6 vuotta olen odottanut että Ruttu rauhoittuisi. Ilmeisesti saan odottaa vielä toiset 6 vuotta. Otettiin pihalla tänään kaksistaan tottista ja taas jätkä riehaantui aivan täysin. Se on kun hellakoukku kun pääsee tekemään mun kanssa jotain kaksisteen. Herranjestas sentään! Joskus tuntuu että se on maailman ainoa koira joka sekoaa onnesta saadessaan tehdä tottista. Kyllä oli liikkestä seisomisen opettaminen tiukassa. Muutenkaan en ikinä osaa päättää mitä käskysanaa siinä käyttäisin, "seiso" ei käy, sillä käskyllä kaikki mun koirat istuu aina, viimeistään kokeissa ne heittää ihan takuuvarmasti pyllyn maahan. "Odota" tulee käytettyä muutenkin joka välissä...
Ensimmäinen muistikuvani briardeista on jostain 90-luvun puolesta välistä. About, mun muisti ei ole kaikista paras. Ja ihan ensimmäinen asia, jota silloin hakutreeneissä ihmettelin (meillä oli ryhmässä peräti 4 briardia parhaimmillaan, oli Jazzy, Boogie, Duna ja Tokai) oli se että miksi kummassa noille koirille kuiskataan käskyt??.... No, nyt sen tiedän. Kuiskaaminen ei aiheuta suurta viettiponnahdusta ja hulluuspuuskaa! Ruttu on kyllä ihan oma lukunsa. Kaikkein pahimmin se kyllä riemastuu kotipihalla tehtävästä tottiksesta, kentällä on vähän rauhallisempi kun on muitakin ärsykkeitä, kotona voi keskittyä täysiä iloiseen riehumiseen tottiksen sijasta! Kyllä se tekee, mutta se on niin innokas että sitä on vaikea uskoa, eikä se vietti, eikä into katoa mihinkään vaikka jauhais pelkkää seuraamista puol tuntia, päinvastoin, välillä tuntuu että vire vaan kohoaa. Pakko antaa kaikki käääskyyyt tooosiii raaauhaalliseesti...
No, tehtiin me sentään pari onnistunutta liikkeestä seisomista. Ehkä me joskus ilmestytään tokokisoihin... :) Ainakin hupia riittää sitten yleisölle! Täytyy ottaa meidän harjoitukset joskus videolle ja postata kotisivuille, niin saatte nauraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti