Hyvää Uutta Vuotta!

Maarumäen poppoo ja Kennel Marotin toivottavat kaikille Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Uuden Vuoden odotusta koiran/pennun kanssa...

Tulipa tuossa nyt mieleen kun Marotin D-pennulle on tulossa ensimmäinen uusi vuosi kirjoittaa sananen koiran kanssa vuodenvaihteen humusta. Yleisesti ottaen koirat sietävät paukkuja suhteellisen hyvin, mutta vuoden vaihtumiseen toki liittyy koiralle (ja myös itselle ) paljon muutakin mm. ilotulitteiden haju on hyvin voimakas koiran nenään (käy muuten itsellekin henkeen, kiitos kysymästä) ja haju uutena asiana saattaa aiheuttaa koirissa hieman hämmennystä. Ja nyt siis puhutaan koirista, jotka eivät ole mitenkään ääni tai paukkuarkoja. Itse en suurimpaan humuun ja hajuun mitään koiraa veisi, jo puhtaasti siitäkin syystä että paukuttelevat humalaiset ihmiset, jotka vielä kännipäissään lähestyvät koiraa usein hyvinkin uhkaavasti eivät ole mikään mukava kokemus tervepäisellekään koiralle. Koira oppii yhdistämään uudelle vuodelle tyypillisen ruudin hajun nopeasti ikävään asiaan (esim humalaiset ihmiset). Koirien kanssa voi viettää uutta vuotta, mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää, eikä uutta vuotta pidä turhaan pelätä. Jos sattuu olemaan kyseessä pienempi tai ihan pieni pentu niin varovaisuutta on syytä noudattaa. Itsellä on muutama todella ikävä kokemus vuosien varrelta pentujen kanssa. Ja koska ihminen muistaa pitkään, niin ne jutut tulevat itselle aina mieleen joka uusi vuosi. Minulle henkilökohtaisesti ehkä vielä enemmän sillä 13 vuotta paukkuaran Collien omistaneena uudet vuodet ovat olleet aika lailla tuskallisia välillä.

Viimeisimmät uuden vuoden tuskat on kuitenkin koettu saksanpaimenkoiran pennun ja briardin pennun kanssa. Ja näistä on jo vuosia, mutta vieläkin tunnen suurta katkeruutta naapuria kohtaan, jolle tunnustan vuosia sitten huudelleeni todella suuria hävyttömyyksiä kiukuspäissäni...

Kävipä siis niin että Ruttu briardi (nyt 8v, ei paukkuarka) oli pienen pieni pentu uuden vuoden aikaan eli 3 kuukautta vanha. Ajattelin fiksuna että käytän pennun pissalla hyvissä ajoin ennenkuin uuden vuoden paukuttelu alkaa ja tuumasta toimeen eli pennun kanssa ovesta ulos n. klo 17.30 (paukuttelu sallittu silloinkin jo vasta klo 18 alkaen) ja kuinka ollakaan, saman tien kun sain oven auki ja pentu kiipesi portaat alas pihalle, kuului yläpuolelta PAM!!! Ja raketti räjähti ihan meidän yläpuolella hyvin matalalla. Seurauksena että pentu sinkosi pitkin pihaa ja huusi kun syötävä kun pelästyi puoli kuoliaaksi. Mukava naapuri oli tähdännyt raketin suoraan talomme päälle ja reippaana aloittanut paukuttelun jo hyvissä ajoin etuajassa. Huudeltuani kaikki mahdolliset kirosanat naapuriin ja uhkailtuani ties millä rauhoittelimme pentua pihalla ja teimme Jarin kanssa pitkään töitä että pentu rauhoittui ja saimme sen leikkimään ja uskomaan että pihalla on kiva olla ( pakkasta yli sinä uutena vuotena n. -25 astetta). Olin jo aivan itkun partaalla ajatellen että nyt sain toisen paukkuaran koiran käsiini, mutta myöhemmin illalla veimme pennun uudelleen paukutuksen aikaan pihalle leikkimään ja otimme aikuiset ei paukkuihin reagoivat koirat mukaan ja teimme töitä asian kanssa, ja ONNEKSI (ja myös naapurin onneksi) Rutulle ei mitään kummempia traumoja tuosta jäänyt.

Toinen vastaava tilanne tapahtui vuosia aikaisemmin Rikin kanssa (saksanpaimenkoira, josta olin ajatellut pelastuspuolen koiraa kun silloin sillä puolella harrastelin). Silloin asuimme vielä Helsingissä ja olin menossa Mustavuoren ulkoilualueelle uutena vuotena hyvissä ajoin koiria ulkoiluttamaan. Pellon laidalla seisoi mies kahden lapsen kanssa laittamassa raketteja telineeseen. Otin koirat autosta (Riki oli 6kuukautta vanha) ja kun ohitimme miehen lapsineen, pyysin mieheltä erittäin kohteliaasti että voisiko hän odottaa että pääsemme pienen matkan päähän ennenkuin hän alkaa räjäyttelyn. Miehen vastaus oli: "Vie ne rakkis muualle täältä!".... Ja taas, juuri ohittaessamme paikan sama PAM!! No, onneksi Riki ei moisesta ollut moksiskaan ja jatkoimme matkaa ilman että pentu olisi pelästynyt sen kummemmin. Ja taas jälleen kerran ajattelin hyvin rumia ja toivoin ettei kyseinen mies koskaan hukkaa lapsiaan metsään pelastuskoirien etsittäväksi, kun noin hyvin suhtautui meihin...

Summa summarum... Ihmisten ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys saattaa olla pahempi uhka koirille kun mikään uuden vuoden paukuttelu sinänsä. Koirat selvisivät paremmin kuin minä, minä olen oppinut inhoamaan yhdistelmää uusi vuosi/ilkeät ihmiset... Minä olen siis paukkuärtyisä koiranomistaja. Eikä hommaa parantanut muutama vuosi sitten kiusaa tehneet teinit jotka ampuivat raketteja meidän pihalle vaakatasossa tieltä (hyvin tietäen että pihalla voi olla koiria) ja sen jälkeen kohti minua ja kun käskin painumaan muualle hyvän sään aikana niin sitten soitettiin poskea ja käytettiin rumia sanoja lopputulemana se että täällä aidottiin ja pingottiin pitkin naapurustoa ja ko. teinien äiti näytti lähinnä kädettömältä hoo-moilaselta kuullessaan asiasta eikä osannut muuta kuin tuijottaa suu auki. Toivoisin lasten vanhemmiltä hieman älykkäämpää suhtautumista kupeidensa hedelmien tekemisiin, mutta kaiketi koirilta voi vaatia hyvää käytöstä, mutta kaikilta teineiltä ei...?

Ja sitten se tärkein: eli jos omistat paukkuaran koiran, hyväksi todettu systeemi uutena vuotena on laittaa verhot kiinni illaksi ja yöksi ja musiikki kovalle soimaan ja toimia kotona kuin mitään ei tapahtuisikaan. Koira saa siitä musiikista (ei välttämättä niin miellyttävää) ärsykettä ja reagoiminen ulkona tapahtuvaan paukutteluun ei ole kenties niin voimakasta.

Jos koira on todella pahasti paukkuarka, käykää eläinlääkärin juttusilla ennen uutta vuotta, on olemassa kaiken maailman suihkeet ja lääkkeet helpottamaan koiran ahdistusta. Hyvä Uusi vuosi on hyvä koirallekin.

Päivityksiä II

Nämä pirun pienet pirpanat täyttivät 18.12.2010 1v!!! Ei voisi uskoa että siitä jo vuosi aikaa kun mokomat maailmaan pullahtivat. Näin se aika menee itse edestään. Viime joulu siis hoidettiin pirpanoita ja tämä joulu laiskoteltiin...

ONNEA MAROTIN D-PENTUE!!

Kaikki saivat jo henk.koht onnittelut, mutta tässä vielä lapsuusmuistoja kuvassa...

Päivityksiä I

11.12.2010

Rasta tuuletti Messarissa Helsinki KV Helsinki Winner 2010 näyttelyssä eli Marotin Caramelle 14v 9 kuukautta vanhana nappasi rottweiler ROP-Veteraani tittelin ja tuli palkituksi myös Hesy:n osalta näyttelyn vanhimpana osaanottajana. Herätti kaiken puolin ihmetystä nähdä tämän ikäinen rottweiler vielä näyttelyssä. Rasta muuten on syntynyt viimeisenä vuonna jona rottweilereiden hännät vielä typistettiin elikkä 1996. Hyvä Rasta ja Rosa.

Sitä ennen muuten 13.11.2010 Kari ja Tare kävivät Jyväskylässä KV näyttelyssä ja Tare oli JUN luokassa EH. Hyvä Tare ja Kari!!

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, on niitä jotka tekevät itsestään numeron kaiken aikaa ja joka paikassa, kaiken keskipisteenä oleminen on tärkeää. Sitten on niitä ihmisiä jotka eivät vietä syntymäpäivää, koska eivät halua tehdä itsestään keskipistettä ja olla huomion kohteena. Itse katson kuuluvani jälkimmäiseen joukkoon, en pidä omia syntymäpäiviäni niin tärkeänä tapahtumana, että niillä pitäisi häiritä muiden ihmisten maailman menoa. Kai se pitää niin ollakin että meitä pitää olla moneen junaan ja joku jää vielä asemallekin, joskus tyhmyyttään ja joskus ujouttaan.

Nyt on kuitenkin alkamassa jouluun valmistautumisen aika. Joulu merkitsee meille kaikille erilaisia asioita ja siihen usein liittyy paljon tunteita, odotuksia ja pelkojakin. Toivon kaikille rauhallista joulun alusaikaa, joulu on kuitenkin rauhoittumista ja valmistautumista tulevaan vuoteen ja sen koitoksiin muiden merkityksellisten asioiden ohella joita joulu kaikille meille edustaa. Tänä vuonna olemme saaneet paljon lunta (ja sitä on tulossa viikon sisällä vielä lisääkin) ja vaikka suuri osa meistä manaakin sen paljoutta, niin nautitaan sen tuomasta valosta ja tunnelmasta, sytytetään kynttilät sisään ja tuikut ulos valaisemaan ja luomaan tunnelmaa. Annetaan joulun tuoda valoa ja lämpöä sydämiin. Muistetaan ystäviä ja perhettä joulukortilla tai muulla tavalla ja kerrotaan kuinka tärkeitä he ovat ja yritetään muistaa ensi vuonna kertoa se muulloinkin kuin jouluna. Suomalaiseen kansankulttuuriin kun ei kuulu tuo lämpimien tunteiden julkinen esittely. Annetaan edes joulun hetkeksi muuttaa tuo asia.

Rauhallista joulun odotusta ystäville ja tuiki tuntemattomillekin.

Sari

Lahden Kv- näyttelyssä 30.10.2010

Miehityksellä Donna, Heidi, Iida, Sari ja Jari käytiin lauantaina Lahden Kv-näyttelyssä, Donna oli hienosti JUN EH. Tuomari oli tosi asiallinen kaikissa luokissa ja asetti koiria todella ammattitaitoisesti järjestykseen. Kerrankin oli tuomari joka kiinnitti paljon huomiota koiran liikkeeseen ja rakenteeseen ja narttukehissä ei myöskään asettanut urosmaisen pään omaavia narttuja kärkeen, vaan selkeästi haki nartuista hyvää rakennetta ja narttumaista ulkonäköä. Sääli vaan että avoimen luokan urokset loistivat poissaolollaan, eikä niitä ollut katsottavana paljon. Liekö syynä ahtaat tilat ja sisänäyttely?? No, tällä kertaa ei ainakaan rähjä-roopeja joukosta löytynyt ja se on positiivinen asia.

Reissu meni hyvin, mitä nyt Sari eksyi välillä porukasta kun oli suuri näyttely ja paljon kehiä ja ihmisiä. Donna oli hieman ihmeissään ja kokemusta kehässä tarvitaan vielä lisää, mutta ei tilanteesta mitenkään stressannut. Auto näytti enemmän savikasalta reissun jälkeen kuin autolta, mutta hyvin mahduttiin kyytiin.

Reissun päätteeksi pudotettiin ensin Iida kotiin ja Onni ja Donna pääsivät juoksemaan keskenään, ohessa muutama kuva jossa sisko ja sen veli...:)

Kiitos Heidille joka jaksoi pyörtymättä ja Iidalle josta on tullut porukan handleri..:)

Marotin pennut tänään 10kk Paljon Onnea

Tänään 10kk synttäreitä viettävät Marotin D-pennut. Paljon onnea. 4 kuukauden päästä siitä on jo vuosi kulunut, sitten vietetään isot synttärit.
Ohessa kuva päivän vanhoista pennuista....:)

Iidan Championit ja muita kuulumisia...

Kouvolan näyttely oli 21.8.2010 ja koska Sari ei tapansa mukaan ehtinyt ilmoittaa briardeja sinne ajoissa, olimme mukana vain turisteina ja auttamassa Iidaa, jolla oli siis näyttelyyn ilmoitettuna sekä Onni että Corgi Aune. (Olen siis surullisen kuuluisa siitä että unohdan ilmoittaa koirat ajoissa näyttelyyn jonne haluaisin)
Sää suosi meitä, muualla Suomessa sateli, mutta Kouvolassa tuli vain muutama pisara ja aurinko paistoi muuten täydeltä terältä. Jopa niin paljon että allekirjoittaneelta paloi nenä...:)
Näyttely oli erinomaisesti järjestetty, kaikki pelitti hyvin, paitsi naisten vessa oli lopussa kuin sikalauman jäljiltä. Hävettää koiraihmisten puolesta.

Näyttelymenestys oli tällä kertaa erinomainen, Onni oli pentuluokassa ERI1, ROP-pentu ja sai vielä lisäksi KP:n. Ansa osallistui veteraaniluokkaan ja oli ROP-veteraani. Jos nyt sattuu ettei joku tiedä mistä sanoista ROP tulee, niin se on siis Rotunsa Paras.

Hyvä Iida ja Onni ja Aune!!

Oli myös kiva tavata tuttuja ja viettäää lämmintä syyspäivää. Tuntuu että se oli kenties syksyn viimeinen.

Maarumäkeen ei kuulu mitään kovin erikoista, syksy tekee tuloaan ja viimeisistä auringonsäteistä koitetaan nauttia ja parannellaan Rutun selkää, joka on ilmeisesti venähtänyt, Ruttu kieltäytyi torstai-iltana menemästä maahan ja ulahti aina portaissa. Perjantaina käytiin eläinlääkärissä, saatiin akupunktiota ja kipulääkitys, ja nyt odotellaan että jännitystila ja venähdys selässä parenee. Ruttu parka on taas portin takana eikä saa osallistua mihinkään riehumiseen. Oikea kovan onnen jätkä, sen verran mahtuu ennestään sairaspäiviä elämään. Nyt sentään sujuu jo maahanmeno ja ylös nouseminen. Luojalle kiitos siitä että nykypäivinä koirille löytyy myös asianmukaiset kipulääkkeet. Ennen oli toisin kun ei paljon mitään ollut mitä olisi voinut antaa.

Vilkkaiden briardien kanssa aina tuppaa sattumaan jotain. Espoosta kuului tänään myös uutisia joiden mukaan Peppi-briardikin oli tehnyt ilmalennon ja laskeutunut kyljelleen maahan. Isokokoisten koirien kanssa saa aina huokaista helpotuksesta kun saa ne aikuisiksi ilman mitään merkittäviä tapaturmia. Tosin joillakin yksilöillä kuten Rutulla se sählääminen ja onnettomuusalttius jatkuu läpi elämän...

Suomen Briard ry järjestää tänä viikonloppuna Santahaminassa MH-testin, sinne oli vähän ajatuksena suunnata, mutta Rutun selän vuoksi pysytään kotona tilannetta tarkkailemassa.

Briardien Erikoisnäyttely 17.7.2010

Briardit kävi näyttelyssä, emäntä ei. Sarilla siis paukahti selkä ihan kunnolla tämän viikon torstaina ja briard näyttely jäi siis väliin. Pääsi oikein ambulanssiajelulle torstaina. Jari ja Iidapa hoitivat homman kotiin kasvattajien avustuksella. Iida esitti, kasvattajat Hanna ja Tuula olivat siistineet koirat lopulliseen näyttelykuntoon näyttelypaikalla. Isot kiitokset Hannalle ja Tuulalle avusta. Oli leikattu tassukarvat ja annettu arvoikkaita vinkkejä esittämiseen ja poistettu loput takut...:) Täytyy sanoa että on Kasvattajia ja kasvattajia... Ja molempien briardien kasvattajat on niitä isolla K:lla. Jaksavat olla kiinnostuneita omista kasvateistaan.

Hapsu oli nuorten luokassa IV olemattomalla karvallaan. Eka näyttely ja heti tuli ruusuke. Ihan hyvä suoritus kaikin puolin. Eihän koirassa mitään muuta vikaa olekaan kuin karvan puute. Nyt sitten aletaan kasvattamaan karvaa.

Ruttu sai "vain" sinisen nauhan, tuomari oli kiinnittänyt huomiota liikkeeseen eikä ollut tykännyt. Olisipa vain tiennyt kuinka koira on kursittu kokoon rautalangalla ja muilla varaosilla niin olisi ehkä osannut arvostaa liikettä enemmän. Ei varmaan ihan heti tule vastaan toista koiraa jolla on rintakehä avattu, levitetty auki ja nostettu keuhkot pihalle ja lisäksi vielä leikattu välilevy siitä kohtaa mistä tuomari ihan oikein oli löytänyt kuopan ristiselästä. Rutulla on kyllä vähän etutassut esim kääntyneet ulospäin, mutta se on tullut rintakehän leikkaamisen jälkiseurauksena. Ja kuvista päätellen liike takaosassakin on ollut ihan kohtuullista tuomarin arvostelusta huolimatta...:)

Harmittaa vain itseä kun ei paikalle päässyt, mutta kaipa tuo selkä tuosta kuntoutuu. Paljon ei vielä pysty tekemään, mutta tropit on aika kovat ja väsyttävät mutta tuntuvat auttavan.

Hauskaa kuului olleen, Hapsukin oli esiintynyt kehässä tavallinen remmi kaulassa toisen kerran kun ensin ole sanottu että punaisella nauhalla (EH) ei tarvitse enää sijoittamiseen mukaan mennä, eikä kukaan ollutkaan osannut laskea ettei vaaleanpunaisia sitten kuitenkaan ollut tuota 4 kappaletta. Sitten jäi kiireessä väärä remmi kaulaan...:))

Kiitos Iidalle, Iida on ollut korvaamaton apu monessa asiassa. Taidetaan olla aika monta hevosen hoitoa velkaa...

Jos muistan ilmottautua, niin seuraavan kerran briardeja nähdään ehkä Kouvolassa. Iida on jo ilmoittanut Onnin Kouvolan näyttelyyn, joten jompikumpi briardeista sopii hyvin rotikan näyttelykaveriksi...:))

Rikkaruohoja ja kuohuviiniä...

Onneksi raskas työviikko on ohi ja elämässä on muutakin kuin aina vaan koira-asioita. Perjantai-iltaa oli mukava viettää puutarhassa patsastellen ja rikkaruohoja kitkien kuohuviinilasi kädessä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kokeilin. Suosittelen lämpimästi...:) Lämmin suomalainen kesäilta, pionin tuoksu puutarhassa ja makea Vino Spumante dolce Italiasta on oikein viehättävä kokemus...

Jari on viettämässä rallitiiminsä parissa poikien iltaa, joten talo oli kerrankin vain minun valtakuntaani. Rikkaruohot saivat kyytiä ja muutama lasillinen kuohuviiniä teki terää. Olen varmasti maailman huonoin alkoholin käyttäjä, tai oikeastaan ollaan molemmat, mutta skumppa on sellainen joka aina silloin tällöin tekee terää...

Puutarha on nyt ehkä parhaimmillaan (myös rikkaruohot), pionit ovat alkaneet kukintansa, salaperäinen aivan upean värinen ruusu kukkii (salaperäinen siksi että lajike ei ole koskaan selvinnyt), sitä on välillä yritetty hävittääkin, mutta aina se vain sitkeästi ilmestyy, akileijat ovat vielä kukassa, samoin päivänliljat.

Joku suuri ajattelija on joskus sanonut että "mikään ei ole yhtä tärkeää kuin puutarhanhoito". Ja niinhän se on. Puutarha symboloi niin montaa asiaa ja toimii samalla mielen rauhoittajana käyskenteli siellä muuten vaan, tai teki puutarhatöitä...:)

Rottweilereiden erikoisnäyttely 11.06.2010 Tuomarinkartanossa

Päivä siis meni osittain vesisateessa ja kovassa myrskyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa erkoisnäyttelyssä. Kiitokset kaikille mukana olleille. Marjalta vielä erikoiskiitokset jaksamisesta...:) Päivä oli pitkä ja raskas. Onni oli pikkupentuluokassa 5-7kk urosten 3.sija ja Donna narttujen 2.sija. Pentukasvattajaluokasta tuli kunniapalkinto. Lisää kuvia ja juttuja näyttelystä paremmalla ajalla.

Päällimmäisenä päivästä jäi kuitenkin mieleen pentujen saamat hyvät laatuarvostelut saksalaistuomareilta ja pentujen ihanat luonteet. Kyllä saa ylpeä olla! Ohessa muutama kuva.

Kuisteja ja raparperipiirakkaa...

Tämän viikonlopun työsaldo ei jäänyt huonoksi sateesta ja muista vastuksista huolimatta. Vanhan betonisen rapautuneen etukuistin päälle nousi uusi puinen kuisti jota kelpaa esitellä...:) Kiitoksia Ramille, joka kävi tekemässä runkon. Aikaa kuistin tekoon meni hyvät 2 päivää. Sunnuntai kuluikin sitten rännilautojen vaihdossa uusiin ja nurmikon leikkuussa. Onneksi saatiin talkooapua kun Jarin selkä ei vieläkään kestä mitään. Ehdinpä tekaista vielä raparperimansikkapiirakanpiirakan joka on suurta omaa herkkua...:) Ohjekin on niin yksinkertainen että siihen pystyy kaikki. Raparperit pihalla ovat jo isoja ja mansikoita löytyi vielä pakkasesta... Siihen kun lisätään vielä vaniljakastike niin mikä sen parempaa. Normaalisti piirakka tehdään pyöreään lasivuokaan, tänään se meni uunivuokaan, koska tein tupla-annoksen.

Raparperimansikkapiirakka

Pohja:

100g margariinia
1dl sokeria
1 kananmuna
1,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Päälle
1/2l raparperia ja/tai marjoja
0,5dl sokeria

Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina n 22cm pyöreän voidellun ja jauhoitetun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.
Levitä marjat taikinan päälle ja ripottele sokeri pinnalle (happamet marjat ja raparperi tarvitsevat 0,5dl sokeria, muut marjat vähemmän)
Kypsennä uunissa 175 celsius asteessa n. 40 minuuttia.

Sunnuntain viettoa...

Helleviikko meni, viikonloppuna saatiin ukkosta, sadetta ja vähän viileämpää säätä. Hyvä ettei ole ihan 28 astetta enää. Se ei ole hyvä koirille eikä ihmisillekään. Ei tahdo jaksaa yhtään mitään. Kesä tuli Suomeen viikossa. Kaikki lehdet tulivat puihin, omenapuut kukkivat ja meillä myös päärynäpuu.

Launtaina pidettiin sadetta ja siivottiin, sunnuntaina saatiin vieraita Salosta. Dino tuli Sussen ja Laten kanssa käymään, eikä voi muuta sanoa että onpa hieno poika! Hermorakenne on kohdallaan kuten kaikki muutkin luonteenpiirteet. Ihmeteltiin maailmanmenoa kahvipyödässä ja sitten käytiin ennen ruokaa tekemässä Dinolle ja Rutulle pienet jälket. Isä Tarmokin tuli poikaa ja jäljestämistä katsomaan (ei siis kyllä yksin tullut, kyllä Tero oli kuitenkin kuskina...:)). Dino jäljesti makkaroita hienosti, oli kotona jo vähän opetellut. Hienosti nenä toimii ja pysyy maassa ja pojasta tulee oikein hieno jälkikoira kun vaan lisää treeniä saa. Ei ole ainakaan koirasta kiinni...:)

Jari teki Rutulle jäljen ja Sari ajoi Rutun kanssa. Susse ja Late keräsivät merkit perässä ja oppivat miten jäljestämisen ei tule sujua...:) Hyvä treeni siis. Ruttu meni täysiä, sähläsi, hukkasi jäljen muutaman kerran, löysi uudelleen, ilmaisi kepit pyörähtämällä ympäri niiden kohdalla ja vei allekirjoittanutta pitkin ryteikköä hikipäässä keräten karvoihin koko metsän...:) Treeniä voisi analysoida paljonkin, mutta todetaan nyt vaan että koira jäljestää niinkuin se opetetaan. Täysi työ oli pysyä perässä ja työskentelyssä ei paljon muuta olekaan kuin parantamisen varaa. Hyvä asia on kuitenkin että koira jäljestää ja tykkää siitä. Jos kisaamaan oltaisiin menossa, olisi monessa asiassa tosi paljon työstettävää. Oli kuitenkin Rutun eka jälki tälle vuodelle ja viime vuonna ei taidettu yhtään metsäjäljeä tehdä, muutaman peltojälki vain.

Dino uuvahti helteessä ja vaikka ajateltiin vielä Rutun jäljen jälkeen toinen pikkujälki tehdä niin jätettiinkin väliin. Annettiin pojan nukkua rauhassa päikkärit kun niin paljon kaikkea päivään mahtui. Isä Tarmon tapaaminenkin oli vähän jännittävää ja Rutunkin kanssa oli pihalla jo leikitty pitkän aikaa ennen jälkitreeniä. Meillä on Hapsulla juoksu ja Fannyllä juuri loppunut, joten tytöt jäivät tänään ilman treeniä. Oli kaikenkaikkiaan poikien päivä.

Huhtikuu

Huhtikuu on ollut sateinen ja kolkko suurimmalta osaltaan. Ei ole ollut tässä keväässä vielä paljon kehumista. Muuttolinnut tehneet tuloaan jo pitkän aikaa. Ensin tulivat joutsenet, peipot jo hyvän aikaa sitten ja nyt muutamana päivänä on näkynyt kurkiauroja.

Onni kävi kylässä pyörähtämässä lauantaina. Ensin piti Fanny äidille pyörähtää selälleen kun mamma vähän ärähti, sitten oltiin vähän mielin kielin ja Hapsu tädin kanssa leikittiin ja oltiin vielä vähän helisemässä, vaikka Onnista jo iso poika onkin tullut. Tuossa iässä 4kk rotweilerin pentu näyttää kaikkea muuta kuin rottweilerilta...:) Tassut on isot ja kokoa venytään.

Pääsiäistä ja naapurin kolleja...

Kyllä Maarumäessä vielä hengissä ollaan, vaikka itsestäkään ei aina tunnu siltä. Nyt on pääsiäisviikonloppu takana ja kevättä jo rinnassa. Ainakin naapurin leikkaamattomalla kollilla...:(

Tänään tehtiin perinteinen kuistin siivous, pääsiäisenä siihen tuntuu olevan aina aikaa, ja kuinka ollakaan naapurin leikkaamton kolli oli taas käynyt panemassa parastaan. Vaikka itsellä onkin kissoja, päähän ei kuitenkaan mahdu se että miksi kollit pitää jättää leikkaamatta ja antaa niiden kuseskella pitkin oven pieliä ja ihmisten kuisteja??? Rahallinen menetys jos sinällään tuulettumassa olevien mattojen, pyykkien ja muiden tavaroiden muodossa on vuosien varrella ollut melkoinen! Taas meni muutama asia roskiin kun pestä ei voi ja kollin kusi kun haisee niin hirvittävältä ettei tavaroita voi enää käyttää! Puhumattakaan lukuisti tunneista jotka on käytetty siivoamiseen ja kaikki vain sen takia että joku piittaamaton ei viitsi kolliaan leikata! En myöskään usko että tuollaiset ihmiset vaivautuvat kissojaan madottamaan tai rokottamaan, joten pidän mokomia terveysriskeinä myös. Naapurin leikkaamaton kolli on myös tässä vuosien varrella silloin kun Sohvi oli vielä ainoa kissa, käynyt useamman kerran omalla pihalla Sohvin kimppuun niin että seurauksena on ollut eläinlääkärireissu ja Sohville antibioottikuuri.

Lumia on lapioitu täällä erinäisiä tunteja tänä keväänä, pahimmillaan talon vieressä molemmilla puolin yli puolitoista metrinen kasa jota on sitten yritetty siirtää pois talon vierestä sulamasta. Ystävätkin ovat olleet auttamassa. Metrin lumikerros rytisteli tuossa n. 3 viikkoa sitten alas katolta sillä seurauksella että sieltä tulivat myös palotikkaat. Aikamoista tuhoa on myös pihalla saanut aikaan, ja lopun ovat hoitaneet röyhkeät puput jotka metrin kinoksen päällä hankikannon aikaan söivät lähes kaiken. Taitaa olla niin että tänä keväänä ei ole tekemisen puutetta täällä. Kaikki pensaat on leikattava alas ja osa pienistä puista kaadettava. Kymmeniä pensaita pihalla on jäänyt niin pahasti lumen alle ettei tiedä selviävätkö edes hengissä. Lumen sulamiseenkin menee vielä aikaa, onneksi alkaa jo vähän sulamaan, pihatie on jo sula, mutta kurainen.

Koirien kanssa on vietetty hiljaiseloa, Fanny upposi kantavaan hankeen sillä seurauksella että selkä venähti, sitä paranneltiin tuossa viikon verran. Hetkeksi nousi jo tukka pystyyn että jospa välilevy onkin pamahtanut, mutta meni levolla ja tulehduskipulääkkeillä onneksi ohi. Muuten olisi ollut jo kolmas koira tässä perheessä jolta on revennyt välilevy...

Dino kävi kylässä jokunen viikko sitten (ks kuva). Poika oli kasvattanut korvia ja jalkoja piisasi. Tarmo iskä kävi samalla poikaa katsomassa ja oli kovasti sitä mieltä että Fannyn kanssa voisi tehdä vielä lisää lapsia...

Pennut ovat kuuleman mukaan voineet hyvin. Donna syö sähköjohtoja, Onni tottistelee Myrskylässä, Artulta on tullut paljon kuvia (laitan niitä sivuille myöhemmin) ja Jari kävi ohikulkiessaan Arttua katsomassakin. Dino osaa istua ja mennä maahan ja vaikka mitä... Dinosta tulee vielä ties mikä tottelevaisuusvalio...:) Taresta on tullut myös kehuja ja samoin Ronista. Kuvia kaivataan vähän lisää kaikista.

Pentutapaaminen Kivistöllä

Joukko huligaaneja oli mukana Kivistöllä. Roni ja Tare olivat ainoat pennut jotka eivät päässeet osallistumaan. Pennut olivat kaikki kasvaneet tasaisesti ja melkoinen huligaanilauma tiloissa viiletti. Vähän jo riideltiinkin keskenään. Lienee sisarusten välistä kilpailua enemmän kuin muuta. Päivän aiheena oli hieman kotikoulutusta ja vähän asiaa vieteistä. Kiitoksia Jukalle kun jaksoi asiantuntemustaan jakaa meille. Pennut näyttivät kaikki hienoilta. Rohkeita kuin mitkä, siitä ei ainakaan tässä pentueessa puutetta ole, taitaa olla vaikka vähän jakaa muille...:)

Toivottavasti kaikki saivat tapaamisesta jotain irti. Muutakin kuin pelkkää kahvia...:) Sää ei oikein suosinut, pakkasta Pornaisissa oli -23 astetta ja pureva viima siihen päälle. Onneksi saatiin olla sisällä. Allekirjoittanut palellutti mukana olleita aikuisia koiria pissattaessaan pikkusormen pään, siinä on vieläkin hieman vaillinainen tunto. Siperia opettaa, jossei muuta niin laittamaan hanskat käteen kun pelaa kylmien koiraremmin lukkojen kanssa pakkasella!

Lisää kuvia nettisivuilla.

Ensi yöksi tulossa talven pahin lumimyräkkä tänne etelä-Suomeen, pakkasen purevuus arvioilta tuulen kanssa -35 asteen verran. Pitäkäähän pennut lämpimässä! Ja kaikki muutkin koirat sen puoleen. Näillä keleillä ei oikein enää mikään koira ulkona viihdy. Kyllä se kesä sieltä vielä joskus tulee.

Tare lähti

Tare lähti perjantai-iltana Pieksämäelle uuteen kotiin. Täällä vähän ikävöidään. Hapsu on normaalia happamammalla tuulella ja emäntä odottaa että Tare ilmestyy nukkupaikaltaan keittiönpöydän alta minä hetkenä hyvänsä. Täytyy myöntää että koska Tare oli muita pentuja pidempää kotona, niin kuului jo vähän niinkuin kalustoon ja lähtö oli aika kova paikka. Noihin huligaaneihin kiintyy niin paljon, eikä sille mahda mitään vaikka tietää että uusi koti on hyvä ja toisella ei ole siellä mitään hätäpäivääkään. Tarella on uudessa kodissa seurana vanha rottweiler rouva Heta, eikä varmaan ikävöi yhtä paljon meitä kun mitä kotiväki Tarea. Rapsuja Tarelle uuteen kotiin...:)

Elämää Maarumäessa

Muut pennut jo maailmalla, Tare on vielä kotona meitä ilahduttamassa. Reilussa viikossa on Tare täällä kasvanut paljon jo ja nähnyt uusia asioita. Kissoista on opittu että niiden kanssa leikitään kissojen ehdoilla ja kylillä on luuhattu. Ystävänpäivänäkin käytiin ihmismummia suukottamassa ja Pirjoa katsomassa. Tare on myös saanut Sarilta uuden lempinimen... ei kovin äijämäinen, mutta "Muru" kuvastaa enemmän sitä miten rakas toinen on. Ei pieniä rottweilerin pentuja voi olla rakastamatta.

Sisko ja veljet voivat hyvin uusissa kodeissa. Lauantaina suurin osa tulee pentutapaamiseen, sitten on kiva nähdä miten ovat kahdessa viikossa kasvaneet ja oppineet uutta. Ei ole kukaan tiettävästi mitään ihan pahoja tapoja oppinut...:) Vielä!

Ohessa rentoa oleskelua koirien kesken. Hapsu ei koskaan kyllästy leikittämään ja hoitamaan pentuja. Saa nähdä meneekö täällä pieni briardi tyttö pitkin seiniä kun Tare lähtee tällä viikolla omaan kotiin.

Olipa kerran...

6 pientä rottweiler lasta, ihan pientä vasta. Ne olivat syntyneet poikkeuksellisen kylmänä ja myrskyisenä yönä Fanny äidille, joka oli monta päivää ennen käynyt kurkistelemassa jokaisen ojan ylittävän sillan alle ja ympäri koko pihan etsien paikka missä pesueensa maailmaan saattaisi. Fanny äiti oli kuitenkin tullut siihen tulokseen että parasta olisi valita ihmisten sille laittama valmis pesä, joka oli ruskea suuren suuri laatikko, jossa oli paljon vällyjä ja raidallinen tyynykin jo valmiina, johon sitten lasten kanssa uupuneena päänsä voisi kallistaa...

Ne olivat kasvaneet jo omasta mielestään suuren suuriksi rottweiler lapsiksi Fanny mamman ja karvaisen hoitotäti Hapsun hyvässä huomassa. Ne olivat juoneet paljon paljon maitoa ja oppineet syömään kunnon ruokaa niinkuin kunnon pennun pitääkin. Ruokakipon kolina oli niistä ihananinta maailmassa heti mammakoiran ja ihmisvanhempien jälkeen...

Eräänä päivänä ne alkoivat puhelemaan keskenään ja suurin niistä, jo Onniksi ristitty sanoi että "minä tiedän Myrskylässä paikan, jossa on kovin kovin kauan odotettu juuri minunlaistani komeaa rottweiler poikaa, minä olen päättänyt muuttaa sinne. Siellä on minua varten paljon kavereita, siellä on Aune- ja Ansa-corgit ja Kalle ja Dumble hepat joiden kanssa pääsen juoksemaan pitkin suuren suurta metsää".

Sinisellä kaulapannalla varustettu poika sanoi siihen että: "Minäpäs muutan Järvenpäähän kun tulen isoksi!, siellä on minua varten kokonainen suuri talo ja piha ja ihmismamma ja iskä, jotka jo kovasti odottavat. Siellä on minulle kaveriksi myös Aada rottweiler, jotta saan oikeaa rottweiler seuraa!"

Vaalensinisellä kaulapannalla varustettu vähän pienempi poika sanoi: "Minä lähden Saloon! Siellä on paikka ja peti ja rakastava koti ja minulle ihan oma pingviini!, Siellä on Susse ja Late minulle ihmismammaksi ja papaksi ja Rico koira kaveriksi! Mitäs siihen sanotte?"

Tummanharmaalla kaulapannalla varustettu pieni poika, jota ihmisäiti ja iskä leikkisästi oravanpojaksi kutsuivat sanoi: "Minä lähdenkin Porvooseen! Tuohon lähelle, jotta ihmisäiti ja iskä pääsevät minua katsomaan! Minulle on siellä oma peti ja ihan koko talo, jonka ikkunasta saan katsella pupuja ja peuroja pihalla! Ja minulla on monta ihmissiskoa, jotka pitävät uuden ihmismamman ja papan lisäksi huolta minusta!"

Punaisella pannalla varustettu Donna tyttö sanoi: "Minäpäs lähden Sipooseen! Minusta tulee kunnon Sipoolainen primadonna! Minullapas on spanieli kavereita 2 siellä, ja ihan oma kissakin! Ja sitäpaitsi minun talossani on asunut hieno rottweiler neiti ennenkin! Minua on odotettu jo pitkään siellä! Sitten kun minä tulen aikuiseksi, tulen takaisin kotiin ja teen ihan omat pennut! Ihmisäippä ja iskä ja Hapsu täti hoitaa sitten niitäkin! Mitäs siihen sanotte?"

Pojat olivat hetken hiljaa ja miettivät, mutta eivät keksineet enää siskon kehuihin mitään sanottavaa. Ne miettivät hiljaa itsekseen että kukas sitten pitäisi huolta ihmisäipästä ja ihmisiskästä kun he lähtisivät uusiin hienoihin koteihinsa...

Sitten vaaleanharmaalla pannalla varustettu poika avasi vihdoin suunsa ja sanoi: "Minä lähden paljon paljon kauemmaksi kotoa kuin te, aina Pieksämäelle saakka, mutta koska minä en pääse vielä samaan aikaan lähtemään kuin te, niin MINÄ pidän huolta ihmisäipästä ja iskästä sen aikaa, minä suukotan ikävän kyyneleet pois kun te olette lähteneet ja minä pidän heille seuraa! Varmaan Fanny mammallakin tulee kova ikävä kun kaikki muut ovat poissa..., mutta MINÄ lohdutan vähän aikaa kaikkia kunnes ovat tottuneet ikävään ja teidän poissa oloonne!"

Ja niin myös kävi. Eräänä kauniina perjantaina lähtivät muut pojat, ihmisäippä ja iskä vilkuttivat perään ja ikävöivät pentujaan. Kunnon primadonnana Donnan piti olla muutama päivä vielä kaunistautumassa, mutta jo sunnuntaina sekin sitten lähti, olemaan Sipoolainen Primadonna...

Mutta Pieksämäen poika, Tareksi ristitty jäi vielä vähäksi aikaa tekemään sen minkä oli luvannut, se nuoli ihmismamman kyyneleet ja leikki ihmisiskän kanssa... Eikä se unohtanut Fanny äitiäkään eikä hoitotäti Hapsua. Ja niin ihmismamman ja iskän ikävä toisten pentujen lähdöstä tuntui niin paljon vähemmältä...:)

Ensimmäistä kertaa ulkona...

Pakkanen on vihdoin lautunut, vaikkakin lunta oli tullut lisää yön aikana varmaan 30cm. Tuntuu että luontoäiti hieman koettelee meitä tänä talvena. No, pakkasen lauhtuminen tiesi sitä että jengi pääsi vihdoin käymään ensimmäistä kertaa ulkona. Vauhtia riitti ja lumi oli mielenkiintoista. Pitkää aikaa ei uskalla antaa olla, mutta lyhytkin pyrähdys ulkona teki pennuille hyvää. Jos pakkanen pysyy lauhana, tehdään lisää ulkoiluretkiä...:) Tässä kuvanäyte köyhän talon pikku possuista...

Aamuprotesti

Pennut ovat hyviä protestoimaan kun haluavat seuraa, eivätkä pääse esteiden (mm. työkalupakki) yli työhuoneen johtoihin. Kun istuu tietokoneella, niin näkymä usein on tämä...:) Vapaasti saa arvuutella kuka on kuka, mutta äkkiseltään sanoisin että järjestys menee vasemmalta lähtien: Donna, Doniracks, Daxuracks, Domeracks, Dimeracks ja Dinoracks...:)

Tarkastettu ja sirutettu....

Nyt on sitten jengi tarkastettu ja sirutettu. Pientä protestia tuli välillä sirun laitossa, mutta muuten kaikki meni hyvin. Matokuurikin loppui juuri parhaiksi. Nyt on jengillä viivakoodi kaulassa ja ihka oma numero kaikilla. Hienot rokotuskortitkin eläinlääkäri laittoi valmiiksi ja sirutarrat niihin jo valmiiksi. Kaikki olivat hyvässä kunnossa, Onni hieman pulskassakin...:) Ainoa asia jota hieman eläinlääkäri ihmetteli oli pientä massu näppylää, mutta sekään ei liene vaarallista kun eivät kapsuta eikä se tunnu menoa haittaavan. Voi johtua hesarien painomusteesta ja kuivasta ilmasta. Täytyy laittaa hieman rasvaa massuihin ja katsoa häviääkö näpyt.

On kiva kun eläinlääkäri tuli kotiin tekemään ko. homman, pentujen kanssa kun on ikävä mennä eläinlääkäriin kaikkien pöpöjen joukkoon noin pienten kanssa. Kotona homma sujuu turvallisemmin. Lupasi muistaa meitä sitten laskulla...:) Joku oli taas eläinlääkärissä käydessään ottanut puheeksi kuinka paljon pentujen kasvattajat tienaa ja se harhaluulo oli naurattanut eläinlääkäriäkin...:)
Ei tätä hommaa rahasta tehdä jossei satu olemaan iso kennel joka elää sillä. Kyllä kulut ja aika joka pentujen kanssa menee, on melkoiset. Ja pelkästään jo eläinlääkäri kuluista (emän ultrat, pentujen tarkastukset, madotukset yms.) tulee melkoinen summa. Puhumattakaan astutusmaksuista, ruuasta, rekisteröintikuluista ja tunnistusmerkintäkuluista. Jos joku haaveilee kasvattamisesta rahan vuoksi, niin sopii kyllä miettiä uudelleen...:) Kyllä pienet kasvattajat tekee tätä ihan rakkaudesta rotuun, ei rahasta.

Nyt kun on pitkästä aikaa omat pennut, niin osaa taas arvostaa eri tavalla tätä hommaa. Hattua pitää nostaa niille jotka vuodesta toiseen käyttävät kesälomansa pentujen hoitoon ja sitkeästi yrittävät kasvattaa hyviä rotukoiria pienessä mittakaavassa. Kun pennut on ihan pieniä, tämä on kyllä ympärivuorokautista hommaa. Nyt meillä jo ollaan niin isoja, että on vähän omaa aikaakin jo, mutta kaikenkaikkiaan kyllä tuo 7 viikkoa ja jo emän loppuodotuksen aika on niin sidottua, ettei paljon muuta silloin tehdä.
Jos haaveilee kasvattamisesta kannattaa miettiä haluaako laittaa oman elämänsä holdiin ainakin 8 viikoksi ja varautua vastoinkäymisiin ja rahanmenoon. Ruusuilla tanssimiset voi unohtaa. Silti. Päivääkään tästä pentuajasta ei kumpikaan meistä vaihtaisi pois...:)

Nyt sitten laitetaan papereita menemään Kennelliittoon ja odotetaan rekisteripapereita sieltä. Kamalaa paperisotaa ja asioiden hoitamista. Tuntuu flunssaisena vieläkin rasittavammalta. Flunssasta ei ole päästy Maarumäessä vieläkään eroon, ilmeisesti on vaan sairastettava. Vaan jossei kohta ala tokenemaan, niin sitten kokeillaan jo viinaa ja tervaa! Ketuttaa olla koko ajan kuumeinen ja väsynyt!

Kuvassa muuten Domeracks alias Roni ja Doniracks alias Onni!

Flunssaa ja vierihoitoa...

Maarumäen on vallannut flunssa tai influenssa, ei lääkärikään tiennyt kumpi. Ainakin luulen että oli ihan oikea lääkäri kuitenkin...:) Sitä tietää tulleensa vanhaksi kun käy lääkärissä ja istuu taudin runtelemana lääkärin edessa joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi... Joo, vanhuus ei tule yksin, taudistakin on vaikeampi päästä eroon kun 2-kymppisenä. Sari sairastui ensin, melkein viikon ollut jo kipeänä ja jottei Jarin tarvitse tuntea itseään syrjityksi, sai myös saman taudin. Taitaa olla ensimmäinen suhteellisen hiljainen viikonloppu vähään aikaan Maarumäessä.

Pennut kasvavat ja oppivat päivä päivältä lisää. Vievät aina enemmän ja enemmän aikaa kun ovat jo sen verran vanhoja että pysyvät hereillä pidempiä aikoja ja haluavat seurustella ja leikkiä. Ruoka on jo normaalia koiranruokaa, Fanny antaa maitoa lisäksi silloin tällöin. Nyt on toinen madotussatsi jo menossa ja maanantaina on eläinlääkärintarkistus ja sirutus, sitten voi vihdoin laittaa paperit menemään Kennelliittoon rekisteröintiä varten. Sitten on taas yksi virstanpylväs saavutettu.

Pennuille on pikkuhiljaa kehittynyt kaikki ne taidot jotka ovat sitten luovutettaessakin. Osaavat syödä oikeaa ruokaa, leikkiä, tulla kutsuttaessa jne... Nyt seuraavat 2 viikkoa on enemmän kasvamista ja leimautumista syntymäympäristöön ja ihmisiin.

Valokuvia on rankan taudin takia tullut otettua tällä viikolla normaalia vähemmän, ei oikein ole jaksanut kuin levätä kuumeessa. Ohessa kuitenkin muutama kuva. Luna ei paljon pennuista perusta ja ilme kertoo jo kaiken. Vanha koira kun on jo monet pennut nähnyt, tietää tasantarkkaan kuinka terävät ja inhottavat niiden maitohampaat on...:)

Leluja viedään milloin minnekin...

Kissanlelut on parhaita, ne sopii hyvin pieneen suuhun.

Pystybaari

Meillä on myös siirrytty pystybaariin ruokailemaan silloin kun vielä maitoa juodaan, enemmän menee jo velliä ja pentumössöä...:)

Tarmo kävi katsomassa pentuja

Taas on viikko vierähtänyt. Pennut kasvavat kovaa vauhtia, lisää leikkiä ja menemistä tulee koko ajan. Kolmen viikon päästä ei varmasti 6 pennun perässä enää pysy. Nyt ovat laajentaneet elämää koko huusholliin ja on ihmetelty pesukoneen pyörimistä ja tiskikonetta ja katsottu välillä televisiota.

Tasainen sakki, kaikki ovat aika tasavahvoja ja hyvin samankaltaisia luonteiltaan. Donna on kova laulamaan. Osaa ulvoa hienosti...:) Ulvoo jos haluaa seuraa tai ruokaa. Ja välillä vaatii ihmisseuraa kun veikat käy tylsistyttämään. On siis varsinainen primadonna...:)

Tarmo pyörähti lauantaina katsomassa vaaveja, ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Taisi miettiä että tekeminen oli kivempaa kuin hoitaminen...:)

Vellin jälkeen...

Vellin jälkeen kun emäntä ja isäntä on sotkettu velliin, on hyvä kiivetä syliin hakemaan vatsa täynnä hieman hellyyttä.

Hulinaa viikonloppuna...

Viikonloppu oli täynnä vilskettä ja hulinaa, pennut kasvavat päivä päivältä ja kävelevät jo isommassa tilassa. Lauantai oli pyhitetty vieraille, ihmisiä kävi pentuja katsomassa toista kymmentä ja Sarin syntymäpäivillä muutama. Pennut veivät selkeästi voiton synttäreistä...:) Joita ei siis millään lailla vietetty. Itseasiassa unohdin itse koko syntymäpäivät, kunnes perjantai-iltana sain synttärilahjat hieman etukäteen...:) Risto Matti Ratin lampaanvilla kumikengät pääsevät koiraperheessä hyvään käyttöön, ei ehkä ihan siihen mihin ne on suunniteltu, mutta valtavan hyvät pihakengät sujauttaa vaikka paljaaseen jalkaan.

Viikonloppu oli hyvin suunniteltu, lauantai täynnä vieraita ja sunnuntaina paljon unta ja aikaa perheelle. Briardit ovat jääneet tässä kaikessa hieman paitsioon, mutta sunnuntaina tehtiin pitkä metsälenkki moottorikelkka uraa pitkin lähellä ystävien uutta taloa parin kilometrin päässä. Vielä eivät ole päässeet muuttamaan sisään, pientä pintaremonttia pitää tehdä ja odottaa että edelliset asukkaat pääsevät kokonaan ulos.

Briardeista huomasi hyvin että liikunnan puute oli tehnyt tehtävänsä ja pitkän lenkin aikana kaikki kertynyt ylimääräinen pungerrettiin pois. Ja moneen kertaan, vaikka ei mitään ripulia tai muuta ole. Liikunnalla on suuri merkitys myös koiran ruuansulatukselle. Ummetus tulee niillekin liikunnan puutteesta.

Tänään oli onneksi hieman vähemmän pakkasta, vaikka se ei briardeja haittaakaan, niin emäntää kyllä. Aika kylmä ehti tulla vaikka paljon oli päällä, mutta hikiliikuntaan tarvitsisi kunnon alusvarusteet, jotta kosteus siirtyisi pois iholta ja alusvaatteista. Hapsua ei haittaa kylmä eikä lumi, sukeltelee innoissaan pitkin lumihankea ja loikkii umpihangessa kuin paraskin pupu. Sauna lenkin (ja parin vieraan) jälkeen teki terää ja lämmitti. Nyt jälkellä vielä tälle illalle pentujen viimeinen madotuspäivä (3 viikkoisena siis menee ensimmäinen matokuuri vellin mukana, ja madotus kestää 3 peräkkäistä päivää). Tietysti mammakoirakin saa matokuurin samaan aikaan. Seuraava matokuuri annetaan sitten kun pennut täyttävät 5 viikkoa, eli kahden viikon päästä. Parhaillaan tekevät hampaita, suussa tuntuu jo kulmurit ja poskihampaat. Kohta täällä asustaa hunnilauma joka roikkuu lahkeissa...:)

Voiko tätä ilmettä vastustaa?

Kuinka näistä voi sitten luovutusiässä luopua? Ruokatavat on kuin porsailla, mutta ihania muuten...:)

Rottweilerien ruokatavoissa parantamisen varaa...

Heheh...:) Tätä sotkua ei tule ikävä, hunnilauman vellituokion jälkeen seuraa aina lattianpesu...:)

Puurot ja vellit...

Dime puuronsyönnin jälkeen...:)

Unenlahjat ja ruokahalu....

Siinä ne parhaat kasvun tekijät pienille rottweilereille...:) Molemmat on hyvät tässä perheessä. Kamalasti jo taaperretaan pitkin pentulaatikkoa ja yritetään kiivetä sieltä ylös ja kun tulen kotiin niin koko pesue taapertaa tervehtimään. Enää niitä ei huijata hiipimällä hiljaa pentulaatikolle. Aina on joku sen verran hereillä, että huomaa tulijan...:) Sitten seurustellaan ja syödään ja nukahdetaan. Ohessa Dinoracksin (alakuva) ja Daxuracksin (yläkuva) tyylinäytteet nukahtamisesta...:)

Tärkeää asiaa rottweilereiden geenitutkimuksesta ja vähän jalostuksestakin...

Rottweilerit ovat mukana Helsingin Yliopiston Koiragenetiikan tutkimusryhmän Professori Hannes Lohen työryhmän geenitutkimuksessa, jonne yhä tarvitaan lisää näytteitä sekä terveistä että sairaista rottweileryksilöistä. Rottweilerit ovat mukana myös perinnöllistä töpöhäntäisyyttä selvittävässä geenitutkimuksessa. Rottweilereiden osalta mielenkiintoisin ja ehkäpä myös tärkein on perinnöllisen harmaakaihigeenin (HC) löytäminen. Perinnöllinen harmaakaihi on yksi yleisimmistä koirilla tavattavista silmäsairauksista ja sen periytymistapa vaihtelee eri roduilla. Kaihin aiheuttava geeni ei ole sama joka rodussa, vaan vaihtelee roduittain ja saman sairauden voi myös aiheuttaa myös usea eri geenivirhe rodusta riippuen.

Rottweilerilla ylivoimaisesti yleisin tavattava harmaakaihin tyyppi on Posterior polaarinen katarakta (linssin samentuma on pieni pistemäinen tai kolmiomainen ja sijaitsee linssin takaosassa). Rottweilereille kaihia aiheuttavan geenin peritytymismekanismi on vielä epäselvä (yleisesti ajatellaan että se on autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä, mutta siitäkään ei vielä olla varmoja). Rottweilerit ovat olleet kyseisen harmaakaihityypin osalta siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että se harvoin aiheuttaa koiralle mitään oireita sen elämän aikana, mutta jotta saadaan se pysymään sellaisena (geeni tai sen aiheuttama sairaus voi myös muuntautua) ja mahdollisimman tervettä rottweiler kantaa jalostettua, geenivirheen/geenivirheiden löytäminen olisi tärkeää.

Hannes Lohen työryhmä yhdessä Englantilaisen tutkimusryhmän kanssa on pystynyt paikantamaan hiljattain Posterior polaarista harmaakaihia aiheuttavan geenin esimerkiksi Australian paimenkoirilta, sekä nuoruusiällä puhkeavan kaihin aiheuttavan geenin Bostoninterriereiltä, englannin bulldogeilta ja staffeilta.

Uusimmasta rottweiler lehdestä löytyy lisätietoa kaihitutkimuksesta ja muista geenitutkimukseen liittyvistä asioista (samaa verinäytettä pystytään käyttämään useammassa tutkimuksessa) mutta tähän mennessä näytteitä on saatu yhteensä 292:lta rottweilerilta, joista 19 näytettä on kaihia sairastavilta koirilta eli näytteitä rottweilereilta tarvitaan vielä lisää geenien löytämiseksi. Eläinlääkäri voi ottaa verinäytteen helposti minkä tahansa eläinlääkärikäynnin yhteydessä (vaikka rokotuskäynti) ja sen voi lähettää itse geenitutkimuksen ohjeiden mukaisesti lomakkeen mukana (lomake ja omat sivut Koirien geenitutkimuksista löytyvät osoitteesta www.koirangeenit.fi) näytelomakkeessa olevaan osoitteeseen.

Kannattaa muutenkin käydä ko. geenisivuilla kurkkaamassa, sieltä löytyy mielenkiintoista asiaa ja tietoa, jos jaksaa lukea ja paneutua. Useat koiran sairauksia aiheuttavat geenit ovat myös samoja ihmisillä ja koiran geenitutkimuksista on jo ollut apua ihmistenkin geenitutkimuksiin. Tietenkin tieto lisää tuskaa ja kaikkea genetiikkaan liittyvää on mahdotonta omaksua kerralla tai edes kahdella.

Syy miksi tämä asia tuntuu tällä hetkellä vielä tärkeämmältä kuin aikaisemmin, on se että, Fannyn kasvattajalleen tekemillä pennuilla on todettu Posterior polaarista kataraktaa, vaikka molemmat vanhemmat onkin silmätarkastettu terveiksi. (Fannyhän on tullut meille sijoitusnarttuna alunperin, kun muuta mahdollisuutta saada omaa kasvatuslinjaa oleva rottweiler ei enää ollut, viimeisimmässä pentueessä 1996 kun oli vain tuo yksi narttu joka oli jo luvattu muualle). Posterior polaarista kataraktaa on tupsahdellut rottweiler kantaan aina silloin tällöin, mutta nyt viime aikoina esiin on tullut muitakin 1-2 vuotiaiden koirien silmätarkastustuloksia, joissa ko. kaihin muotoa on löytynyt normaalia enemmän.

Aika näyttää koska tuo geeni ja periytymismekanismi löytyvät, mutta sillä välin on tärkeää yrittää pitää sairastuvien koirien määrä mahdollisimman pienenä. Koska geeni ja mekanismi ovat eri koiraroduilla erilaiset, ei voi myöskään muiden rotujen kaihin peritymistä suoraan toiselle rodulle soveltaa, joten parasta olisi jos tutkimusryhmä tuon geenin pystyisi paikallistamaan, jotta jäisi yksi murhe rottweilerien jalostuksesta pois. Rottweilereiden jalostuksessa on ihan riittävästi muutakin päänvaivaa, kun täytyy tasapainoitella luonteen ja muiden terveysasioiden kanssa. Viime aikoina kun rottweilereiden hermorakenne ja muut ominaisuudet ovat olleet paljon esillä ja niissä myös valitettavasti esiintyy paljon puutteita rodunomaiseen ihanneprofiiliin nähden.

Terveitä, hyväpäisiä ja riittävän viettivoimaisia rottweilereita kaikki kasvattajat varmaan haluavat jalostaa, mutta se onnistuu ainoastaan riittävän tiedon saamisen, omaksumisen ja soveltamisen avulla. Ongelmista, on ne sitten terveydellisiä tai koiran luonteeseen liittyviä pitää puhua ja jakaa tietoa asiallisesti.