Siinä on kysymys, joka on askarruttanut minua jo vuosia. Tänään kysymyksen otti esille Jari kun luki uusinta Koiramme-lehteä, jossa oli tilastoa rekisteröinnistä ja pentujen määrästä kussakin rodussa. Jari, joka on vannoutunut rottweiler ihminen ihmettelee samaa asiaa asuttuaan nyt aika monta vuotta briardin kanssa saman katon alla. En edelleenkään osannut kysymykseen vastata. Monta teoriaa olen kuullut asiasta, mutta suurin osa niistä on täyttä puppua. Olen kuullut syyksi, että turkki on niin vaikea hoitaa, rodulta puuttuu viettejä, hankala kouluttaa, tuo kuraa sisään, vaikeita luonteeltaan ym. Kaikki on täyttä puppua! Samaa voi sanoa mistä tahansa rodusta.
Turkki ei ole sen vaikeampi hoitaa kun millä tahansa pitkäkarvaisemmalla rodulla. Vaatii vaan enemmän pesua ja puhtaana hoitamista. On helpompi harjata ja kammata kun karva on puhdas, likainen turkki kerää takkuja ja on vaikeampi selvittää. Jos aikoo briardille perusteellisen turkin kampauksen ja selvityksen tehdä, silloin on parempi pestä turkki ensin. Se on puhtaana paljon helpompi käsitellä. Muuten voi näyttää harjaa aina välillä, koska briardista irtoava karvahan ei päädy lattialle, vaan jää pitkään turkkiin, josta sen voi harjata/kammata pois. Jos antaa irtokarvan viikkotolkulla olla vaan, kyllä se silloin myttääntyy. Myös partakarvat ja muut likaantuvat osat on syytä pesaista välillä. Helpompi minusta briardin turkkia on käsitellä kuin collien. Ainakin meillä oli colliella niin tiivis pohjavilla ettei millään vehkeellä päässyt karvan juureen saakka, saatika että olisi pesussa koiralta edes iho kastunut. Sen pohjavillan pois saaminen karvanlähdön aikaan oli todella hankalaa!
Briardi ei tuo juuri enempää kuraa sisään kuin keskiverto saksanpaimenkaan. Ero on vaan siinä että saksanpaimenkoiralla kaikki pienet hiekkajyväset löytävät tiensä pohjavillan pohjalle aivan ihoon kiinni, eikä niitä saa millään pois ennenkuin ne itsekseen rapisevat kuivuessaan sieltä. Tämän tietää ihan jokainen saksanpaimenkoiran omistaja (ja corgin) ja tuskailee saman asian kanssa. Briardilla kaikki jää ikäänkuin karvan päälle, hiekkajyvät eivät ole pohjavillan juuressa saakka, joten pyyhkimisellä ja suihkuttamisella on paremmat tulokset kuin saksanpaimenkoiran kanssa.
Paljon kuulen myös puppua siitä miten briardeilta puuttuu sitä ja tätä viettiä... Ihan puppua. Kaikki tuo on yksilökohtaista. Rotuna briardilta ei puutu mitään sen enempää kuin muiltakaan palveluskoiraroduilta. On yksilöitä joilla on vähemmän jotain viettiä ja yksilöitä joilla on enemmän jotain viettiä, mutta niin on kaikissa muissakin palveluskoiraroduissa. Aivan samalla lailla yksilökohtaisia eroja. Kysymys on vaan siitä että osaa valita itselleen ja omiin tarkoituksiinsa sopivan pennun ja sellaisesta yhdistelmästä, josta voi olettaa saavansa niitä ominaisuuksia tai viettejä joita koiraansa haluaa! Arpapeliä se on loppujen lopuksi kaikissa roduissa! Pennusta voi nähdä vain osittain sen minkälainen siitä tulee aikuisena ja loppu on arpapeliä sekä pennun ympäristöstä kiinni ja omistajan koulutustaidoista. Ja koulutustaitojaan voi itse kukin kehittää, vain taivas on rajana siinä kohtaa. Vaan yksi ominaisuus on briardissa minusta se maailman paras koulutettavuuden kannalta ja se on miellyttämisen halu. Suurin osa tapaamistani briardeista ilmentää suurta miellyttämisen halua ohjaajansa/omistajaansa kohtaan, ja mikään ei ole niin ihanaa kuin kouluttaa koiraa, jolla on luontainen halu tehdä sinulle mieliksi. Jos perheessä on vain briardeja, tälle ominaisuudella tulee varmaan hieman sokeaksi, mutta tällaisessa sekalaumassa sen huomaa erittäin selvästi. Lauma ja laumanjohtaja on kuitenkin briardille kaikki kaikessa. Briardi on aina valmis ohjaajan kanssa toimimiseen. Vaikka keskellä yötä herätät briardin ja menet pihalle tekemään tottelevaisuutta, niin se on aina valmis siihen ja tekee sen iloisesti ja halukkaasti. Herätäpä rottweiler keskellä yötä! Se katsoo sua ensin sen näköisenä että ootko hullu, sitten se haukottelee hitaasti ja kömpii siitä talon pehmeimmästä sängystä hyvin väsyneen näköisenä ja tassuttaa kanssasi pihalle vieläkin haukoitellen... Tämä siis noin karrikoituna.... :)
Vartioimistaipumusta (siis omaa laumaa ja reviiriä koskien) on briardeilla tässä perheessä suurinpiirtein saman verran kuin rottweilerillakin. Sitä on, mutta se ei ole mikään ongelma. Sitä kuuluukin olla.
Briardi on myös ns. "säävarma" koira. Se ei väistele lätäköitä, käy maahan märällä ja kylmälläkin säällä, eikä ylipäänsä välitä säästä yhtään mitään tehdessään.
Näyttelyharrajajalle briardi on mitä näyttävin ja kaunein koira. Briard liikkuu näyttävästi ja pitkät karvat kauniisti hulmuten. Askel on pitkä ja kaunis parhaimmillaan.
Terveydellisesti briardi on suhteellisen terve rotu, lonkkaniveldysplasia on suurin ongelma, mutta sama on lähes kaikilla muillakin palveluskoiraroduilla. Esimerkiksi saksanpaimenkoiran terveystilanteeseen verraten briardeilla on todella hyvä tilanne.
En siis edelleenkään osaa vastata siihen, miksi briard ei ole rotuna kovin suosittu. Tästä näkökulmasta katsottuna en näe siihen mitään syytä, päinvastoin. Ja jos vannoutunut rottweiler- ja palveluskoiraihminen ihmettelee samaa asuttuaan vuosikausia briardin kanssa niin on suosion puute vieläkin suurempi arvoitus.
Jos joku tietää syyn, niin mielellään saa kertoa minullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti