Maalla on ihana asua. En vaihtaisi sitä mihinkään. Nytkin takassa on tuli, kynttilät palaa ja Pentti Hietanen laulaa italialaisia rakkauslauluja taustalla. Koirat nukkuu riehuttuaan pihalla lumitöissä mukana. Ulkona sataa vieläkin lunta, uusi puhdas lumivaippa on peittänyt koko tienoon, tehden maisemasta uskomattoman hiljaisen ja rauhallisen. Tänään on viimeinen lomapäivä, huomenna alkaa taas arkinen ahertaminen. Romanttista? Kyllä ja ei. Takana on täysi päivä hommia. Lumitöitä, puunhakua, kaupassa käyntiä, koirien hoitoa ja taas vähän lisää lumitöitä. Tämä elämä sopii vain tietyntyyppisille ihmisille. Täytyy jaksaa raskaita hommia pihalla ja joskus sisälläkin ja pitää arvostaa arkisia yksinkertaisia asioita. Hommat ei lopu koskaan kesken, vaikka kaupunkilainen ei sitä äkkiseltään voi ymmärtääkään. Iso tontti ja lauma eläimiä pitää huolen siitä ettei koskaan ole tylsää, eikä pitkäveteistä. Vastapainoksi saa elää luonnon keskellä, vetäytyä joskus täyteen hiljaisuuteen, ei häiritse liikenne, eikä naapurit. Voisin jopa ehkä elää ilman telkkariakin. Tietokoneesta en kuitenkaan luopuisi. Se on ehkä mulle puhelintakin tärkeämpi yhteydenpitoväline. On niin helppo lukea ystävien kuulumiset blogeista ja kotisivuilta. Facebookkaamista en sentään harrasta, siihen ei liikenisi aikaakaan. Pitäydyn tässä blogin pitämisessä, se riittää mulle. Ennen blogia, mulla oli monta vuotta valokuvapäiväkirja mistä löytyy suunnilleen samat asiat, nyt ne on vaan siirretty tietokoneelle kaiken kansan ihmeteltäviksi. En tiedä tosin lukeeko blogia muut kuin ystävät. Tuskinpa ainakaan mitään ruuhkaa sivuilla on. Ystäville ja tutuille tämä kai pääasiassa on tarkoitettu. Ja niille ihmisille, joita kiinnostaa elämä koirien kanssa tai muut meidän harrastamat asiat.
Tänään vein lintulaudoille taas ruokaa. Eilen jo vaikutti siltä että kevät tulee, mutta tänään taas täysi talvi ja lintujen lauluinto selvästi loppui ja tärkein asia näytti olevan taas kuvun täyttäminen ruualla, jotta jaksaa pian alkaa pesimäkauden. Pitkästä aikaa omenapuussa on taas talia käynyt muutamana päivänä syömässä yksi suosikkilinnuistani eli vihertikka. Muutamaan vuoteen en ole nähnyt, mutta nyt on tehnyt paluun. Meillä on paljon haapoja täällä, se on kaiketi vihertikalle tärkeä juttu. Hieno iso tikka punainen merkki päässä, höyhenpuku muuten kauniin vihertävä.
Muutama viikko sitten oli myös ennätysmäärä toista suosikkiani lintulaudalla. 4 kpl pyrstötiaisia pyrähteli muiden vieraiden joukossa. Pyrstötiainen on aivan mielettömän kaunis lintu. Värit kauniit ja linnun malli on ihan omanlaisensa. Kuva on viime vuodelta, viime talvena niitä vieraili vain yksi yksilö toistuvasti. On mokoma tosi varovainen ja vikkelä ja vaikea kuvattava, mutta muutaman kuvan ikkunan läpi onnistuin sentään saamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti