Päivityksiä III

Lienee korkea aika päivittää Maarumäen kuulumisia. Perheeseen kun on tupsahtanut tässä välissä uusikin tulokas melkein jo vuosi sitten. Yörnilän Pinjata etsi viime syksynä uutta kotia. Tuttavallisemmin Pinja. Pinja oli omistajiltaan toimitettu Pietarsaareen koiratarhalle, koska omistajat eivät enää pärjänneet Pinjan kanssa. Pinja siis muutti meille marraskuussa 2013 ja lähes vuoden päivät nyt harjoitellut Maarumäkeläisenä oloa. Pinjalla oli ja on edelleen lieviä käytösongelmia. Pinja vartioi vähän turhan tarkkaan pihaa ja kiihtyy autoista melkoisesti edelleen. Ihmisiä kohtaan Pinja on ystävällinen ja avoin. Pientä ongelmaa aiheutti alussa se että Pinja ei totellut naisia lainkaan ja esineiden ottamisessa pois oli pientä haastetta. Onneksi useimpia asioita pystyy muuttamaan kun koira on oikeassa kodissa. Hapsun kanssa Pinja tulee toimeen, mutta tytöistä tuskin koskaan tulee ylimpiä ystäviä. Ulkonäöltään Pinja on hyvin persoonallisen näköinen rottweiler neiti. Energiaa ja halua tehdä asioita Pinjassa riittää enemmän kuin kotitarpeiksi. Pinjan voisi ristiä vaikka Pinja pienikorvaksi...:))

Päivityksiä II

Luna nukkui pois Juhannuspäivänä 22.6..2013 halvauskohtauksen jälkeen. Ikää oli kunnioitettavat 14 vuotta ja risat. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle rakas Luna.

Päivityksiä I

välillä piti levätä

sisko ja sen veli

sisko ja sen veli. Arttu vasemmalla ja Elli oikealla.

frisbeen perässä

Mennään tässä nyt vähän aikajärjestyksessä ja otetaan nuo iloisemmat asiat ensin. Eli Arttu alias Merotin Daxuracks käväisi kesäkuun alussa hoidossa. Artusta oli tullut jo iso mies ja päivän verran oleskeltiin tuossa ja Arttua käväisi myös siskopuoli katsomassa ja painelivat tuossa pitkin pihaa menemään. Ohessa muutama kuva. Ellin kanssa (Artun siskopuoli) painelivat frisbeen perässäkin kunnes Artulta loppui kunto...:D Välillä vuorossa olivat Hapsu ja Arttu. Arttua ensin vähän ihmetytti kun Hapsu tapansa mukaan yritti leikittää...

Päivityksiä...

Uzzan Friia, kaikkien Marotin rottweilereiden esiäiti

Donna siis ultrattiin tyhjäksi valitettavasti. Uusi yritys uuden uroksen kanssa syksymmällä.

Tämä on tosi tylsää kun tietää kasvattavansa upeita ja hienoluonteisia koiria. D-pentueesta ja E-pentueesta on kasvanut niin hienoja kuin olla ja voi. Kasvattajan näkökulmasta ei voi olla muuta kuin ylpeä. 86-vuotias äitini (blogia kirjoittaa siis Sari) kysyi keväällä että miksi ihmeessä me aina vaivaidumme kun pentujen hoito ja kaikki siihen liittyvä on niin kovin työlästä. Äidillä on 80 vuoden kokemus koirista ja nyt kun iän takia ei enää omaa koiraa ole, hän välillä täällä asuessaan loma- ja pyhäaikoina on päässyt "nauttimaan" koiraperheen arjesta ja on elänyt samassa taloudessa kaikkien meidän koirien kanssa. Puhuttiin hetken aikaa äidin kanssa siitä minkälaisia meidän edesmenneet rotikat ovat olleet ja mitä on kuulunut tuolta kentältä ja eläinlääkäreiltä omista kasvateista, niin äiti oli hetken hiljaa ja sanoi sitten nyt hän ymmärtää miksi me vaivaudumme. Rakkaudesta rotuun ja varmuudesta siihen että tämä linja joka kasvateissa on, on se meidän näkemys hyvästä rottweilerista. Äiti taisi sen aika äkkiä myös allekirjoittaa. Liian paljon on julkisuudessa ollut taas juttua toisenlaisista rottweilereista. Liian paljon näkee niitä, joita ei välittäisi nähdä. Meillä on oma näkemys ja linja ja siitä pidämme kiinni. Vaikka on ollut huonoa onnea Donnan kanssa, niin yksi asia on varma! Marotin rottweilereiden kasvatus jatkuu ja se jatkuu sillä kristallinkirkkaalla näkemyksellä jonka me kaikki niin Jari, Marja kuin minäkin jaamme rottweilerin luonteesta ja kasvatuksesta ja omasta linjasta. Toinen kasvatustyön ihana puoli on se, että pääsee tutustumaan toisiin ihaniin koiraihmisiin kun on kasvattien ja niiden omistajien kanssa yhteydessä pentulaatikosta vuosia eteenpäin. En ehkä ole tarpeeksi muistanut kiittää kasvattien omistajia, mutta tässä se kiitos nyt tulee! Kiitos kaikille ihanille koiraihmisille, lämmittää sydäntä nähdä miten ihania koirista on kasvanut, mitä kaikkea kivaa niille on elämään mahtunut ja ennenkaikkea, kiitos myös kasvattien isän Tarmon perheelle! Parempia ystäviä ja parempaa isää pennuille emme olisi voineet saada! Tarmo on ihana suuri muru!

Meidän muru....

Tälläinen ihanuus muutti meille masentuneen Hapsun kaveriksi. Pienellä pojalla oli heti raskas viikonloppu, piti nimittäin autoilla heti Helsinkiin sukulaisia katsomaan ja parvekkeella riitti ihmettelemistä ja väsykin tuli pienelle pojalle välillä.

 Sitten vähän lenkkeiltiin Hesassa ja tultiin takaisin turvallisesti maalle.

Kaikki ovat ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan, Mikke on tosi reipas ja rohkea. Tulee toimeen kissojen ja kaikkien koirien kanssa. Siitä taitaa tulla perheen pieni pilalle lellitty murunen...:D Mikke on kova poika laahaamaan ihmisten kenkiä, vaatteita ja tavaroita pitkin poikin...

Marotin D-pennut tänään 3 vuotta!

Marotin D-pennut syntyivät 3 vuotta sitten talviseen yöhön. Sylin täydeltä onnea ihanille koiruuksille, joiden kasvua ja omistajien touhuja on ollut ilo ja kunnia seurata!

tässä linkki Turun sanomien uutiseen jossa Dino (Marotin Dinoracks) harjoittelee uimista uudessa juuri avatussa koirauimalassa  Dino uimassa. Nian ja Sussen kanssa.

HYVÄÄ SYNTYPÄIVÄÄ MAAILMAN IHANIMMILLE "PENTUSILLE"!

Suuri suru

Fanny (4.7.2005 - 5.11.2012) on nyt poissa. On vielä vaikea uskoa sitä todeksi. Vielä vaikeampi on selittää miten rakas koira voi sydäntä koskettaa. Suru on suuri ja päättymätön.  Lohtuna tieto siitä, että Fanny jätti jälkeensä toinen toistaan ihanampia pentuja joissa Fannyn elämä jatkuu. Hapsu etsii vielä mammakoiraa ja osaltamme olemme kaikki vielä eksyksissä ilman Fannyä vielä pitkään. Enkelit kantakoon Annin sinne missä moni edesmennyt perheenjäsen häntää heiluttaen jo odottaa. Mikään kiitos ei ole riittävä siitä ajasta jonka viettää Fannyn kanssa saimme. Uskon että kaikki Fannyn tunteneet tuntevat samalla tavalla. Lempeä, kiltti, rakastava mammakoiramme. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.