Kuisteja ja raparperipiirakkaa...

Tämän viikonlopun työsaldo ei jäänyt huonoksi sateesta ja muista vastuksista huolimatta. Vanhan betonisen rapautuneen etukuistin päälle nousi uusi puinen kuisti jota kelpaa esitellä...:) Kiitoksia Ramille, joka kävi tekemässä runkon. Aikaa kuistin tekoon meni hyvät 2 päivää. Sunnuntai kuluikin sitten rännilautojen vaihdossa uusiin ja nurmikon leikkuussa. Onneksi saatiin talkooapua kun Jarin selkä ei vieläkään kestä mitään. Ehdinpä tekaista vielä raparperimansikkapiirakanpiirakan joka on suurta omaa herkkua...:) Ohjekin on niin yksinkertainen että siihen pystyy kaikki. Raparperit pihalla ovat jo isoja ja mansikoita löytyi vielä pakkasesta... Siihen kun lisätään vielä vaniljakastike niin mikä sen parempaa. Normaalisti piirakka tehdään pyöreään lasivuokaan, tänään se meni uunivuokaan, koska tein tupla-annoksen.

Raparperimansikkapiirakka

Pohja:

100g margariinia
1dl sokeria
1 kananmuna
1,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Päälle
1/2l raparperia ja/tai marjoja
0,5dl sokeria

Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina n 22cm pyöreän voidellun ja jauhoitetun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.
Levitä marjat taikinan päälle ja ripottele sokeri pinnalle (happamet marjat ja raparperi tarvitsevat 0,5dl sokeria, muut marjat vähemmän)
Kypsennä uunissa 175 celsius asteessa n. 40 minuuttia.

Sunnuntain viettoa...

Helleviikko meni, viikonloppuna saatiin ukkosta, sadetta ja vähän viileämpää säätä. Hyvä ettei ole ihan 28 astetta enää. Se ei ole hyvä koirille eikä ihmisillekään. Ei tahdo jaksaa yhtään mitään. Kesä tuli Suomeen viikossa. Kaikki lehdet tulivat puihin, omenapuut kukkivat ja meillä myös päärynäpuu.

Launtaina pidettiin sadetta ja siivottiin, sunnuntaina saatiin vieraita Salosta. Dino tuli Sussen ja Laten kanssa käymään, eikä voi muuta sanoa että onpa hieno poika! Hermorakenne on kohdallaan kuten kaikki muutkin luonteenpiirteet. Ihmeteltiin maailmanmenoa kahvipyödässä ja sitten käytiin ennen ruokaa tekemässä Dinolle ja Rutulle pienet jälket. Isä Tarmokin tuli poikaa ja jäljestämistä katsomaan (ei siis kyllä yksin tullut, kyllä Tero oli kuitenkin kuskina...:)). Dino jäljesti makkaroita hienosti, oli kotona jo vähän opetellut. Hienosti nenä toimii ja pysyy maassa ja pojasta tulee oikein hieno jälkikoira kun vaan lisää treeniä saa. Ei ole ainakaan koirasta kiinni...:)

Jari teki Rutulle jäljen ja Sari ajoi Rutun kanssa. Susse ja Late keräsivät merkit perässä ja oppivat miten jäljestämisen ei tule sujua...:) Hyvä treeni siis. Ruttu meni täysiä, sähläsi, hukkasi jäljen muutaman kerran, löysi uudelleen, ilmaisi kepit pyörähtämällä ympäri niiden kohdalla ja vei allekirjoittanutta pitkin ryteikköä hikipäässä keräten karvoihin koko metsän...:) Treeniä voisi analysoida paljonkin, mutta todetaan nyt vaan että koira jäljestää niinkuin se opetetaan. Täysi työ oli pysyä perässä ja työskentelyssä ei paljon muuta olekaan kuin parantamisen varaa. Hyvä asia on kuitenkin että koira jäljestää ja tykkää siitä. Jos kisaamaan oltaisiin menossa, olisi monessa asiassa tosi paljon työstettävää. Oli kuitenkin Rutun eka jälki tälle vuodelle ja viime vuonna ei taidettu yhtään metsäjäljeä tehdä, muutaman peltojälki vain.

Dino uuvahti helteessä ja vaikka ajateltiin vielä Rutun jäljen jälkeen toinen pikkujälki tehdä niin jätettiinkin väliin. Annettiin pojan nukkua rauhassa päikkärit kun niin paljon kaikkea päivään mahtui. Isä Tarmon tapaaminenkin oli vähän jännittävää ja Rutunkin kanssa oli pihalla jo leikitty pitkän aikaa ennen jälkitreeniä. Meillä on Hapsulla juoksu ja Fannyllä juuri loppunut, joten tytöt jäivät tänään ilman treeniä. Oli kaikenkaikkiaan poikien päivä.