Päivityksiä II

Luna nukkui pois Juhannuspäivänä 22.6..2013 halvauskohtauksen jälkeen. Ikää oli kunnioitettavat 14 vuotta ja risat. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle rakas Luna.

Päivityksiä I

välillä piti levätä

sisko ja sen veli

sisko ja sen veli. Arttu vasemmalla ja Elli oikealla.

frisbeen perässä

Mennään tässä nyt vähän aikajärjestyksessä ja otetaan nuo iloisemmat asiat ensin. Eli Arttu alias Merotin Daxuracks käväisi kesäkuun alussa hoidossa. Artusta oli tullut jo iso mies ja päivän verran oleskeltiin tuossa ja Arttua käväisi myös siskopuoli katsomassa ja painelivat tuossa pitkin pihaa menemään. Ohessa muutama kuva. Ellin kanssa (Artun siskopuoli) painelivat frisbeen perässäkin kunnes Artulta loppui kunto...:D Välillä vuorossa olivat Hapsu ja Arttu. Arttua ensin vähän ihmetytti kun Hapsu tapansa mukaan yritti leikittää...

Päivityksiä...

Uzzan Friia, kaikkien Marotin rottweilereiden esiäiti

Donna siis ultrattiin tyhjäksi valitettavasti. Uusi yritys uuden uroksen kanssa syksymmällä.

Tämä on tosi tylsää kun tietää kasvattavansa upeita ja hienoluonteisia koiria. D-pentueesta ja E-pentueesta on kasvanut niin hienoja kuin olla ja voi. Kasvattajan näkökulmasta ei voi olla muuta kuin ylpeä. 86-vuotias äitini (blogia kirjoittaa siis Sari) kysyi keväällä että miksi ihmeessä me aina vaivaidumme kun pentujen hoito ja kaikki siihen liittyvä on niin kovin työlästä. Äidillä on 80 vuoden kokemus koirista ja nyt kun iän takia ei enää omaa koiraa ole, hän välillä täällä asuessaan loma- ja pyhäaikoina on päässyt "nauttimaan" koiraperheen arjesta ja on elänyt samassa taloudessa kaikkien meidän koirien kanssa. Puhuttiin hetken aikaa äidin kanssa siitä minkälaisia meidän edesmenneet rotikat ovat olleet ja mitä on kuulunut tuolta kentältä ja eläinlääkäreiltä omista kasvateista, niin äiti oli hetken hiljaa ja sanoi sitten nyt hän ymmärtää miksi me vaivaudumme. Rakkaudesta rotuun ja varmuudesta siihen että tämä linja joka kasvateissa on, on se meidän näkemys hyvästä rottweilerista. Äiti taisi sen aika äkkiä myös allekirjoittaa. Liian paljon on julkisuudessa ollut taas juttua toisenlaisista rottweilereista. Liian paljon näkee niitä, joita ei välittäisi nähdä. Meillä on oma näkemys ja linja ja siitä pidämme kiinni. Vaikka on ollut huonoa onnea Donnan kanssa, niin yksi asia on varma! Marotin rottweilereiden kasvatus jatkuu ja se jatkuu sillä kristallinkirkkaalla näkemyksellä jonka me kaikki niin Jari, Marja kuin minäkin jaamme rottweilerin luonteesta ja kasvatuksesta ja omasta linjasta. Toinen kasvatustyön ihana puoli on se, että pääsee tutustumaan toisiin ihaniin koiraihmisiin kun on kasvattien ja niiden omistajien kanssa yhteydessä pentulaatikosta vuosia eteenpäin. En ehkä ole tarpeeksi muistanut kiittää kasvattien omistajia, mutta tässä se kiitos nyt tulee! Kiitos kaikille ihanille koiraihmisille, lämmittää sydäntä nähdä miten ihania koirista on kasvanut, mitä kaikkea kivaa niille on elämään mahtunut ja ennenkaikkea, kiitos myös kasvattien isän Tarmon perheelle! Parempia ystäviä ja parempaa isää pennuille emme olisi voineet saada! Tarmo on ihana suuri muru!

Meidän muru....

Tälläinen ihanuus muutti meille masentuneen Hapsun kaveriksi. Pienellä pojalla oli heti raskas viikonloppu, piti nimittäin autoilla heti Helsinkiin sukulaisia katsomaan ja parvekkeella riitti ihmettelemistä ja väsykin tuli pienelle pojalle välillä.

 Sitten vähän lenkkeiltiin Hesassa ja tultiin takaisin turvallisesti maalle.

Kaikki ovat ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan, Mikke on tosi reipas ja rohkea. Tulee toimeen kissojen ja kaikkien koirien kanssa. Siitä taitaa tulla perheen pieni pilalle lellitty murunen...:D Mikke on kova poika laahaamaan ihmisten kenkiä, vaatteita ja tavaroita pitkin poikin...