keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Suuri suru


Fanny (4.7.2005 - 5.11.2012) on nyt poissa. On vielä vaikea uskoa sitä todeksi. Vielä vaikeampi on selittää miten rakas koira voi sydäntä koskettaa. Suru on suuri ja päättymätön.  Lohtuna tieto siitä, että Fanny jätti jälkeensä toinen toistaan ihanampia pentuja joissa Fannyn elämä jatkuu. Hapsu etsii vielä mammakoiraa ja osaltamme olemme kaikki vielä eksyksissä ilman Fannyä vielä pitkään. Enkelit kantakoon Annin sinne missä moni edesmennyt perheenjäsen häntää heiluttaen jo odottaa. Mikään kiitos ei ole riittävä siitä ajasta jonka viettää Fannyn kanssa saimme. Uskon että kaikki Fannyn tunteneet tuntevat samalla tavalla. Lempeä, kiltti, rakastava mammakoiramme. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle.



Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.


Ei kommentteja: