Marotin D-pennut tänään 2 vuotta!

Tämä porukka näki päivänvalon 2 vuotta sitten joulukuussa! Vaikea kuvitella että 2 vuotta on jo vierähtänyt siitä aikaa.

Onnea kaikille pennuille 2-vuotispäivänä!

Suuri sydän on poissa...

Smooth Breeze Legend of Troll 30.9.2002 - 16.12.2011


Maarumäen henki ja suuri sydän on poissa. Ikävä on sydäntä raastava. Ruttu nukkui eilen pois leikkauspöydälle äkillisen sairauden vuoksi. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ruttu oli sanoinkuvaamattoman lempeä ja aina ohjaajansa ja perheensä varjo, koko ajan paikalla valmiina puolustamaan laumaansa ja antamaan pohjatonta raukkauttaan. Otti myös ystävät ja muut valitsemansa ihmiset ja koirat oman laumansa jäseniksi ollen lempeä jättiläinen myös valitsemilleen. Ei saata uskoa että ne suuret lempeät ruskeat silmät jotka ovat varjon lailla seuranneet 9 vuotta ovat lopullisesti poissa.

Päivitystä.....

Blogin kirjoitukset tässä varmaan pikkuhiljaa jatkuvat. Maarumäki on ollut kovasti hiljaa menneen kevään, kesän ja alkusyksyn. Nyt aletaan pikkuhiljaa palata tavalliseen arkeen. Kevät ja kesä ovat olleet sairastamisineen ja ystävien menetyksineen raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa elämä palaa uomiinsa. Maarumäessä on sairastettu niin syöpää, murtuneita luita kuin revenneitä välilevyjä useamman ihmisen voimin. Ei niistä sen enempää, läheisimmät tietävät kyllä kuka mitäkin on sairastanut. Nyt kaikki ovat paranemaan päin.

Koiramaailmassa keväällä ja kevättalvella viikatemies vieraili useasti. Kaikki koira-asioita selvillä olevat lienevät kuulleet uutiset suomen suuren koiratuomarin/harrastajan ja ihanan ihmisen eli Pentti Mattsonin poismenosta. Pentti ei ollut ainoa jonka menetimme vuonna 2011, monta muuta suurta koiraihmistä on myös lähtenyt tänä vuonna paremmille harrastusmaille. Lisäksi perhettämme kosketti henkilökohtainen suru ja menetimme hyvän ystävän äkillisesti keväällä. Omistan myohemmin Hansulle oman kirjoituksensa täällä. Pitkäaikainen treenikaveri ja perheystävä on nyt poissa. Voimia kaikkien läheisensä menettäneiden perheille! Joskus parhaat lähtevät ensin ja ovat meitä vastassa kun jälleennäkemisen aika koittaa.

Ylläolevasta kuvasta sen verran että kuvassa esiintyvät pienisuuri saksanpaimen Sissi ja meidän Ruttu. Kuva on otettu muistaakseni vuosi sitten syksyllä..

Jarin leikkaus....

Päivityksiä viimeisen puolen vuoden ajalta tulee pian blogiin, paljon on tapahtunut puolen vuoden aikana, eikä kaikki välttämättä niin hyvää. Tämän päivän päivityksen aiheena kuitenkin se että Jari on leikattu, leikkaus meni niin hyvin kuin voidaan olettaa ja mies on vielä toistaiseksi teholla, mutta päässee osastolle joko yön aikana tai viimeistään huomen aamulla. Allekirjoittanut ei harrasta Facebookkaamista joten blogi ainoa paikka saada tieto niille joiden puhelinnumero on minulta hävinnyt taannoisesssa onnettomuudessa eräällä lomamatkalla, eikä Jarikaan pääse itse ilmoittamaan juuri nyt.

Puolessa vuodessa on todella tapahtunut paljon asioita ja niitä päivittelen tässä pikkuhiljaa kun jaksan ja sillä välin Maarumäki jatkaa sairaiden ja loukkaantuneiden hoitokotina toimimista.

Hyvää Uutta Vuotta!

Maarumäen poppoo ja Kennel Marotin toivottavat kaikille Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Uuden Vuoden odotusta koiran/pennun kanssa...

Tulipa tuossa nyt mieleen kun Marotin D-pennulle on tulossa ensimmäinen uusi vuosi kirjoittaa sananen koiran kanssa vuodenvaihteen humusta. Yleisesti ottaen koirat sietävät paukkuja suhteellisen hyvin, mutta vuoden vaihtumiseen toki liittyy koiralle (ja myös itselle ) paljon muutakin mm. ilotulitteiden haju on hyvin voimakas koiran nenään (käy muuten itsellekin henkeen, kiitos kysymästä) ja haju uutena asiana saattaa aiheuttaa koirissa hieman hämmennystä. Ja nyt siis puhutaan koirista, jotka eivät ole mitenkään ääni tai paukkuarkoja. Itse en suurimpaan humuun ja hajuun mitään koiraa veisi, jo puhtaasti siitäkin syystä että paukuttelevat humalaiset ihmiset, jotka vielä kännipäissään lähestyvät koiraa usein hyvinkin uhkaavasti eivät ole mikään mukava kokemus tervepäisellekään koiralle. Koira oppii yhdistämään uudelle vuodelle tyypillisen ruudin hajun nopeasti ikävään asiaan (esim humalaiset ihmiset). Koirien kanssa voi viettää uutta vuotta, mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää, eikä uutta vuotta pidä turhaan pelätä. Jos sattuu olemaan kyseessä pienempi tai ihan pieni pentu niin varovaisuutta on syytä noudattaa. Itsellä on muutama todella ikävä kokemus vuosien varrelta pentujen kanssa. Ja koska ihminen muistaa pitkään, niin ne jutut tulevat itselle aina mieleen joka uusi vuosi. Minulle henkilökohtaisesti ehkä vielä enemmän sillä 13 vuotta paukkuaran Collien omistaneena uudet vuodet ovat olleet aika lailla tuskallisia välillä.

Viimeisimmät uuden vuoden tuskat on kuitenkin koettu saksanpaimenkoiran pennun ja briardin pennun kanssa. Ja näistä on jo vuosia, mutta vieläkin tunnen suurta katkeruutta naapuria kohtaan, jolle tunnustan vuosia sitten huudelleeni todella suuria hävyttömyyksiä kiukuspäissäni...

Kävipä siis niin että Ruttu briardi (nyt 8v, ei paukkuarka) oli pienen pieni pentu uuden vuoden aikaan eli 3 kuukautta vanha. Ajattelin fiksuna että käytän pennun pissalla hyvissä ajoin ennenkuin uuden vuoden paukuttelu alkaa ja tuumasta toimeen eli pennun kanssa ovesta ulos n. klo 17.30 (paukuttelu sallittu silloinkin jo vasta klo 18 alkaen) ja kuinka ollakaan, saman tien kun sain oven auki ja pentu kiipesi portaat alas pihalle, kuului yläpuolelta PAM!!! Ja raketti räjähti ihan meidän yläpuolella hyvin matalalla. Seurauksena että pentu sinkosi pitkin pihaa ja huusi kun syötävä kun pelästyi puoli kuoliaaksi. Mukava naapuri oli tähdännyt raketin suoraan talomme päälle ja reippaana aloittanut paukuttelun jo hyvissä ajoin etuajassa. Huudeltuani kaikki mahdolliset kirosanat naapuriin ja uhkailtuani ties millä rauhoittelimme pentua pihalla ja teimme Jarin kanssa pitkään töitä että pentu rauhoittui ja saimme sen leikkimään ja uskomaan että pihalla on kiva olla ( pakkasta yli sinä uutena vuotena n. -25 astetta). Olin jo aivan itkun partaalla ajatellen että nyt sain toisen paukkuaran koiran käsiini, mutta myöhemmin illalla veimme pennun uudelleen paukutuksen aikaan pihalle leikkimään ja otimme aikuiset ei paukkuihin reagoivat koirat mukaan ja teimme töitä asian kanssa, ja ONNEKSI (ja myös naapurin onneksi) Rutulle ei mitään kummempia traumoja tuosta jäänyt.

Toinen vastaava tilanne tapahtui vuosia aikaisemmin Rikin kanssa (saksanpaimenkoira, josta olin ajatellut pelastuspuolen koiraa kun silloin sillä puolella harrastelin). Silloin asuimme vielä Helsingissä ja olin menossa Mustavuoren ulkoilualueelle uutena vuotena hyvissä ajoin koiria ulkoiluttamaan. Pellon laidalla seisoi mies kahden lapsen kanssa laittamassa raketteja telineeseen. Otin koirat autosta (Riki oli 6kuukautta vanha) ja kun ohitimme miehen lapsineen, pyysin mieheltä erittäin kohteliaasti että voisiko hän odottaa että pääsemme pienen matkan päähän ennenkuin hän alkaa räjäyttelyn. Miehen vastaus oli: "Vie ne rakkis muualle täältä!".... Ja taas, juuri ohittaessamme paikan sama PAM!! No, onneksi Riki ei moisesta ollut moksiskaan ja jatkoimme matkaa ilman että pentu olisi pelästynyt sen kummemmin. Ja taas jälleen kerran ajattelin hyvin rumia ja toivoin ettei kyseinen mies koskaan hukkaa lapsiaan metsään pelastuskoirien etsittäväksi, kun noin hyvin suhtautui meihin...

Summa summarum... Ihmisten ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys saattaa olla pahempi uhka koirille kun mikään uuden vuoden paukuttelu sinänsä. Koirat selvisivät paremmin kuin minä, minä olen oppinut inhoamaan yhdistelmää uusi vuosi/ilkeät ihmiset... Minä olen siis paukkuärtyisä koiranomistaja. Eikä hommaa parantanut muutama vuosi sitten kiusaa tehneet teinit jotka ampuivat raketteja meidän pihalle vaakatasossa tieltä (hyvin tietäen että pihalla voi olla koiria) ja sen jälkeen kohti minua ja kun käskin painumaan muualle hyvän sään aikana niin sitten soitettiin poskea ja käytettiin rumia sanoja lopputulemana se että täällä aidottiin ja pingottiin pitkin naapurustoa ja ko. teinien äiti näytti lähinnä kädettömältä hoo-moilaselta kuullessaan asiasta eikä osannut muuta kuin tuijottaa suu auki. Toivoisin lasten vanhemmiltä hieman älykkäämpää suhtautumista kupeidensa hedelmien tekemisiin, mutta kaiketi koirilta voi vaatia hyvää käytöstä, mutta kaikilta teineiltä ei...?

Ja sitten se tärkein: eli jos omistat paukkuaran koiran, hyväksi todettu systeemi uutena vuotena on laittaa verhot kiinni illaksi ja yöksi ja musiikki kovalle soimaan ja toimia kotona kuin mitään ei tapahtuisikaan. Koira saa siitä musiikista (ei välttämättä niin miellyttävää) ärsykettä ja reagoiminen ulkona tapahtuvaan paukutteluun ei ole kenties niin voimakasta.

Jos koira on todella pahasti paukkuarka, käykää eläinlääkärin juttusilla ennen uutta vuotta, on olemassa kaiken maailman suihkeet ja lääkkeet helpottamaan koiran ahdistusta. Hyvä Uusi vuosi on hyvä koirallekin.

Päivityksiä II

Nämä pirun pienet pirpanat täyttivät 18.12.2010 1v!!! Ei voisi uskoa että siitä jo vuosi aikaa kun mokomat maailmaan pullahtivat. Näin se aika menee itse edestään. Viime joulu siis hoidettiin pirpanoita ja tämä joulu laiskoteltiin...

ONNEA MAROTIN D-PENTUE!!

Kaikki saivat jo henk.koht onnittelut, mutta tässä vielä lapsuusmuistoja kuvassa...