Kurittomat briardikakarat....

Olipas tarina jonka luin Hapsun kasvattajan kotisivuilta. Hapsun veli Heikki oli nimittäin lähtenyt äipän kanssa jäniksen perään ja kadonnut, mutta onneksi löytyi sitten myöhemmin. Tommosia keksii kurittomat briardikakarat. Heikki taitaa olla melkoinen persoona. Meillä onneksi Hapsu on vielä pysynyt tallessa ja uutena vuotena laitan vielä visummin talteen ettei vaan katoa jos sattuu pelästymään.... Hapsu tosin ei tunnu paljon paukuista välittävän, täällä paukuttelevat mokomat jo välillä. Hapsu haukkuu paukuille välillä, mutta ei tunnu pelkäävän. Muutenkin tyttö on kova vahtimaan pihalla vaikka yksinäänkin.

Joululuita ja muita..

Joulu tuli ja meni. Meillä oli/on valkoinen joulu. Vein tänään äidin takaisin Helsinkiin ja siellä näytti olevan täysin lumetonta. Onneksi täällä sentään on vähän lunta ja valoa. Koirat saivat luita ja leluja jouluna, joulupuuro unohtui tänä vuonna. Pitkiä lenkkejä, paljon kinkkua ja pitkiä päiväunia. Siinä joulun paras anti. Koirilta jos kysyttäisiin, niin ehkä parasta joulussa on syödä kaverin kanssa luuta....

Maarumäki hiljenee jouluksi...

Nyt on aika käydä joulun viettoon, rauhoittua ja viettää aikaa perheen kanssa. Myös Maarumäessä hiljennytään toivottavasti valkoisen joulun viettoon. Perhe kerääntyy syömään juomaan ja nauttimaan toistensa seurasta. Toivotan kaikille Rauhallista ja stressivapaata joulua! Itse en ole vielä tehnyt muuta kuin lahja- ja ruokakauppaostokset. Huomenna alkaa se ruuanlaitto ja hiljentyminen perheen pariin. Toivon joulusta valkoista ja lumen tuomaa valoa ja hiljaisuutta. Aikaa käydä koirien kanssa lenkillä lumisessa metsässä ja valokuvata lumista maisemaa auringonpaisteessa ja syödä hyvin ja ottaa monet ruokanokoset.

Maarumäki hiljenee. Palaamme uusin voimin ensi vuonna!

Fannyn juoksu alkoi

Fannyllä alkoi viimein odotettu juoksu, nyt sitten odotellaan sopivaa astutuspäivää. Sitten toivottavasti joskus maaliskuulla on pentue rottweilereita maailmassa. Aika kauan on jouduttu odottamaan että saisi maailmaan uusia Marotin jälkeläisiä, mutta nyt on katse tulevaisuudessa.

Hapsu on riiviö...

Hapsusta kasvaa melkoinen riiviö. Fannyllakin menee välillä hermo. Hapsulla on uhmakausi tulossa ja ei usko edes Fannyä. Minua uskoo kun sanon että nyt riittää. Muuten roikkuisi koko ajan kaikkien korvissa ja kiusaisi minkä ehtii. Sitten kun Fanny kurittaa, niin välillä pikkuneiti ottaa niin herneen nenään kun olla ja voi.... Sitten käy näin.

Nyt joutuvat vähän aikaa muutenkin keskenään pihalla ilman kunnon lenkkejä kun mulla pamahti selkä oikein kunnolla enkä pääse kunnolla kävelemään, ja Jari on töissä myös sunnuntait vuoden vaihteeseen saakka.

Työläs sunnuntai

Kylläpäs tuntuu työläältä tämä päivä. Jari lähti töihin ja jäin yksin hoitamaan huushollia. Aamulla yritin saada kuvia Rutusta otettua, jotta olisi jotain tuoreitakin "hyviä" kuvia, mutta ei. Mustan koiran kuvaaminen lumi taustana huonolla kameralla on toivotonta. Ruttu ei myöskään ollut yhtään yhteistyöhaluinen, sätki vastaan kun keväällä ulos päästetty vasikka...:(
Sitten kävin hurjien kanssa (Ruttu, Fanny, Hapsu) yksin metsälenkillä umpiryteikössä ja eksyin omista jäljistäni. Mulle aina käy niin. Siksi en tykkää jäljestämisestä kisoissakaan, kun olen varma että jos koira hukkaa jäljen, niin jään ikuisiksi ajoiksi sinne metsään pyörimään ympyrää. Lisäksi toi sortin sakki on tänään huippuenergisellä päällä ja hetken rauhaa ei ole. Sen lisäksi lähdin pihasta auto töpselissä kiinni, no sen tietää miten siinä käy... Mitähän vielä tälle päivälle?

Vaatemallit

Hapsu sai ulkoilupuvun kylmille keleille, oli kuin aina olisi pitänyt pukua. Ajattelin että kävisi sitten myös Fannylle, mutta on Fannylle hieman tiukka. Meidän punkero on ollut ruoka-aikana kotona. Mutta kaikki saivat hienot vilkkupannat ja uusia leluja.

Koulutusmetodeista

Tämä on omistettu kaikille niille koirankouluttajille jotka opettavat että koiralta ei saa ottaa mitään suusta pois! Juuri kiskoin rotikan nielusta hiiren raadon. Sisälmyksineen päivineen, nam. Mitäs sitten kun sattuu se koira, jolta ei koskaan ole mitään ole otettu pois. Kuka luulee että se antaa maukkaan hiirenraadon? Tai myrkytetyn makkaran? Pitäisikö koiran antaa syödä hiiret matoineen ja muine tauteineen päivineen, tai kuolla myrkkymakkaraan? Maalaisjärki mukaan koirankoulutukseen. Säästääkseni yleisöä laitan koirien kuvan, en hiirenraatoa, josta roikkuu sisälmykset ja pää irrallaan. Olipas taas kiva. Sitä ei koskaan tiedä mitä kivaa sitä rotikan nielusta nousee... :) Tulipa ainakin kädet pestyä kunnolla tälle päivälle jossei mitään muuta. Meidän kronkeli Sohvi kissa kun tappaa hiiret ja jättää raadot pitkin pihaa. Muistutukseksi kaikille, koirat jotka elävät maalla ja tai kissojen kanssa, muistakaahan madottaa riittävän usein. Jyrsijöistä kun voi saada kaikennäköistä.