varmasti turvallista. .. Hapsu on kyllä suhtautunut kissoihin tosi järkevästi. Ne kiinnostaa, mutta ei ole kuitenkaan liian päällekäyvä, vaan käy katsomassa ja haistelemassa tosi nätisti.

Naapurin rakit ja meidän kullannuput....

Naapurin naapurin naapuriin, tai jonnekin sinne main on muuttanut uusi koira/koiria ja se sai minut ajattelemaan sitä kuinka kauas voidaan päätyä koirien jalostuksessa rodun alkuperäisestä tyypistä... Tämä uusi naapurin naapurin jne. koira nimittäin ilmentää haukussaan sen kaltaista agressiivisuutta, että siihen reagoi tosi herkästi kaikki meidänkin lauman koirat. Yleensä kun koira täällä maaseudulla haukkuu, niin se joko väkyttää väkyttämisen ilosta tai ilmoittaa lyhyesti ohikulkijoista tai ohi kulkevista eläimistä, mutta tämä tapaus on kyllä täysin omanlaisensa. Haukku ilmentää lähes tulkoon puhdasta raivoa. En tiedä minkä rotuisesta koirasta on kysymys, en ole otusta nähnyt kun on tuolla vähän matkan päässä päättyvän tien viimeisissä taloissa, mutta haukun kuultuani, toivon ettei tarvitsekaan nähdä tai törmätä ainakaan koirien kanssa. Haukku kuulostaa lähinnä todella raivostuneen sakemannin haukulta, voin hyvin kuvitella koiran ikenet irvistäen kaikki hampaat esillä. En pysty edes kuvittelemaan miten täällä maalla voi olla niin paljon asioita jotka saavat kyseisen koiran raivostumaan 30 kertaa päivässä. Eihän täällä tapahdu mitään, eikä täällä kulje juuri kukaan! Kuinkahan kiva mahtaa olla asua tuollaisen koiran kanssa? Joka tapauksessa kyseinen koira tuntuu aiheuttavan yleisen härdellin täällä, meidän koirat painaa häntä pystyssä tontin sen puoleiseen osaan joka on lähinnä haukkujaa varmistamaan ettei ainakaan heidän reviirilleen tulossa olla. Myös muut naapurin koirat kuuluvat reagoivan aika negatiivisesti tähän haukkuun. Yleensä täällä koirat käyvät vaan pöhkimässä ja ilmoittamassa että täällä vartioidaan reviiriä, mutta tähän ne ylireagoivat. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kyseisen koiran päässä liikkuu (tai sitten ei). Tästä tuli mieleen että mihin me loppujen lopuksi kohta joudutaa ja minkälaisia rotukoiria meillä kohta on kun jatkuvasti jalostuksessa jalostetaan rodulle epätyypillisiä luonteenpiirteitä. Hyvänä esimerkkinä on rottweiler. Rottweilerin rotumääritelmässä sanotaan:

Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta kuvastuu alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöään hyvin valppaasti.

Missä kohtaa tuossa sanotaan että rottweilerin pitää olla vilkas ja terävä? Kattaako"pohjimmiltaan" jotenkin sen että on suotavaa jalostaa vilkkaita yksilöitä jos ne nukkuessaan ovat rauhallisia? Merkillistä kyllä, rottweilerin rotumääritelmä ei ota kantaa ollenkaan siihen että tuleeko koiran olla avoin vai pidättyväinen. Sanoisin että sekin olisi kuitenkin aika oleellinen piirre tunnistaa jalostuksen kannalta. Kuka haluaa vilkkaan ja terävän rottweilerin höystettynä suurella dominanssilla? Rodun viimeaikaiset luonnetestitulokset puhuvat aika selvää kieltä... Vilkas, vilkas, erittäin vilkas, vilkas.... Miksi päämääränä tuntuu olevan vilkkaus? Ei vilkkaus ole mikään toimintakyvyn mittari.

Tätä vuodatusta voisi jatkaa loputtomiin. Ehkä pitäisi rotumääritelmissä olla tarkempi, kiinnittää enemmän huomiota luonteenpiirteisiin kuin siihen että onko karva 6cm pitkää vai 7 cm. Briardinkin rotumääritelmässä sanotaan luonteesta vain:

Tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka. Virheet: Aggressiivisuus, pehmeys tai arkuus.

Eipä siinäkään oteta paljon kantaa muuhun. Ei avoimuuteen, eikä terävyyteen tai puolustushaluun tai muuhun. Briardeilla onneksi jalostuksentavoiteohjeessa kerrotaan lisäksi että Euroopan Briard Unionin luonne- ja käyttökomission kokouksessa 2003 (mikä sanahirviö!) on merkitty muistioon briardin luonteesta seuraavaa:

"Briardin tulee olla temperamenttinen, reipas, valpas, avoin, vallaton mutta harkitseva, tarkkaavainen, suojelunhaluinen, vastaaottavainen, helppo ohjailla, iloinen, rauhallinen rauhallisissa olosuhteissa, tasapainoinen ja vakaa. Koira voi olla myös asianmukaisen varautunut vieraita kohtaan, edellyttäen että koira vapautuu todetessaan tilanteen neutraaliksi."

Tossa on jo luonteen kannalta sanottu paljon olennaista joka olisi hyvä pyrkiä säilyttämään ja pitämään mielessä. Olisi aika kamalaa kun briardi olisi yht´äkkiä flegmaattinen, rauhallinen ja apaattinen sohvaperuna... :)

Ei kai täydellistä rotunsa edustajaa olekaan, mutta rodunomaisuus luonteessa olisi kiva säilyttää....

Jos tuo naapurin naapurin naapurin jne. koira vaikkapa on saksanpaimen niin tuskinpa niilläkään rotumääritelmässä tai muissa ohjeistuksessa sanotaan että: "Räjähtävän aggressiivinen joka tilanteessa".

Hapsun ensimmäinen päivä

Hapsun ensimmäinen päivä on sujunut aika hyvin. Koirat ovat kaikki hyväksyneet tyttelin oikein hyvin, kissat vähän katselevat kieroon ja yrittävät pysyä kaukana. Hapsu ei kissoista juurikaan ole kiinnostunut, koirat kiinnostavat enemmän. Ja ihmisten kengännauhat. Hyvät unenlahjat tytöllä on koska nukkui aamulla täyttä häkää isännän kanssa kun vanhat koirat jo vinkuivat aamupalaa. Toki käytin Hapsun jo aamulla puoli 7 maissa aamupissalla kun sattumalta heräsin ekan kerran. Vieraat on otettu vastaan pussaamalla ja iloisesti viipottaen. Ehkä tää pentuhomma tulee kokemuksen kautta hieman helpommaksi pikkuhiljaa. Vieraidenkin kommetti oli että tosi reipas tyttö on ja tosi avoin luonne.

Ohessa Hapsu. Perheen uusi jäsen. Emäntä on niin uupunut päivästä kun vihdoin on saanut sakin nukkumaan ja kaikki esiteltyä toisilleen että tarinaa lisää myöhemmin.... Hämmästyttävintä esittelyssä oli se että Ruttu katsoi että "ai mikäs tää on" ja todettuaan että "jaa sehän on selvästi briardi, ihan tylsää.." ei ollut edes kovin kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Odotin vähän innokkaampaa vastaanottoa. Ulkoilu yhdessä ei tosin ihan suju vielä, koska Ruttu on kova komentamaan että liikkua ja leikkiä pitäisi ja se hieman pelottaa Hapsua.

Lueskelin tuossa eräänä päivänä netistä juttuja ja siellä hiukan arvosteltiin meidän Fannyn (siis Reinikkalan First Choice) luustoa ja luonnetta. Tottahan tuo on että luustollisesti ei ole paras mahdollinen kun on hiukan pienehkö, merkit hieman tummat, mutta koko ja ulkonäkö ei kyllä ole isän puolelta (Marotin Cobraracks, alias Oskari ) perittyä, Oskari oli todella mahtavan näköinen ja aika isokokoinen uros kuten koko linja on ollut. Kyllä se luusto ikävä kyllä tulee sieltä äidin puolelta. Marotin Cobraracksista mulla ei oikein ole hyvää kuvaa, eikä liiemmin äidistään, koska silloin digikamerat eivät olleet vielä tätä päivää, mutta kuvassa oikealla löytyy isoäitinsä Uzzan Friia joka on voimakkaasti perityttänyt ominaisuuksiaan jälkeläisiinsä. Niin sosiaalista luonnetta kuin myös luustoa ja näköä. Oskari oli luonteeltaan aika rauhaisa ja sosiaalinen, luonnetestipisteet muistaakseni 248 ja aika hyvin painottuneet. Meidän Fanny taas rottweileriksi poikkeuksellisen vilkas ja keskittymiskyvyssä on hieman toivomisen varaa.

Keisarinna Elisabethin kuolemasta 110 vuotta

Yksi asia Corfusta on vielä mainittava kun tänään tulee kuluneeksi 110 vuotta Itävallan Keisarinna Elisabethin (24.12.1837 - 10.9.1898) (Sissi) kuolemasta. Corfulla sijaisee ns. Achilleon palatsi, joka on toiminut Sissin kesäasuntona, jossa Sissi mielellään vietti aikaansa. Palatsi on näkemisen arvoinen. Mereltä päin kaunista puutarhaa vartioi valtavan kokoinen Akhilleoksen patsas. Paras vierailuaika on heti varhain aamulla, koska palatsin tietenkin haluaa nähdä tuhat muutakin turistia. Palatsi sijaitsee n. 10 km Corfun kaupungista etelään kylässä nimeltään Gastouri. Nähtävänä on palatsin puutarha ja palatsin alakerta, jossa on tauluja, maalauksia, kappeli, kattomaalaus, Sissin huonekaluja etc.

Ennen syksyn tuloa....

Nyt työn raskaan rasittamana ja syysiltojen masentamana laitan vielä yhden Corfun kuvan esille. Sitä katsellessa muistaa miltä tuntuu kun aurinko paistaa ja meri kohisee... Uskomatonta ajatella että lomasta on vain muutama viikko ja edessä pitkä pimeä ja sateinen syksy. Ehkä pitäisi olla lakisääteinen loma vielä lokakuussa kaikille jossain aurinkoisessa paikassa. Eipä silti, takka ja kynttilät on jo otettu käyttöön syysiltojen lohdutukseksi.