Löysin niin ihanan vanhan kuvan Rikistä että oli pakko laittaa se tänne ja alkaa muistelemaan millainen meidän "iso jätkä" oli nuorena. Oli se melkoinen pakkaus. 2-vuotiaana tuli pokkana ovella vastaan mun yöpöytä suussa. Rikin erikoisuus oli syödä pöytiä. Se söi yöpöydän lisäksi vielä parit pöytälevyt muutamasta mummon antiikkipöydästä. Osasi avata oven komeroon jossa pöytälevyt oli säilössä. Se oli aika monta vuotta melkoinen riiviö. :) Sillä oli energiaa ja temppuja vaikka muille jakaa. Ei uskoisi samaksi koiraksi nyt kun alkaa 11 vuotta olla mittarissa. Se on meidän perheen vanhus ja vaivoja sillä riittää ihan riesaksi asti. On haimavikaa, selkävikaa, lonkkavikaa.... Rikistä olis voinut tulla vaikka kuinka hyvä kisakoira jos terveys ei olisi pettänyt. Jäljellä se on ihan omaa luokkaansa. Tosin sen mielestä keppien poimiminen oli jossain vaiheessa täysin toissijaista ja enempi emännän tehtävä... Eka koira jonka kanssa on ollut pakko jäljestää hanskat kädessä kun muuten kädet on auki. Ja varmaan enemmän olen ollut turvallani siellä liinan perässä kuin minkään muun koiran kanssa. Rikin mielestä mitä nopeampi suoritus, sen parempi. Eipä tuo ole ollut moksiskaan kun on välillä pysäytetty kesken jäljen lähdetty sitten uudestaan kun on sotkeutuneet liinat ja kaatuneet emännät koottu taas menokuntoon...
Haukkuvana hakukoirana se toi monet naurut hakumetsässä kun ääni on kun puudelilla vaikka jätkällä on kokoa ja näköä. Moni äijä meinas tikahtua nauruun kun 50-kilonen sakemanni ilmaisee haukulla joka kuulostaa enempi villakoiralta kuin sakemannilta.
En päivääkään vaihtaisi pois. Ja muutaman tovin tahtoisin vielä yhdessä taivaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti