torstai 31. joulukuuta 2009

Katsaus menneeseen ja tulevaan vuoteen


Ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2010! Toivon että se lähtee käyntiin paremmissa merkeissä kuin mennyt loppui. Tällä viittaan tämänpäiväiseen kaikkia meitä koskettaneeseen tragediaan Espoon Sello kauppakeskuksessa. Monta elämää päättyi täysin turhaan ja täysin käsittämättömään veritekoon. Se saa tuntemaan kiitollisuutta siitä mitä itsellä on. Tänään moni perhe viettää uutta vuotta ilman läheisiä ihmisiä toisin kuin oli ajatellut. Voimia kaikille heille.

Toiseksi haluan kiittää kaikkia ystäviä ja läheisiä ihan vain siitä että olette olemassa. Maailman meno nykyään on sellaista että jaksamista ja aikaa ei aina tahdo riittää kaikille ja kaikelle, mutta pelkästään tieto siitä että on läheisiä ja rakkaita ihmisiä lämmittää. Erityisesti haluan kiittää Jaria jaksamisesta joskus ei niin helpon vaimon kanssa, ystäviä siitä että olette olemassa, ja vielä erityisesti hyviä työkavereita, koska muuten tota työtä ei jaksaisi tehdä, tuntuu välillä että on täysi maailmanlopun meininki ja työ imee kaiken voiman ja energian. Ainoa uudenvuoden lupaukseni on yrittää olla parempi ja kannustavampi ystävä läheisille. Erityiset terveiset lähtee Are-Einarille Norjaan, joka tulee tammikuussa Suomeen suorittamaan asevelvollisuutta.

Taaksepäin katsottuna mennyt vuosi on ollut kohtuullisen raskas ja kuluttava. Lomat ovat jääneet vähiin ja sairaudet ja moni muu asia on koetellut tätä perhettä. Työ on muuttunut kuluttavaksi. Yhdessä on kuitenkin menty ja jatkettu eteenpäin. Ja samaa rataa jatketaan. Menneen vuoden odotetuin tapahtuma oli pentujen syntymä, tämä on ollut raskasta ja antoisaa aikaa. Kohta on silmät auki pennuilla ja elämä alkaa aueta pentulaatikon ulkopuolellekin. Toivon sydämestäni että uudet kodit joihin pennut ovat menossa, pitävät yhteyttä ja kaikki menee hyvin. Tässä on vielä onneksi aikaa valmistautua pentujen lähtöön ja seurata niiden kehitystä täällä kotona.

Uudesta vuodesta odotan paljon uutta ja enemmän aikaa koirille ja koiraharrastukselle ja ystäville. Toivon että työpaineet hieman hellittävät ja koko perhe pysyy terveenä. Haaveena on myös että koska loma jäi viime vuonna väliin, päästä taas tänä vuonna käymään Kreikassa ainakin ja aikaa hieman relata. Vapaaehtoiset koiranhoitajat/lomatalkkarit voi heti alkaa ilmoittautua...;)

Vaihdetaan vuosi kauniissa talvisessa pakkassäässä uuteen ja parempaan!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Elämää joulun jälkeen...



Taas on palattu arkeen. Työt kutsuvat ja aikaa jää vähän blogeille tai muulle. On hassua miten sitä tuntee omat koiransa kuitenkin. Olin siinä ajatuksessa, että varmaan Hapsu ryhtyy hoitotädiksi pennuille ja niin myös kävi. Fanny hyväksyy karvaisen ottotyttärensä hoitamaan pentuja ja Hapsu oikein jonottaa päästäkseen hoitamaan. Näin toimii myös susilauma. Alfanaaras saa pentuja ja lauman muut nartut auttavat pentujen hoidossa.

torstai 24. joulukuuta 2009

Rauhallista Joulua!


Maarumäki ja Kennel Marotin toivottavat kaikille Rauhallista Joulua!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Tänään ihmeteltiin loppumatonta lumentuloa...


ja punatulkkuja lintulaudalla. Yleensä punatulkut ilmestyvät vasta tammi-helmikuulla. Joulukorteissa niin usein kuvatut punatulkut täällä etelässä ovat kyllä enemmän harvinaisuus jouluna. Ilmeisesti sakea lumentulo on saanut nekin ajettua sysimetsistä etsimään ruokaa lintulaudoilta. Pakkasta tänään -12-13 celsiusta ja lumentulo ei tunnu lakkaavan lainkaan. Täällä on tullut sellainen 30-50cm lunta. Ilmeisesti Helsingissä on vähän sama vika. Lisää lunta luvassa keskiviikkona. Vaikka jokainen toivoo valkoista joulua, ehkä tämä tuntuu kuitenkin jo vähän liioittelulta. Varsinkin kun talon lumityöt nappaa itselle kun isäntä vieläkin toipilaana. Putosin jo eilen itsekin portaita niin pahasti että olin aivan varma että ranne murtui ja mietin jo pihalla käsi lumihangessa istuen, että saakohan kunnalta jotain piha/koti-apua kahden invan perheeseen...:=) No, onneksi se on vain venähtänyt ja selkä vähän kipeä kun löin sen terävään rappuseen, mutta hengissä sentään selvittiin.

Eilen..



Briardit pääsivät katsomaan pentuja. Hapsun mielestä ne olivat vähän pelottavia ja se oli vähän sitä mieltä että yök mitä sittisontiaisia...:) Ja Rutun mielestä ne olivat taas tosi mielenkiintoisia. Ei taida Ruttu parka tietää, mitä sitten kun ne on 5 viikkoisia ja roikkuvat briardin ihanissa pitkissä karvoissa...:)

lauantai 19. joulukuuta 2009

Pennut voivat hyvin...


Ainakin joku täällä saa ruokaa ja riittävästi unta...:)

perjantai 18. joulukuuta 2009

Pennut





no nyt niitä tulee...:) Synnytys käynnistyi tuossa klo 22.00 korvilla illalla ja vähän ennen puolta yötä oli ensimmäinen maailmassa. Toistaiseksi yhteensä 6, viimeisin syntyi puoli 5 aikaan aamulla. 5 poikaa ja yksi tyttö. Toivottavasti tyttöjä tulee vielä lisää. Ohessa muutama kuva.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Perheen kovin juoksija...



Mä oon aina ihmetellyt miten Hapsu voi olla niin hemmetin nopea. Jari kuvasi sen menoa pellolla tänään, ja tämä selittää jo paljon. Tolla ipanalla on ihan valtavan laajat liikkeet, sehän juoksee kuin vinttikoira ja näyttääkin karvaiselta sellaiselta...:)

Muuten Maarumäkeen ei kuulu mitään kovin erikoista, pentuja odotellaan maailmaan kärsimättömästi edelleen...:)

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kaikki valmista pentuja varten



Nyt sitten kun kaikki muut on olleet Messarissa, me tietenkään ei, vaan kotona valmistautumassa pentujen syntymään. Kaikki on valmista, enää puuttuu synnyttämään ryhtyvä Fanny. Briardit on pesty ja harjattu (ettei tarvitse pentujen ohessa tehdä, jäi puolet briardeista huushollin lattialle. Ruttu oli päättänyt talveksi pudottaa kaiken pohjavillansa.), pennuille on valmiinä nauhat kaulaan (Sari punoi kun ei muka muuta tekemistä ole). On varattu sakset ja systeemit pentulaatikon viereen, ja vällyjä niin että riittäisi isollekin perheelle.


Ja kuka sanoi etten ole omistautunut koiraharrastukselle!!

Enää ei Fanny saa olla yksin pihalla, eikä pitkiä lenkkejä tehdä. Mutta mitään merkkejä synnytyksestä ei vielä ole, syö kuin viimeistä päivää, leikkisi, hyppisi ja tekisi mitä vaan. Vähän on ahdistava olla ison mahan kanssa. Puhisee, kuorsaa ja ähisee. Ja piereskelee! Voi herranjestas sentään. Tänään vieraiden aikana ruokapyödän vieressä...:) Syö siinä nyt joulutorttuja sitten!

Nyt vaan odotellaan, ilmeisesti huomenna on kuitenkin Sarin ilmeisesti vielä mentävä töihin kun ei vielä pentuja kuulu...:)

tiistai 8. joulukuuta 2009

Pentulaatikko saapui




Pentulaatikko saapui viimein tänään, ja jestas kuinka sitä sitten tutkittiin ja ihmeteltiin pesun jälkeen koko porukan voimin. Jäi vähän epäselväksi että kuka sinne oikein muuttaa asumaan...:)

Sohvi osallistui myös tapahtumaan, huomaa kissan viisaus. Heti kun muut keskittyy muuhun niin on hyvä raapia sohvaa ilman että kukaan huomaa mitään...

Tero kokosi laatikon, ei tainnut arvata mihin hommiin joutuu kun Tarmon pentueen isäksi lupasi...:) Jari potee edelleen selkää ja minä keskityin laatikon pesuun sitten jälkeenpäin. On se laatikko reissannut. Se lähti monta vuotta sitten maailmalle kun meillä ei oikein ollut tarvetta sille enää ja muilla oli. Siinä on syntynyt rottweilereita, australianpaimenkoiria ja Welsh Corgeja. Ainakin.

Fanny pyöristyy päivä päivältä, nyt tuntuu olevan se suurin masun kasvatuskausi menossa, kohta alkaa olla tavarat synnytystä varten valmiina, työkavereilta on tullut pyyhkeitä, sanomalehtiä yms. Kohta vaan keskitytään olennaiseen eli h-hetken odottamiseen.

torstai 26. marraskuuta 2009

Briarditkin välillä...



Tässä on tullut niin paljon rottweiler juttua ja varmaan tulee jatkossa että otetaan yksi briardi tähän väliin. Hapsu lätsytteli eilen kuralätäkössä savipellolla ja joutui pesuun. Yllättäen ei kura lentänytkään kylppärissä niin paljon kuin ajattelin. Karva on jotenkin Hapsulla sellaista että se puhdistuu paremmin itsestään ja hylkii likaa kuin esim. Rutun karva. Hapsu huvittelee lätsyttelemällä lätäköissä kuin pieni lapsi, samalla lailla se myös ui. Läpsyttelee tassuilla vettä ja yrittää ottaa sitä kiinni. No, eilen kuralätäkössä lätsyttelystä seurasi pesu ja tänään sitten harjattiin, joten. Olkaa hyvä. Tässä Hapsu tänään tämän värisenä. On vaihtamassa karvaa, kaikki alusvilla on käytännössä poissa ja ilmeisesti tilalle on tulossa vielä vaaleampi alusvilla. Kiva ottaa kuva taas vuoden päästä (tottakai sitä tässä välissäkin kuvataan) ja katsoa että miksi väri silloin on muuttunut. Nyt ainakin alkaa jo näyttää hieman harmaammalta kuin aikaisemmin. Eikä Hapsulla muuten ole kyttyrä selässä vaikka siltä näyttääkin, vaan karva siitä laineella...:) Ja on sillä häntäkin, ja täydellinen j-koukku siellä mutta kuvassa pitää häntä aina ujostella piiloon...:)

Valosta riippuen väri vähän vaihtelee, alempi kuva on ehkä lähempänä totuutta. Tosin saattaa olla tummempi kuin tavallisesti, koska pesin mustan koiran shampoolla kun se oli ainoa mitä oli jäljellä. Siinä on vähän tummaa pigmenttiä mukana, mutta ei olla menossakaan näyttelyyn nyt vähään aikaan vielä. Neiti on kyllä sen verran seestynyt, että on ollut edukseen jopa eläinlääkärissä viime viikolla. Sai kovasti kehuja, eikä edes irvistellyt odotushuoneessa vieraille koirille vaan oli ihan nätisti vaikka joku kävi nuuhkimassakin. Kyllä nartun kasvu ja hormonit ovat ihmeellinen asia. Tänään tällä tuulella ja huomenna toisella. Toivottavasti Hapsu myös jää tuollaiseksi seestyneeksi...:)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

lauantai 21. marraskuuta 2009

Fanny ja Tarmo


Käytiin tänää isukille viemässä ISO LUU ja kertomassa että Tarmo pojasta tulee iskä... En tiedä paljonko Tarmo asiasta ymmärsi, mutta suostui kuitenkin poseraamaan hetken tulevan mamman kanssa...:)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Massun kanssa...:)


Fanny kävi tänään ultrassa, kuten kuvasta näkyy vähän oli uutisia jo odotettavissa...
Tässä massussa matkustaa tuleva Marotin D-pentue. Todella pitkään ja hartaasti odotettu pentue on nyt vihdoin matkalla maailmaan!

Tuleva mamma jää nyt äityslomalle ja keräilee voimia tulevaa koitosta varten. Tosin Fanny osaa nauttia elämästä sohvalla muutenkin...:)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Taas tuli mustaa ja synkkää


Se meni. Talvi meinaan. Loppui kun seinään. Oli niin ihanaa kun lumi valaisi maisemaa, eikä tarvinnut joka päivä katsellä märkiä ja kuraisia tassuja joka paikassa. Olihan se harvinaista herkkua näin marraskuulle näin etelään, mutta olisi se silti saanut jatkua.

Maarumäessä elämä jatkaa menoaan ja loppuviikosta olisi tarkoitus viedä Fanny ultraan ja saada varmuus tuleeko niitä rottweiler vauvoja vai ei. Fannyn massua tuijottamalla kun se ei vielä ihan ole selvinnyt. Minusta massu näyttää vähän suuremmalta, mutta voihan se olla että kiloja vaan... Mutta loppuviikkoon saakka saadaan vielä jännittää.

Edellinen kuvakavalkaadi oli erään väsyneen illan satoa kun tuntui että missä ne kaikki kuvat Fannystä on, no olihan niitä kertynyt, lisääkin olisi piisannut, mutta liika on liikaa. Ja jos massu kasvaa niin sitten otetaan vielä massukuvia ja tehdään vielä Tarmostakin moinen kuvakavalkaadi...:)

Tässä pimeydessä on tyytyminen viime talven talvikuviin ja lumeen...

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

tiistai 3. marraskuuta 2009

Syksyelämää...




Jostain syystä syksyllä meidän perheen seuraelämä tuntuu olevan vilkkaimmillaan, tänä syksynä osaksi tietenkin Fannyn toivottavasti kantavana olemiseen liittyen. Vanhat ystävät ja tutut ovat olleet paljon yhteydessä. Ja kaikessa tässä hässäkässä tulikin tuossa mieleen että mitähän Rosalle ja Rastalle kuuluu, olisi hienoja jos Rasta vielä näkisi seuraavat Marotin vauvat. Rasta kun kaiketi on viimeinen edellisestä pentueesta, joka syntyi kohta 14 vuotta sitten. Vaan vieläpä ei tiedetä onko Fanny kantavana vai ei, mutta kovastihan tuo pesii ja petailee...:)

Muuten Maarumäessä vietetään hiljaiseloa, Jari parantelee selkää ja Sari flunssaa ja korvatulehdusta. Eläimetkin tuntuvat hiljentyneen syksyn viettoon. On torkuttu ja kissatkin viihtyvät suurelta osin sisällä. Mitä nyt Sohvi välillä kiipeää ilmeisesti talon pystysuoria tikapuita pitkin katolle ja maukuu siellä mammaa hakemaan alas. Hapsukin on mamman iloksi hieman rauhoittunut ja seestynyt. Tosin on ollut pientä kurinpalautustakin ilmassa. Seuraavana sitä saa jo Ruttukin kun siitä on tullut varsinainen moottoriturpa, joka on aina selittämässä ja komentamassa ja kommentoimassa. Harkitsen jo sitruunapannan hankkimista kun välillä yllyttää ja kuumentaa tyttöjä pihalla niin että on täysi kaaos. Mokomakin vanha 7-vuotias äijä, kehtaa ruveta huonosti käyttäytymään vanhoilla päivillään! Pah, mokomaa!

Tänään tuli jo täysi talvi tänne meillekin, ensimmäiset lumityötkin on jo tehty. Jossei Jarin selkä pian parane, taitaa olla Sarilla rautainen kunto keväällä...:)

Viime viikonloppuna kylässä kävivät Hanna, Leena, Essi ja Sami, olipa mukava nähdä pitkästä aikaa, kiitoksia käynnistä, toivottavasti jotkut kuvat onnistuivat...:)

Essi ja Hapsu viihtyivät kovasti keskenään, tosin välillä törmättiin vähän, mutta kaikenkaikkiaan Hapsu käyttäytyi todella nätisti lapsen kanssa. Olivat hyviä kavereita ja pitivät hauskaa ja Hapsu oli todella kauniisti. Viimeiseksi piti Essin vielä saada hyvästellä ennen lähtöä Hapsu ja Fanny, joista taisi tulla Essin kavereita...:)

Ensi viikonloppuna on sitten luvassa lisää vieraita. Ensin Fannyä katsomaan ja sitten vielä Tarmoa.

Niin ja jos joku ihmettelee, että miksi Fannyn ja Villen torkkukuvassa on niin kovasti kohinaa, niin sepä on kamerakännykällä omien torkkujen lomasta otettu. iPhonesta en ole vielä salamaa löytänyt...

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Hapsu otti hatkat....


Perjantaina kun olin töissä ja Jari kotona, oli pihalla ollut vieras kissa ja tietysti Hapsu bongasi sen ja oli sitten kuulemma lähtenyt perään kuin nato-ohjus ja ampunut kissan perässä suoraan aidan yli ja yli naapurin pellon ja hävinnyt. Korvat hävisivät täysin ilmeisesti. Jari oli sitten ottanut auton ja lähtenyt etsimään niin neiti oli sitten jolkottanut metsästä juuri tielle noin puolen kilometrin päässä kotoa...

Onneksi selvittiin pienellä säikähdyksellä. Toivottavasti katti ymmärtää pysyä pois meidän pihalta jatkossa. Mulla useinmiten Hapsu kaartaa kyllä huudosta takaisin, mutta välillä korvat katoaa täysin. Mutta tuo perjantainen oli jo vähän liikaa. Sille ei kyllä auta pihalla kääntää selkää hetkeksikään, se jo keksii sillä välin jotain koiruuksia. Saisi jo nuo temput loppua. Paimenkoiralta odottaisi pihalla pysymistä. En tiedä mitä se ajatteli kissaa ajaessaan, kaipa se tiesi että se on vieras kissa...:)Omat on pihalla saaneet olla nyt ehkä vähän enemmän rauhassa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Jouluvauvoja....


Fanny ja Tarmo on astutettu. Nyt sitten odotellaan mahdollisia jouluvauvoja...:) Mother-to-be itse on sitä mieltä että päikkäreitä Villen kanssa ei silti pidä häiritsemän... Päikkärit ensin, muut jutut sitten...:)

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Fannyn uusi sulhanen


Fannylle löytyi pitkän etsimisen jälkeen täksi juoksuksi uusi sulhanen. Tällä kertaa ei tarvinnutkaan mennä merta edemmäksi kalaan, vaan sulho löytyi ihan omalta kylältä. Papittaren Ronaldo, arkinimeltään Tarmo asustelee tuossa vähän matkan päässä. Tarmo on komea poika, jolla on pää kunnossa ja harrastaa hakua ohjaajansa kanssa. Ehkäpä Jarin pitkäaikainen haave saada Marotin rotweiler pentue viimein toteutuu...:)

Kotona on ollut hieman hermoja raastavaa kun Fanny aloitti juoksun, Ruttu ja Fanny on tietenkin eristettynä toisistaa ja kaikenlaista laulantaa on täällä jo kuultu. Paha vaan että jatkuva vikinä ja ulvominen käy emännän hermoille. Ruttu on sen verran pois tolaltaan että nyt ei vähään aikaan opetella mitään uutta. Tilanne on uusi myös Hapsulle, joka on ollut tilanteesta selkeästi hieman hämmentynyt. Tosin on nyt ollut paljon "kiltimpi" kun oma juoksu päättyi. Ilmeisesti oma juoksi aiheutti myös melkoisen hormonimylläkän, joka nyt on tasaantunut. Mene ja tiedä, mä en aina noita narttujen aivoituksia ymmärrä. Nyt tuntuu Hapsu kuitenkin hieman tasoittuneen, toivottavasti olotila on pysyvä. Hakeutuukin mun seuraan paljon enemmän kuin ennen.

Monen koiran laumassa on aina se paha puoli että kun kaikki pitäisi huomioida ja kaikkien kanssa jotain tehdä, niin välillä se on hyvin stressavaa, teet niin tai näin niin aina joku jää paitsioon.

Muuten elämä menee omaa latuaan, välillä paremmin ja välillä huonommin. Viikot menee töissä niin ettei ajan kulumista oikein huomaa ja aika vähällä unella. Nyt olis tarkoitus panostaa parempiin yöuniin jatkossa. Lienee terveydellisestikin järkevää. Viime aikoina on ollut flunssan ja stressin jäljiltä niin paljon rytmihäiriöitä että työpaikkalääkäri laittoi jo lähetteen sairaalaan Holter tutkimusta varten. Jos saisi viikolla nukuttua niin voisi panostaa jatkossa viikonloppuna paremmin harrastuksiin ja koiriin, eikä ehkä olisi niin paljon rytmihäiriöitä. Nyt ei hirveästi nappaa viikonloppuaamuisin mihinkään näyttelyihin ja treeneihin lähteä kun joskus ne univelat on pois nukuttava. Arkisin nukkumaan meneminen ei vaan ole helppoa kun on herkkäuninen ja perheen toinen osapuoli elää ihan toisena vuorokauden aikana. Nukkumaan hakeutuminen ennen klo 22.00 on mulle jokseenkin ylitsepääsemätöntä, vaikka klo 5 joka aamu nouseekin ja tuon verran tarvitsisi kuulemma aikuinen ihminen unta.

Yllä kuva Fanny uudesta Tarmo sulhosta. Tarmolla on todella sympaattisen näköinen ilme ja on sympaattinen koira muutenkin.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Tietotekniikan ihmeitä

Onko enää muuta elämää kohta kuin virtuaalista? Mäkin olen vihdoin siirtynyt tässä vihdoin 2000 luvulle... Hankin tuossa muutama kuukausi sitten iPhonin ja johan olen sen täysin orjuuttama...:) Tämäkin kirjoitus on sillä tehty. Joskus tuntuu ettei kohta ole aikaa muuhun kuin päivittää iPhone, iGoogle, blogi, kotisivut ja kaikki muu tietotekniikka maan ja taivaan väliltä. Kohta mulla on varmaan facebook myös! Sitä ei kyllä ihan heti tapahdu, tässä perheessä Jari hoitaa sen puolen... Onneksi! En oikeasti tiedä mikä hulluus muhunkin on oikein iskenyt? Hankin tänään gmailinkin ja jo meni puoli iltaa sen kalentereita sun muita ihmetellessä! Mitäs sitten tehdään kun ollaan vanhainkodissa eikä enää näe naputella mitään Twittereitä? Kuollaan sydänkohtaukseen kun joutuukin elämään oikeaa elämää ilman virtuaaliystäviä ja Facebookia???? Pitäisiköhän meidän kaikkien hankkia elämä? Ja kyllä, jaan sen gmailosoitteem kaikille kunhan oikealta elämältä ehdin...

torstai 1. lokakuuta 2009

Käyn ahon laitaa...




Joo, meillä on tällä viikolla ollut oikein koirien tehokoulutusviikko. Jari on innostunut käymään tyttöjen (siis lähinnä Fannyn ja joskus Hapsun) tottiskentällä kun selkä alkaa olla sen verran paremmassa kunnossa ettei pieni liikunta käy enää niin selän päälle. Hyvä hyvä. Kovennettua tytöille. Niille kauhukakaroille ihan oikein...:) Nyt on siis päätetty kunnostautua koirapuolella... Saa nähdä kauanko meillä innostus kestää. Jotenkin itsestä tuntuu siltä että kun on pitkät ja todella raskaat päivät töissä niin on pakko päästä olemaan se vähä mitä vielä valoa illalla riittää olemaan ulkona ja muihin ajatuksiin töistä. Eilen möyrysin kasvihuoneen talvikuntoon ja tänään tehtiin jälkiä Rutun ja Hapsun kanssa. Ruttu sai ensin tottista omalla pihalla kun nyt on hyppyestekin rakennettuna ja sitten perään jäljelle. Ei voi kehua että suoritus olisi ollut kummoinen, mutta eipä me olla paljon pellolla jäljestetty ja metsään en mene ennenkuin hirvikärpäset on varmasti kuolleet pakkaseen! Rutulla oli taas vähän vaikeaa keskittymisen kanssa ja liian tuore jälki, mutta eiköhän se ala taas mieleen muistua kun jaksaa vaan tehdä. Jari teki jäljen ja minä ajoin. Kyllähän se meni, mutta liian lyhyt oli. Rutulla menee aikaa keskittymisen löytämiseen välillä.

Hapsu pääsi myös ekalle jäljelle pellolle, vaikka peltojälki on musta äärimmäisen höhlää hommaa... (onneksi tää on mun oma blogi niin voin sanoa mitä ikinä sielu sietää...:) No, taitaa olla meikäläisen nilkallekin parempi että ollaan vähän aikaa pellolla. Enkä myöskään ollut niin kärsivällinen että olisin jaksanut mitään makkararuutuja vääntää, en oikein jaksa uskoa niiden voimaan. Suora pätkä tehtiin nakeilla ja silla hyvä! Vähän aikaa tytöllä meni hiffatessa ja välillä piti vähän katsella muualle, mutta hyvin toimii nenä ja pysyy maassa. Muutaman jäljen jälkeen varmaan on jo homma paremmin hallussa, mutta ei voi nytkään valittaa. Nenä pantiin maahan kun mamma näytti ja sitten siitä mentiin eteenpäin. Tytöllä on nenä ja osaa se sitä käyttää. Miksi ei osaisi. Suurin osa koirista pystyy jäljestämään kun vähän edes osaa opettaa, ei se ole mitään aivokirurgiaa...:)Eikä siitä myöskään musta tarvitse tehdä mitään tiedettä. Mutta tämä vaan mun ihan ihka oma mielipide, enkä ole mikään intohimoinen jäljestäjä. Jos luoja suo, harrastetaan enemmän, jos ei niin sitten vaan omaksi ja koiran iloksi.

Ohessa muutama kuva... Ylimmäisessä kuvassa Ruttu jäljellä ja 2 alinta on Hapsu jäljellä.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Mamman pieni mussukka... tänään 7 vuotta!




Ruttu tänään 7v...:)

Paljon Onnea meidän ihana suuri sydän kääriytyneenä mustaan karvaan!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Arkielämää


Ei suuria uutisia Maarumäestä, hiljaiseloa. Sari sairastaa itsepintaista poskiontelon tulehdusta, sai antibiootit ja koska sydän tykkäsi kyttyrää mokomasta taudista niin lisälyöntien hillitsemiseen uudet beetasalpaajat... Joo, kyllä sitä tässä taas onkin popsittavaa. Muuten yritetään vaan jaksaa kotihommat ja muut. Toissa viikolla käytiin Leppävaaran briard-treenit ja taas tuli huutia laiskasta kouluttamisesta ja hälläväliä asenteesta... heheh. No, kiire kun ei ole minnekään ja laiskuus painaa, niin kyllähän se näkyy. Hapsun kanssa otettiin vähän seuraamista ja persuuksien asettelua oikeaan paikkaan ja Fannyn kanssa periaatteessa samaa. Hapsu kyllä meni Annamarin kanssa paljon säpäkämmin kuin mamman, uhkasin jättää viikoksi koulutettavaksi... Ei huolinut.:)

Hapsu aloitti juoksun viime viikolla, tuntuu kasvavan vauhdilla pääkin samaan syssyyn. On ollut vähän hämillään ja mamman kainaloinen aina välillä.

Fannylle etsitty sulhasta ja löydettykin, juoksu alkaa jossain vaiheessa loppusyksyä varmaankin. Eetu sairastaa ja joutuu toipumislomalle, joten uusi uros oli ihan tervetullut löytö. Siitä lisää myöhemmin. Vuoden lopulla toivottavasti saadaan pentuja maailmaan.

Ville kissa alkoi ontumaan eilen vähän, mutta ei näytä tahtia haittaavan, täytyy tarkkailla tilannetta.

Taas työviikko edessä, töitä riittää Sarilla pökräämiseen saakka, Jari jatkaa selän parentelua.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kaksinverroin suru-uutisia


Tekisi mieli päätä lyödä seinään, kun ei ole jaksanut viime viikkoina kovin aktiivisesti netistä ystävien kuulumisia seurata, eikä muutenkaan olla kovin seurallinen. Tänään kuulin vasta kaksinkertaiset suru-uutiset. Elokuussa peräkkäisinä päivinä olivat koirien sateenkaarisillalle siirtyneet sekä Rutun isä Paavo, että Hapsun veli Heikki. Järkytys on suuri kun tänään kuulin puhelimessa tapahtuneesta. Maarumäki ottaa osaa sekä Tuulan että Hanna suureen suruun. Hiljattain oman koiran menettäneelle suru kolahti kyllä kovaa toistenkin puolesta.

Hyvää matkaa koirien sateenkaarisillalle Heikki eli Kannusruohon Hohtovaskinen 25.7.2008 - 24.8.2009, sait elää aivan liian lyhyen, mutta varmasti ihanan elämän tässä maailmassa. Elämä on joskus todella epäoikeudenmukainen. Voimia Tuulalle.

Hyvää matkaa koirien sateenkaarisillalle Paavo eli Smooth Breeze Sinfony of Star 6.2.1999 - 25.8.2009, kiitos ihanasta Ruttu pojasta, joka täällä ilahduttaa meitä. Voimia Hannalle.

"Surun läpi hohtavat onnellisten päivien muistot"

Kuvassa Paavon poika Ruttu.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Kalle poseeraa....


Ja tässä vielä lähikuva Kallesta.

Kallea katsomassa....


Nyt kun ollaan lomalla, tai ainakin vapaalla niin ajaltiin vihdoin Kallea katsomaan, ja komea poika onkin. Ja hyväkäytöksinen. Sää ei kovasti suosinut ulkokuvausta, satoi ja paistoi vuoron perään. Täytyy sanoa että enpä ole vähään aikaan käynyt edes hevosia katsomassa ja omasta harrastuksesta on vielä pidemmän aikaa. Joskus vuosia sitten ratsastusta ja hevosia tuli harrastettua aika aktiivisestikin, mutta nyt se jäänyt ajan ja rahan ja sopivan hevosen puuttessa. Ihan normitunneilla kun ei oikein jaksa enää käydä kun niillä on tullut aikanaan paljonkin käytyä, ensin lapsena ja sitten uudelleen aikuisena useampi vuosikin. Sitten oli välissä pari vuokrahevosta, joista toinen oli aivan ihana, ruuna nimeltänsä Bob, joka kuoli valitettavasti olettavasti clostridibakteerin verenkiertoon pääsemiseen. Toinen oli tamma, joka ei ollut ihan meikäläisen mieleen, eikä oikein tultu juttuun. Sen jälkeen on vuosien varrella käynyt joskus ratsastelemassa ystävien ja tuttavien hevosilla, mutta koirien myötä sekin sitten on jäänyt.

No nyt käytiin sitten katsomassa Kallea, joka on paitsi kaunis, niin osoittautui todella mukavaksi käytökseltäänkin...:) Ei pitänyt edes hevosta ihmettelevää briardi neitosta kummoisena asiana... Ohessa pari kuvaa. Hapsukin oli tosi nätistä ja ei ollut mitenkään paniikissa tallilla, mutta pihalla päätti kuitenkin kun olisi kapeasta välistä hevosen kanssa pitänyt mennä mamman taluttamana, että liika on liikaa, eikä ihan kavioiden vieressä kävely ollut kivaa... Sitten mentiin jo Jarin hoiviin ja mamma sai viedä Kallen tarhaan ihan keskenään...:)

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Lomaa, laiskuutta ja selkäkipuja


Hengissä ollaan koko perhe vielä, toiset vähän paremmassa hapessa kuin toiset. Jarilla selässä välilevyn pullistuma, jonka vuoksi sairaslomalla vieläkin. Mulla hajos selkä kun olin vatsataudin kaatamana pari vuorokautta sängyssä, siitä kun toipui niin viikko meni että sai selän sellaiseen kuntoon että pystyi jotain tekemäänkin. Töissä sinniteltiin hulluuden partaalla aina loman alkuun saakka, vaikka tuntui että selkä tappaa ja jo ei selkä niin töiden määrä viimeistään. Täyttä hulluutta se töiden määrä, joka meillä siellä on.

Kaikesta näistä johtuen (tekosyitä sanon minä) koirat ja koko huusholli on olleet vallan hunningolla. Nyt on puoltoista viikkoa kesälomaa takana ja kun Jarin selän vuoksi pääse minnekään, tuntuu vain puolittain lomalta. Sitten tietenkin kaikki raskaimmat työt jää mulle. Eipä silti, onhan se lomaa kun saa omalla pihalla kuokkia ja riehua...:) Kyllä se aina mun duunin voittaa.

Koirat on kunnossa, Lunalla karvanlähtö, Ruttu lussuttaa jostain syystä jalkaa, vaikka siinä ei mitään vikaa ole havaittavissa, Fanny on vähän vielä valeraskaana ja Hapsu kiusaa perhettä minkä ehtii...

Oltiin toissa iltana kaupunkikäynnillä kun Jari viimein pääsi sen verran kävelemään että Järvenpään keskustassa käveltiin Lunan ja Hapsun kanssa. Aika lailla rauhakseen saatiin kävellä, rullaluistelija oli kummallinen sitä piti haukkua jo muita enemmän. Fillareihin tutustuttiin ja liikenteeseen ja kaikenlaiseen säpinään mitä kaupungissa on. Hapsu käyttäytyi maalaistaustaansa nähden varsin hyvin, paremmin kuin Ruttu aikoinaan. Hapsun kanssa kävellessä on se hyvä puoli että se ei koskaan vedä jossei jotain ihmeellistä ole näköpiirissä. Vetämättömyys remmissä ei ole edes opetettua vaan se on Hapsulle luontaista.

Kaupunkikäynnin jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä koulutuskentällä, vähän aikaa oli mamma ihmeissään että mitäs nyt tehdään kun hajut pelkästään kiinnosti, mutta sitten onneksi vanha koirakouluttaja nosti päätään ja osasi nostaa koiran vireen sille tasolle että ohjaajassa oli se mielenkiinto. Vire nousi hyvin ja pysyy hyvin yllä tuettaessa ja laskee sitten nopeasti suorituksen jälkeen. Ei jää ylikierroksille pyörimään. Ihan hyvä. Oli tosi positiivinen yllätys. Saalis herää myös, vähän roikuttiin remmissä jo innokkaasti, mutta pientä ja maallista. Taisipa roikkua vähän mamman hihassakin... Hehheh, tehdääkin Hapsusta purukoira...:)Kaikenkaikkiaan olin iloisesti yllättynyt saamastani huomioista koulutuskentällä, koska kotona tuppaan olemaan se välttämätön paha, joka vaatii parempaa käytöstä. Hapsu on enimmäkseen kyllä adoptioäitinsä Fanny rottweilerin koira, vähemmän ohjaajan. Sitä en ole tarpeeksi osannut estää ja ajatella, koska Ruttu taasen on luonnostaan mamman kainaloinen vaikka on aikanaan yhtä isoon laumaan tullutkin. Voisi kai vetää jonkinlaisen johtopäätöksen että Ruttu on erittäin ohjaajasidonnainen ja Hapsu kaikkea muuta. Joten huomio koirakentällä ja halu leikkiä ohjaajan kanssa oli todella positiivinen yllätys.

Hapsu myös omaa enemmän "paimennusviettiä" kuin mikään meillä kotona koskaan olleista koirista. On aika kova paimentamaan meidän kissoja pihalla. Joskus menee jopa överiksi, mutta kumma kyllä, kissat eivät tunnu kuitenkaan Hapsua pelkäävän vaikka se niitä paimenkoiran elkein paimentaa ja innostuu takaa ajamaankin. Eräänä iltana Sohvi päätti olla tulematta sisään ja Hapsu hauskasti salaman nopeasti kiersi ison kukkapenkin toiselta puolelta Sohvin eteen ja hyvin paimenkoiramaisesti paimensi sen päättäväisesti sisään. Täytyy joskus tulevaisuudessa käydä varmaan vähän paimennusta kokeilemassa. Mutta se on sitten joskus. Nyt alkaa Hapsulla koulutus ja vieraisiin koiriin totuttelu, koska ne ovat Hapsun mielestä edelleen mörköjä. Samaten jatketaan kaupunki exkursioita.

Kuvassa Fanny ja Hapsu sadesäällä. Helppo huomata kuka on se mukavuudenhaluinen...:)

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Hapsu 1v 25.7.2009





Aika rientää, Hapsu täytti vuoden lauantaina ja onnittelee kaikkia sisaruksia! Tässä vähän kuvia ekan vuoden ajalta...

Kuulumisiin palaamme ihmisten aikaan, eikä keskellä yötä, vaikka lomalla olenkin...:)