maanantai 29. joulukuuta 2008

Kurittomat briardikakarat....


Olipas tarina jonka luin Hapsun kasvattajan kotisivuilta. Hapsun veli Heikki oli nimittäin lähtenyt äipän kanssa jäniksen perään ja kadonnut, mutta onneksi löytyi sitten myöhemmin. Tommosia keksii kurittomat briardikakarat. Heikki taitaa olla melkoinen persoona. Meillä onneksi Hapsu on vielä pysynyt tallessa ja uutena vuotena laitan vielä visummin talteen ettei vaan katoa jos sattuu pelästymään.... Hapsu tosin ei tunnu paljon paukuista välittävän, täällä paukuttelevat mokomat jo välillä. Hapsu haukkuu paukuille välillä, mutta ei tunnu pelkäävän. Muutenkin tyttö on kova vahtimaan pihalla vaikka yksinäänkin.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joululuita ja muita..


Joulu tuli ja meni. Meillä oli/on valkoinen joulu. Vein tänään äidin takaisin Helsinkiin ja siellä näytti olevan täysin lumetonta. Onneksi täällä sentään on vähän lunta ja valoa. Koirat saivat luita ja leluja jouluna, joulupuuro unohtui tänä vuonna. Pitkiä lenkkejä, paljon kinkkua ja pitkiä päiväunia. Siinä joulun paras anti. Koirilta jos kysyttäisiin, niin ehkä parasta joulussa on syödä kaverin kanssa luuta....

maanantai 22. joulukuuta 2008

Maarumäki hiljenee jouluksi...


Nyt on aika käydä joulun viettoon, rauhoittua ja viettää aikaa perheen kanssa. Myös Maarumäessä hiljennytään toivottavasti valkoisen joulun viettoon. Perhe kerääntyy syömään juomaan ja nauttimaan toistensa seurasta. Toivotan kaikille Rauhallista ja stressivapaata joulua! Itse en ole vielä tehnyt muuta kuin lahja- ja ruokakauppaostokset. Huomenna alkaa se ruuanlaitto ja hiljentyminen perheen pariin. Toivon joulusta valkoista ja lumen tuomaa valoa ja hiljaisuutta. Aikaa käydä koirien kanssa lenkillä lumisessa metsässä ja valokuvata lumista maisemaa auringonpaisteessa ja syödä hyvin ja ottaa monet ruokanokoset.

Maarumäki hiljenee. Palaamme uusin voimin ensi vuonna!

torstai 18. joulukuuta 2008

Fannyn juoksu alkoi


Fannyllä alkoi viimein odotettu juoksu, nyt sitten odotellaan sopivaa astutuspäivää. Sitten toivottavasti joskus maaliskuulla on pentue rottweilereita maailmassa. Aika kauan on jouduttu odottamaan että saisi maailmaan uusia Marotin jälkeläisiä, mutta nyt on katse tulevaisuudessa.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Hapsu on riiviö...



Hapsusta kasvaa melkoinen riiviö. Fannyllakin menee välillä hermo. Hapsulla on uhmakausi tulossa ja ei usko edes Fannyä. Minua uskoo kun sanon että nyt riittää. Muuten roikkuisi koko ajan kaikkien korvissa ja kiusaisi minkä ehtii. Sitten kun Fanny kurittaa, niin välillä pikkuneiti ottaa niin herneen nenään kun olla ja voi.... Sitten käy näin.

Nyt joutuvat vähän aikaa muutenkin keskenään pihalla ilman kunnon lenkkejä kun mulla pamahti selkä oikein kunnolla enkä pääse kunnolla kävelemään, ja Jari on töissä myös sunnuntait vuoden vaihteeseen saakka.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Työläs sunnuntai


Kylläpäs tuntuu työläältä tämä päivä. Jari lähti töihin ja jäin yksin hoitamaan huushollia. Aamulla yritin saada kuvia Rutusta otettua, jotta olisi jotain tuoreitakin "hyviä" kuvia, mutta ei. Mustan koiran kuvaaminen lumi taustana huonolla kameralla on toivotonta. Ruttu ei myöskään ollut yhtään yhteistyöhaluinen, sätki vastaan kun keväällä ulos päästetty vasikka...:(
Sitten kävin hurjien kanssa (Ruttu, Fanny, Hapsu) yksin metsälenkillä umpiryteikössä ja eksyin omista jäljistäni. Mulle aina käy niin. Siksi en tykkää jäljestämisestä kisoissakaan, kun olen varma että jos koira hukkaa jäljen, niin jään ikuisiksi ajoiksi sinne metsään pyörimään ympyrää. Lisäksi toi sortin sakki on tänään huippuenergisellä päällä ja hetken rauhaa ei ole. Sen lisäksi lähdin pihasta auto töpselissä kiinni, no sen tietää miten siinä käy... Mitähän vielä tälle päivälle?

torstai 4. joulukuuta 2008

Vaatemallit


Hapsu sai ulkoilupuvun kylmille keleille, oli kuin aina olisi pitänyt pukua. Ajattelin että kävisi sitten myös Fannylle, mutta on Fannylle hieman tiukka. Meidän punkero on ollut ruoka-aikana kotona. Mutta kaikki saivat hienot vilkkupannat ja uusia leluja.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Koulutusmetodeista


Tämä on omistettu kaikille niille koirankouluttajille jotka opettavat että koiralta ei saa ottaa mitään suusta pois! Juuri kiskoin rotikan nielusta hiiren raadon. Sisälmyksineen päivineen, nam. Mitäs sitten kun sattuu se koira, jolta ei koskaan ole mitään ole otettu pois. Kuka luulee että se antaa maukkaan hiirenraadon? Tai myrkytetyn makkaran? Pitäisikö koiran antaa syödä hiiret matoineen ja muine tauteineen päivineen, tai kuolla myrkkymakkaraan? Maalaisjärki mukaan koirankoulutukseen. Säästääkseni yleisöä laitan koirien kuvan, en hiirenraatoa, josta roikkuu sisälmykset ja pää irrallaan. Olipas taas kiva. Sitä ei koskaan tiedä mitä kivaa sitä rotikan nielusta nousee... :) Tulipa ainakin kädet pestyä kunnolla tälle päivälle jossei mitään muuta. Meidän kronkeli Sohvi kissa kun tappaa hiiret ja jättää raadot pitkin pihaa. Muistutukseksi kaikille, koirat jotka elävät maalla ja tai kissojen kanssa, muistakaahan madottaa riittävän usein. Jyrsijöistä kun voi saada kaikennäköistä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Eetu kävi kylässä ja toi myrskyn tullessaan...:)


Sunnuntai meni lumimyrskyn ja vieraiden merkeissä. Rottweiler uros Eetu kävi kylässä. Ja tietysti myös omistajansa Johanna ja vielä lisäksi Marja sekä Sirpa ja Tuomo. Oli kiva nähdä Eetu ja tutustua Eetuun ja Johannaan. Olipa hyvä että löysivät myrskyssä perille ja turvallisesti takaisin kotiin. Toivottavasti seuraavan kerran on parempi kuvauskeli kun nähdään!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Hauskaa lumessa


Onneksi tuli vähän lunta ja kuivempaa. Koirilla oli hauskaa keskenään, ilmeisesti on paljon hauskempi leikkiä kun ei ole ihan niin märkää.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Koulutuskeikka


Sunnuntaina tehtiin pikainen koulutuskeikka Lepuskiin. Mukana oli Hapsu neiti, Fanny ja Ruttu. Jokainen sai lyhyen koulutussession ja pikkuneiti opetteli menemään maahan ja vähän seuraamaan ja sivulle. Fannyn kanssa Jari teki kontaktia ja Rutun kanssa me vaan kertailtiin vähän vanhoja ja kokeiltiin ryhmämakuuta (Tonni oli siis meidän ryhmä) siltä varalta josko innostutaan tokoilemaan kun ne hypyt on vähän epätoivottuja Rutun kanssa. Tokossa on sen verran matalampi este, että sitä voisi ajatella. En tiedä olenko noin muuten niin innostunut tokoilusta. Onhan siinä se hyvä puoli että kisoihin pääsee puolta helpommin kuin PK-puolen kisoihin jonne on tunkua jonoksi asti....

Hapsu myös kävi viimeisessä rokotuksessa eilen. Painoa oli 20kg. Muuten neiti kasvaa tasaisesti. Ja itsepäisyyskin tuntuu kasvavan. Onneksi on suht helppo varmaan kouluttaa, koska on niin ahne että menee vaikka puuhun ruuan perässä. Siinä näkyy kyllä olevan varjopuolensa. Tokkasi eilen Ruttua kirsuun niin että veri lensi kun kuvitteli että Ruttu ottaa hänen luunsa. Ruttu vähän koulutti sitten, mutta juuri sen verran että nyt neiti miettii kahdesti että mitä kannattaa ja mitä ei. Pennut kyllä koettelee välillä aikuisten koirien hermoja ja kärsivällisyyttä ihan todella.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Viikko meni taas....


Viikko on taasen vierähtänyt ja Hapsukin on taas viikon vanhempi. Aika menee kovaa vauhtia, kohta siis 11 päivän päästä Hapsusti täyttää jo 4kk. Hupsis. Hapsusta on ihan mahdoton saada mitään kasvukuvia kun aina sataa, ja jos ei sada niin neiti viipottaa sata lasissa eikä jää kuvaan....

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Fanny Jalotustarkastettu


Eilen käytiin Fannyn kanssa jalostustarkastuksessa. Hyvin meni, Fanny läpäisi hyväksytysti ja oli kiva vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä. Kiitoksia Jalostustarkastajille! Hapsu oli tietysti mukana peesaamassa, jotta saa lisää kaupunki- ja muita kokemuksia. Tällä kertaa tutustui mm. mittakeppiin. Täältä maalta kun muuten tulee vähän laiskanlaisesti lähdettyä kaupunkiolosuhteisiin. Oli kiva myös nähdä Jaffa ja Miss Marple. Aivan hurmaava Cairni, olisin voinut ottaa taskuun jos olisi ollut tarpeeksi suuret taskut! :)
Kuvassa kuitenkin Fanny, koska eilen ei ollut kameraa (taaskaan) mukana.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Voi Rähmä miten märkää......


Viikonloppuna käytiin porukalla lenkkeilemässä metsässä, lauantaina nuoremmalla porukalla ja sunnuntaina myös Riki-vanhus pääsi mukaan kun löytyi helppokulkuinen maasto. Mutta voi Rähmä miten märkää oli vaikka oli ollut pakkastakin. Ja Hapsu sitten tietenkin putosi ojaan jääkylmään veteen kaulaansa myöden... Onneksi oli autossa pyyhkeitä. Kamalasti palelsi kun oli joutunut uimaan pentu pieni.

Loppuaika onkin sitten mennyt kotitöissä ja kotisivuja väsätessä. Voi Rähmä siihenkin. Tämmöseltä rähmäkäpälältä menee niissäkin ikä ja terveys. Ja hermot. Mulla kaiken pitäisi aina olla valmista eilen, ei oikein kärsivällisyys tahdo riittää tuohon hommaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Yötyönä tyynynpäällisiä


Yleisön pyynnöstä kuva yötöistä. Pitkään ollut projektina tehdä uusia koristetyynyn päällisiä. Eilen illalla kun Jari oli sopivasti pikkujouluissa, oli sitten viimein sitä aikaa. Yöllä ei jaksanut silittää, joten ryppyisiä ovat. Laura Ahleyn tulppaanikankaiset menevät anopille tilaustyönä. Kangas on aivan ihana paksu sisustuskangas hienolla väriskaalalla. Vaaleammat vielä ryppyisemmät Sanderssonin "Bihar" kankaasta tehdyt jäävät omalle sohvalle. Kun saan ylimääräistä aikaa, teen lisää vanhoista Laura Ashley- kankaista jotka tuolla odottaa tekijäänsä. Lisäksi mulla odottaa ihana Benartex kangas "Muted transitions" by Lisa DeBee Schiller josta tulee joko vanhoihin K-tuoleihin uusi päällikangas tai sitten jotain muuta...

Ville ja Hapsu


Ville pärjää Hapsulle vielä......

Kuinka monta koiraa kuvassa?


Näkötesti. Kuinka monta koiraa kuvassa?

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Hapsun uudet kujeet


Hapsu kasvaa päivä päivältä. Painoa oli viikko sitten 15kg. Tyttö on nyt madotettu, rokotettu ja pesty ekan kerran. Villen kanssa leikkiminen on lempipuuhia.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Rasta melkein 13v


Rasta (Marotin Caramelle) täyttää seuraavaksi 13 vuotta, on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja kaunis kuin mikä. En muista että olisin koskaan nähnyt näin hyväkuntoista 13-vuotiasta rottweileria. Kiitos Roosa kun toit Rastan kylään!

Roosa, Rasta ja Pluto kylässä...


Roosa ja Rasta sekä Weimarinseisoja Pluto kävivät kylässä. Ihana nähdä monen vuoden jälkeen. Rasta on kuin nuorempikin koira ja Pluto on erittäin komea suuri uros. Kuvassa Pluto.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Ruttu teki täydellisen noudon!!!


Minun oma suurisydäminen sohlo briardini yllätti tänään tekemällä 4 kertaa peräkkäin täydellisen noudon! Niinkuin sitä on tahkottu ja tahkottu ilman kovin hyviä lopputuloksia, niin nyt kun kaikki varoittelee ettei sen kunto kestä enää kisoihin menemistä niin nyt se sitten noutaa!! Olen ylpeä. Ruttuhan tekee tottista suuremmalla innolla kuin mikään näkemäni koira ja ongelma on aina ollut se että vire nousee pilviin ja koira on kuin hellakoukku...:) Tämä päivä ei ollut mikään poikkeus. Tänään otin herran kanssa vähän tottista kun on jäänyt hieman Hapsun vuoksi liian vähälle huomiolle niin Ruttupa päätti näyttää että kyllä mä mamma osaan tän homman... Arvatkaa harmittaako kun ei ihan ehkä uskalla hyppynoutoja ottaa? Täytyy varmaan jossain vaiheessa konsultoida ortopediaan erikoistunutta eläinlääkäriä ja kysyä mitä tuumaa jos vaikka kuitenkin pienessä määrin hyppyä.... Tosin silloin kun välilevy leikattiin niin silloin sanottiin ettei ole mitään estettä. Ja nyt on rintakehän avaamisen ja rustonystyjen päälle jo kasvattanut vähän läskiä ettei ne oikeastaan hirveän isoilta tunnu.

Kaikkien ihmisten joilla koirat on pysyneet terveenä, kannattaa kyllä kiittää siitä. Meillä kun on perheessä 2 välilevytyrä koiraa niin tiedän enemmän kuin hyvin miltä tuntuu kun ei voi siinä määrin harrastaa kuin haluaisi.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Hapsu kasvaa...


Hapsu kasvaa päivä päivältä ja turkkikin kasvaa. Nyt on jo vähän vaaleita karvoja selässä ja turkki selvästi pitenee. Jännittävää nähdä minkävärinen tytöstä loppujen lopuksi tulee. Mokoma oli tänään leikkinyt sukkalangoilla. Meni kerä punaista sukkalankaa roskikseen. Yksi Hapsun lempiharrastuksista on nykyään leikkiä Ville kissan kanssa. Toinen on muiden koirien kiusaaminen.
Aikamoinen tyty.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Minne on koirankasvatus karkaamassa....


Mihin ihmeeseen on koirankasvatus karkaamassa? Jos meillä on käytössä luonnetestit, MH ja muita koiran ominaisuuksia mittaavia testejä niin miksi sitten jotkut kasvattajat käyttävät jalostukseen koiria joilla on selviä puutteita luonteessa? Miksi käyttää jalostukseen rottweileria joka saa luonnetestissä toimintakyvystä -1? -1:sen toimintakyky ei todellakaan ole mitenkään tyypillinen rottweilerin luonnetestituloksessa. Tai miksi käytetään koiraa jolla terävyys on vaikka -1 jäljelle jäävin hyökkäyshaluin? Näitä kun yhdistyy vielä muihin negatiivisena pidettäviin ominaisuuksiin kuten erittäin suuri dominanssi tms. niin pakko on vähän ihmetellä että mikä on kasvatuksen päämäärä. Ei todennäköisesti ainakaan mukava ja tasapainoinen kotikoira. Osa kasvattajista varmasti ajaa takaa ulkomuotoasioita ja osa käyttökoiraominaisuuksia, mutta toivoisin siihenkin jotain malttia. Tilastollisesti suurin osa kuitenkin kaikkien rotujen kasvateista päätyy ihan tavalliseen perheeseen perhekoiraksi, jolla sitten kenties harrastetaan jotakin. Miksi jalostaa koiria joiden kanssa on vaikea pärjätä arkielämässä? Lisäksi suuri osa koirista menee perheisiin, joissa on tai tulee lapsia ja sielläkin on pärjättävä sen koiran kanssa.

Viiden koiran perheessä kiitän luojaani siitä että on osattu valita koiramme sellaisista yhdistelmistä että mitään agressio, puru tai muita ongelmia ei ole ollut.

Nostan hattua kasvattajille, jotka ovat osanneet valita kultaisen keskitien ja ovat muistaneet rodunomaisuuden ja koirien elämisen tavallisessa perheessä tavallisen arjen keskellä. Ja vielä enemmän nostan hattua niille kasvattajille jotka ovat nykytrendeistä huolimatta pitäneet oman päänsä ja linjansa ja jaksaneet kasvattaa vuosikymmenestä toiseen hyviä ja arkeen sopivia koiria! :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Fanny luonnetestissä


Fanny oli myös mukana luonnetestissä, Jarin ohjaamana. Yhteispisteet tänään rotikkamaisesti +197 pistettä. Fanny siis on perinyt ainakin jotain myös isältään Marotin Cobraracksilta... :)

Fannyn mielestä suurin osa testistä oli vain mielekiintoinen sunnuntaikävely jossa sattui tapahtumaan vähän enemmän kuin normikävelyllä. Fannyn pisteet sen enempiä selittelemättä.

Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ Laukausvarma

Kertoimilla varustettuna siis tänään yhteensä +197 pistettä.

Ruttu luonnetestissä


Tänäänpä oli sitten vihdoin se kauan jonotettu ja odotettu luonnetesti ja Ruttukin siinä kunnossa että sen saattoi viedä sinne. Pisteitä ropisi yhteensä vain +110, mutta se oli toisaalta aika lailla odotettavissakin. Eniten niitä ropisi siitä ainoasta jota kenties voisi harjoitellakin jos haluaisi elikkä taisteluhalusta. Rutun kanssa ei ole pentuajan jälkeen vieraat taistelleet, eikä tuomari ollut siinä mielessä mikään poikkeus. Tosin testeistä ensimmäisenä siinä häiritsi myös se että Ruttu jäi hieman ihmettelemään mihin Jari yht´äkkiä katosi ja nenä ja silmät hakivat isännän perään eikä oikein olisi ehtinyt leikkimään naruleikkejä.... Tosin kovalla taistelutahdolla varustettu koira ei kiinnittäisi huomiota siihen että isäntä katosi, joten eipä selitellä sen enempää. Taisteluhalu tippui siis -1:een (pieni) josta 10 pistettä miinusta. Toinen tietenkin josta ropisi pisteitä on temperamentti, joka siis tietenkin Rutulla +1 (erittäin vilkas). Jos se olisi jäänyt vaikka vilkkaan puolelle niin loppupisteitä olisi kertoimella 15 tuo 30 enemmän.

Muuten koiran suoritus oli minusta ihan erinomainen, Ruttu oli oma itsensä pisteissä, ainoat yllätykset olivat siinä että puolustushalu jäi vain +1:een (pieni) ja luoksepäästävyys ponkaisi tänään +3:seen (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) tasolle.

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

Loppupisteet kertoimilla 110 pistettä


Kuvassa kelkan tarkastelu siinä vaiheessa kun vielä hieman jännitti. Tosin kelkka katsottiin ihan heti kun se siihen tuli, eikä koira juurikaan väistänyt sitä. Mielenkiintoista oli se että heti kun itse kosketin kelkkaa ja puhuin, nousi häntä heti takaisin normiasentoon.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Meillä asuu monsteri....


näin kummalliselta voi näyttää vain päiväunilta heräävä briardi

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Rutulla vielä huono kunto


Viikonloppuna harrastettiin kaikenlaista matkailua pääkaupunkiseudulla koirien kanssa. Lauantaina käytiin Helsinki Sightseeing briardien kanssa. Ensin siis äitiä jelppimässä Yliskylässä ja sieltä ajettiin keskustan kautta muistelemaan nuoruutta Hietsuun. Briardit pääsivät siis Hietsuun kävelemään kuin kaupunkikoirat konsanaan. Ja viileästä säästä huolimatta bongattiin myös muutama naku-uimari, sääli ettei ollut kamera mukana, siinä olisi ollut nostalgian havinaa kun iltaruskon valo sattui vielä olemaan tosi hyvä....

Sunnuntaina käytiin koko sakki sienissä syvällä korvessa. Riki oli myös mukana, mutta ojien ylitys on jo liikaa vanhalle. Ei päässyt enää autosta pois nostamatta. Tosin kipulääkitys on katkolla kun nyt on kortisonilääkitys muihin vaivoihin päällä. Onneksi auttaa myös selkäkipuihin. Ruttu taasen on vielä sen verran toipilas että näkee tuommosen jälkeen että kunto on vielä hieman huono. Hapsu tuli hienosti ojista yms. yli siinä missä isotkin koirat. Luna joutui vähän uimareissulle lyhyine töppöjalkoineen....

Rutun turkkikin alkaa kasvaa pikkuhiljaa takaisin ja ehkä vielä jonain päivänä näyttelyyn... Katsotaan nyt sitten pikkuhiljaa mitä vielä harrastellaan pojan kanssa. Itselle on vaan jäänyt vähän kammo kaikesta sairastamisesta että kohtelee vieläkin Ruttua vähän niinkuin silkkihansikkain ettei vaan mitään tapahtuisi enää. Ruttu on ollut tosi sotilas kaiken sairastamisen ajan. Kestänyt kaiken kivun ja sairauden ja säilyttänyt kaiken keskellä oman luonteensa. Vähän ehkä huomaan että on vielä väsynyt joskus kun kunto ei kestä vielä. Onneksi kuume ja muut oireet ovat pysyneet poissa.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Hapsu kasvaa


Tytölle on tullut painoa lisää jo reilusti elämänkokemusta. Ollaan käyty tällä viikolla käyty Leppävaarassa katsomassa muita briardeja ja harjoittelemassa seuraamista ja sylissä istumista. Tänään käytiin eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja terve tyttö oli. Sunnuntaina mennään "mummolaan" katsomaan leikkauksesta toipuvaa "mummia" ja Helsingin hulinaa. Sillä välin harjoitellaan kotona leikkejä ja isojen koirien kanssa elämistä. Tärkein taito tietenkin on toisten koirien halaaminen...

Ainoa joka oikeasti välillä ärähtää Hapsulle poskissa roikkumisesta on Ruttu. Rutulla on myös pieni mustasukkaisuusdraama menossa. Hakeutuu välillä mamman hellittäväksi kun mustis pennulle...

sunnuntai 21. syyskuuta 2008


Kiireinen sunnuntaipäivä takana. Eka herätys klo 7.00. Pentu pissalle ja aamiainen kaikille. Jari tuli töistä ja aamiaisen jälkeen koirat pihalle ja sitten takaisin nukkumaan. Päivä oli sen verran kaunis että koirat leikkivät pihalla valvonnan alla pitkän aikaa ja ip kun tuli vieraita, Hapsu jaksoi hädin tuskin tervehtiä kaikki ja sitten tuli uni. Ruttukin leikki Hapsun kanssa pihalla vaikkakin iso jätkä kun on niin leikkikin on vähän isoäänistä että pitää välillä vähän hillitä. Mutta hyvät unet tuli Hapsulle.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Pentuaikaa...


Huhhuh. En muistanutkaan miten kovaa työtä on pennun hoitaminen. Kiikuta pissalle, syötä, leikitä, ohjaa, opasta, kiellä roikkumasta lahkeista, takeista, nilkoista, kiusaamasta muita koiria ja yritä saada ymmärtämään että kakka pitää tehdä ulos. :)

Hapsu on oppinut kaikenlaista uutta. Vetämään sähköjohdon seinästä, syömään kaikki pihalta mikä vähääkään muistuttaa mitään orgaanista ja ennenkaikkea kiusaamaan muita koiria. Koirat kestävät sen liiankin hyvin nyt kun ovat oivaltaneet että pentu on osa laumaa. Murahtelevat aina silloin tällöin kun menee liian rajuksi. Enemmänkin voisivat jo mielestäni sanoa. Varsinkin Luna on helisemässä. Täpäkästä luonteestaan huolimatta. Pentuna ja nuorena koirana saatu liian kova kuri ja huono kohtelu näkyy siinä ettei uskalla juurikaan äyskiä pennulle vaikka Hapsu kuinka kiusaisi. Lunahan on tullut meille noin 5-vuotiaana koska kaipasi uutta kotia. On lähetetty aikanaan Jenkkeihin siitosnartuksi ja palautunut sieltä kun ei saanut pentuja. Luna pelkäsi meille tullessaan mm. miehiä, jalkoja ja syöksyi heti sängyn alle turvaan jos ääni vähääkään koveni vaikka ei itse ollutkaan kohde. Ja aina edelleen kun elämäntilanne muuttuu ja esim tulee uusi pentu taloon tai mitä tahansa stressaavaa tapahtuu, vanhat pelot nostavat aina vähäksi aikaa päätään. On pitänyt hiukan siis Hapsua jo kieltää Lunan kiusaamisesta.

Hapsu on kyllä pennuksi kohtuullisen helppo ainakin toistaiseksi. Uskoo yleensä kun kerran kieltää, eikä ota siitä vähääkään nokkiinsa. Toki pentujen tapaan on jo tunnissa unohtanut että "ai niin tämä olikin kielllettyä"

Kaikkein kauimmin Hapsuun on totutellut Ville-kissa. Ville ei vielä ole ihan vakuuttunut siitä onko toisen böödin kanssa eläminen ihan varmasti turvallista. .. Hapsu on kyllä suhtautunut kissoihin tosi järkevästi. Ne kiinnostaa, mutta ei ole kuitenkaan liian päällekäyvä, vaan käy katsomassa ja haistelemassa tosi nätisti.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Naapurin rakit ja meidän kullannuput....


Naapurin naapurin naapuriin, tai jonnekin sinne main on muuttanut uusi koira/koiria ja se sai minut ajattelemaan sitä kuinka kauas voidaan päätyä koirien jalostuksessa rodun alkuperäisestä tyypistä... Tämä uusi naapurin naapurin jne. koira nimittäin ilmentää haukussaan sen kaltaista agressiivisuutta, että siihen reagoi tosi herkästi kaikki meidänkin lauman koirat. Yleensä kun koira täällä maaseudulla haukkuu, niin se joko väkyttää väkyttämisen ilosta tai ilmoittaa lyhyesti ohikulkijoista tai ohi kulkevista eläimistä, mutta tämä tapaus on kyllä täysin omanlaisensa. Haukku ilmentää lähes tulkoon puhdasta raivoa. En tiedä minkä rotuisesta koirasta on kysymys, en ole otusta nähnyt kun on tuolla vähän matkan päässä päättyvän tien viimeisissä taloissa, mutta haukun kuultuani, toivon ettei tarvitsekaan nähdä tai törmätä ainakaan koirien kanssa. Haukku kuulostaa lähinnä todella raivostuneen sakemannin haukulta, voin hyvin kuvitella koiran ikenet irvistäen kaikki hampaat esillä. En pysty edes kuvittelemaan miten täällä maalla voi olla niin paljon asioita jotka saavat kyseisen koiran raivostumaan 30 kertaa päivässä. Eihän täällä tapahdu mitään, eikä täällä kulje juuri kukaan! Kuinkahan kiva mahtaa olla asua tuollaisen koiran kanssa? Joka tapauksessa kyseinen koira tuntuu aiheuttavan yleisen härdellin täällä, meidän koirat painaa häntä pystyssä tontin sen puoleiseen osaan joka on lähinnä haukkujaa varmistamaan ettei ainakaan heidän reviirilleen tulossa olla. Myös muut naapurin koirat kuuluvat reagoivan aika negatiivisesti tähän haukkuun. Yleensä täällä koirat käyvät vaan pöhkimässä ja ilmoittamassa että täällä vartioidaan reviiriä, mutta tähän ne ylireagoivat. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kyseisen koiran päässä liikkuu (tai sitten ei). Tästä tuli mieleen että mihin me loppujen lopuksi kohta joudutaa ja minkälaisia rotukoiria meillä kohta on kun jatkuvasti jalostuksessa jalostetaan rodulle epätyypillisiä luonteenpiirteitä. Hyvänä esimerkkinä on rottweiler. Rottweilerin rotumääritelmässä sanotaan:

Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta kuvastuu alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöään hyvin valppaasti.

Missä kohtaa tuossa sanotaan että rottweilerin pitää olla vilkas ja terävä? Kattaako"pohjimmiltaan" jotenkin sen että on suotavaa jalostaa vilkkaita yksilöitä jos ne nukkuessaan ovat rauhallisia? Merkillistä kyllä, rottweilerin rotumääritelmä ei ota kantaa ollenkaan siihen että tuleeko koiran olla avoin vai pidättyväinen. Sanoisin että sekin olisi kuitenkin aika oleellinen piirre tunnistaa jalostuksen kannalta. Kuka haluaa vilkkaan ja terävän rottweilerin höystettynä suurella dominanssilla? Rodun viimeaikaiset luonnetestitulokset puhuvat aika selvää kieltä... Vilkas, vilkas, erittäin vilkas, vilkas.... Miksi päämääränä tuntuu olevan vilkkaus? Ei vilkkaus ole mikään toimintakyvyn mittari.

Tätä vuodatusta voisi jatkaa loputtomiin. Ehkä pitäisi rotumääritelmissä olla tarkempi, kiinnittää enemmän huomiota luonteenpiirteisiin kuin siihen että onko karva 6cm pitkää vai 7 cm. Briardinkin rotumääritelmässä sanotaan luonteesta vain:


Tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka. Virheet: Aggressiivisuus, pehmeys tai arkuus.

Eipä siinäkään oteta paljon kantaa muuhun. Ei avoimuuteen, eikä terävyyteen tai puolustushaluun tai muuhun. Briardeilla onneksi jalostuksentavoiteohjeessa kerrotaan lisäksi että Euroopan Briard Unionin luonne- ja käyttökomission kokouksessa 2003 (mikä sanahirviö!) on merkitty muistioon briardin luonteesta seuraavaa:

"Briardin tulee olla temperamenttinen,
reipas, valpas, avoin, vallaton mutta harkitseva, tarkkaavainen, suojelunhaluinen, vastaaottavainen, helppo ohjailla, iloinen, rauhallinen rauhallisissa olosuhteissa, tasapainoinen ja vakaa. Koira voi olla myös asianmukaisen varautunut vieraita kohtaan, edellyttäen että koira vapautuu todetessaan tilanteen neutraaliksi."

Tossa on jo luonteen kannalta sanottu paljon olennaista joka olisi hyvä pyrkiä säilyttämään ja pitämään mielessä. Olisi aika kamalaa kun briardi olisi yht´äkkiä flegmaattinen, rauhallinen ja apaattinen sohvaperuna... :)

Ei kai täydellistä rotunsa edustajaa olekaan, mutta rodunomaisuus luonteessa olisi kiva säilyttää....

Jos tuo naapurin naapurin naapurin jne. koira vaikkapa on saksanpaimen niin tuskinpa niilläkään rotumääritelmässä tai muissa ohjeistuksessa sanotaan että: "Räjähtävän aggressiivinen joka tilanteessa".


sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Hapsun ensimmäinen päivä


Hapsun ensimmäinen päivä on sujunut aika hyvin. Koirat ovat kaikki hyväksyneet tyttelin oikein hyvin, kissat vähän katselevat kieroon ja yrittävät pysyä kaukana. Hapsu ei kissoista juurikaan ole kiinnostunut, koirat kiinnostavat enemmän. Ja ihmisten kengännauhat. Hyvät unenlahjat tytöllä on koska nukkui aamulla täyttä häkää isännän kanssa kun vanhat koirat jo vinkuivat aamupalaa. Toki käytin Hapsun jo aamulla puoli 7 maissa aamupissalla kun sattumalta heräsin ekan kerran. Vieraat on otettu vastaan pussaamalla ja iloisesti viipottaen. Ehkä tää pentuhomma tulee kokemuksen kautta hieman helpommaksi pikkuhiljaa. Vieraidenkin kommetti oli että tosi reipas tyttö on ja tosi avoin luonne.

lauantai 13. syyskuuta 2008



Ohessa Hapsu. Perheen uusi jäsen. Emäntä on niin uupunut päivästä kun vihdoin on saanut sakin nukkumaan ja kaikki esiteltyä toisilleen että tarinaa lisää myöhemmin.... Hämmästyttävintä esittelyssä oli se että Ruttu katsoi että "ai mikäs tää on" ja todettuaan että "jaa sehän on selvästi briardi, ihan tylsää.." ei ollut edes kovin kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Odotin vähän innokkaampaa vastaanottoa. Ulkoilu yhdessä ei tosin ihan suju vielä, koska Ruttu on kova komentamaan että liikkua ja leikkiä pitäisi ja se hieman pelottaa Hapsua.

Lueskelin tuossa eräänä päivänä netistä juttuja ja siellä hiukan arvosteltiin meidän Fannyn (siis Reinikkalan First Choice) luustoa ja luonnetta. Tottahan tuo on että luustollisesti ei ole paras mahdollinen kun on hiukan pienehkö, merkit hieman tummat, mutta koko ja ulkonäkö ei kyllä ole isän puolelta (Marotin Cobraracks, alias Oskari ) perittyä, Oskari oli todella mahtavan näköinen ja aika isokokoinen uros kuten koko linja on ollut. Kyllä se luusto ikävä kyllä tulee sieltä äidin puolelta. Marotin Cobraracksista mulla ei oikein ole hyvää kuvaa, eikä liiemmin äidistään, koska silloin digikamerat eivät olleet vielä tätä päivää, mutta kuvassa oikealla löytyy isoäitinsä Uzzan Friia joka on voimakkaasti perityttänyt ominaisuuksiaan jälkeläisiinsä. Niin sosiaalista luonnetta kuin myös luustoa ja näköä. Oskari oli luonteeltaan aika rauhaisa ja sosiaalinen, luonnetestipisteet muistaakseni 248 ja aika hyvin painottuneet. Meidän Fanny taas rottweileriksi poikkeuksellisen vilkas ja keskittymiskyvyssä on hieman toivomisen varaa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Keisarinna Elisabethin kuolemasta 110 vuotta



Yksi asia Corfusta on vielä mainittava kun tänään tulee kuluneeksi 110 vuotta Itävallan Keisarinna Elisabethin (24.12.1837 - 10.9.1898) (Sissi) kuolemasta. Corfulla sijaisee ns. Achilleon palatsi, joka on toiminut Sissin kesäasuntona, jossa Sissi mielellään vietti aikaansa. Palatsi on näkemisen arvoinen. Mereltä päin kaunista puutarhaa vartioi valtavan kokoinen Akhilleoksen patsas. Paras vierailuaika on heti varhain aamulla, koska palatsin tietenkin haluaa nähdä tuhat muutakin turistia. Palatsi sijaitsee n. 10 km Corfun kaupungista etelään kylässä nimeltään Gastouri. Nähtävänä on palatsin puutarha ja palatsin alakerta, jossa on tauluja, maalauksia, kappeli, kattomaalaus, Sissin huonekaluja etc.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Ennen syksyn tuloa....


Nyt työn raskaan rasittamana ja syysiltojen masentamana laitan vielä yhden Corfun kuvan esille. Sitä katsellessa muistaa miltä tuntuu kun aurinko paistaa ja meri kohisee... Uskomatonta ajatella että lomasta on vain muutama viikko ja edessä pitkä pimeä ja sateinen syksy. Ehkä pitäisi olla lakisääteinen loma vielä lokakuussa kaikille jossain aurinkoisessa paikassa. Eipä silti, takka ja kynttilät on jo otettu käyttöön syysiltojen lohdutukseksi.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Corfun kaupunki


Corfun kaupungista löytyy 2 eri ikäistä linnoitusta. Tässä kuva uudemmasta joka sijaitsee enemmän mantereen puolella ja hieman näkymää Corfun kaupungin liikenteestä ja ruuhkista, jotka ovat täysin omaa luokkaansa kun kaupungin asukkaat ja kymmenet tuhannet turistit pyrkivät hieman sokkeloisessa kaupungissa eteenpäin mopoillaan, mönkijöillään, autoillaan ja turistibusseillaan. Parkkipaikkaa keskustasta on aika turha etsiä keskellä päivää. Sataman luokse saattaa saada auton parkkiin, mutta siitä on jonkinmoinen kävelymatka varsinkin vanhemmalle linnakkeelle joka vartioi Corfun kaupunkia meren puolelta.

Pantokratoras


Corfun korkein paikka (kartassa 911m, paikanpäällä lukee 917m) Pantokratoras niminen vuori, jonka päällä on vanha luostari ja tietenkin (totta maar) Corfun korkein antennitorni. Taustalla näkyy Albanian rannikkoa.

maanantai 25. elokuuta 2008

Jassas!


Terveiset helteiseltä Corfun saarelta Kreikasta! Lämpötila jonka perjantaina jätimme taaksemme, oli +35 astetta klo. 21.00 paluulennolle kiirehtiessämme. Lämpötila viikon aikana vaihteli +33 asteesta +40 asteeseen. Aika lämmintä siis:) Meriveden lämpötila n. +27 astetta. Viikko meni nopeasti, auton ja skootterin sekä mönkijän mittareihin kertyi yhteensä n. 650 kilometriä, vaikka saari onkin vain n.100 kilometriä pitkä. Corfulla ajelu on taitolaji sinänsä, tienkyltit osoittavat minne sattuu, liikenne on kaoottista ja näin elokuulla turistien määrä kohtuullisen suuri. Esimerkiksi asuinpaikastamme Agios Stefanoksen kylästä Corfun kaupunkiin on n. 38 kilometriä, mutta matkan ajamiseen menee n. 1,5 tuntia millä tahansa välineellä. Corfu on hyvin vihreä saari, mutta erittäin vuoristoinen. Suunnistaminen aika vaikeaa, koska kartat eivät pidä ihan paikkaansa ja vuorenrinteitä pitkin ajelu hävittää suuntavaiston lähes kokonaan. Oli kuin pesukoneessa olisi pyöritetty ja sitten kysytty että minne ilmansuuntaan nenä nyt näyttää!

Viikkoon mahtui myös reissaamisen lisäksi uimista milloin milläkin puolella saarta eri uimarannoilla, uimarannoista suurin osa on hiekkarantoja, jonkin verran pikkukivirantoja myös. Hiekkarannoissa on se ikävä puoli että hiekkaa on sitten joka paikassa, eikä siitä tahdo päästä eroon. Nähtävyyksiä Corfulla on lähinnä Pantokratoraksen vuori luostareineen pohjoisessa (911 m) ja Keisarinna Elisabethin (Sissi) kesäasunto (paikalliset kutsuvat paikkaa Achilleoksi) Gastourin kylässä. Muutama kilometri itään Sissin kesäasunnosta löytyy rannalta myös Corfu Shell museo, jossa on esillä erilaisia esihistoriallisia kaloja, haita ja muita mereneläviä leukoineen. Nähtävyyksistä kuvia myöhemmin. Yllä olevassa kuvassa Paleokastritsa, kuuluisa rannoistaan, luolistaan ja näköalastaan.

Viikkoon mahtui myös hieman hankaluuksia, kuten kaatuminen skootterilla, pienten vammojen hoitoa ja antibioottikuuri tulehdusten estämiseksi.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Viikon aikana tapahtunutta


Käytiinpä taas torstaina YES:ssä. Rutulla nousi kuume heti keskiviikkona kun tiistaina loppui antibioottikuuri. Keuhkokuva näyttää ihan ok:lta, siellä ei näy mitään, tulehdusarvot on normaalin rajoissa, mutta ilmeisesti jossain muhii kroonista tulehdusta kun kuume nousee ja lisäksi Rutulla on anemia. Antibioottia jatketaan mahdollisesti jopa 6 viikkoa kroonisen tulehduksen varalta ja lisäksi tuli kahden viikon anaerobisiin bakteereihin tehoava antibiootti Synoluxin rinnalle. Kolmen viikon päästä mennään kontrolliin taas ja sitten katsotaan jatko. Ei kovin rohkaisevaa tämmöinen. Lisäkiusana on ollut Fannyn juoksu, meno oli aika stressaavaa kaikille, joten nyt tärppipäivien ajaksi Fanny lähti hoitoon ja kuurasin tänään koko kämpän ja yritetään päästä juoksun hajuista eroon. Ruttu on ulvonut, stressannut ja Fanny tullut porteista läpi, joten pieni ero lienee paikallaan rakastavalle parille... :)

Tänään kävi vieraita, Jeppe kävi kylässä. Englannin bulldog on kyllä varsin mainio tapaus, ehkäpä siirrytään niihin vanhoilla päivillä.... Kiva muutenkin nähdä ystäviä pitkästä aikaa, kun kaikki aika tuntuu menevän töissä ja Rutun sairastamisen kanssa.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Sohvi tuli kotiin

Sohvi tuli kotiin, märkänä kuin uitettu kissa ja viemärin hajuisena, mutta kunnossa! Täällä tehdään Vesiosuukuntien toimesta vesi- ja viemäriverkkoa, olisiko jäänyt jumiin jonnekin putkeen tai kaivoon?

Sohvi on kadonnut


ja olen ihan varma että sille on tapahtunut jotain.... Ja olen vakavasti sitä mieltä että mua ja tätä perhettä ei tarttis mättää koko ajan niin isolla kädellä.... :)

Sohvi ei koskaan lähde kauas, eikä ole yötä pois kotoa. Käytiin Rutun kanssa kävelemässä ja etsimässä tänään kun tulin töistä. Ruttu selkeästi ilmaisi "omaa kissaa" muutamassa kohden, joten oletan että jompikumpi meidän kissoista on käynyt siellä missä oltiin, mutta Sohvia ei silti löydetty.
Voin kuvitella sata asiaa mitä sille voi olla sattunut. :(

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Rutun lopputarkastus


Rutulla oli YES:ssä keskiviikkona tikkien poisto ja "lopputarkastus". Otettiin röntgenkuvat keuhkojen alueelta sivulta ja yllättäen alhaalta (oli melkoisen hankalaa saada rauhoittamaton koira oikeaan asentoon röntgenpöydälle selälleen kun se on muutenkin oppinut inhoamaan jatkuvaa röntgenpöydälle nostelua). No anyway. Keuhkot ovat täydet ja näyttävät hyvälle, hengitysäänet ok. Joten teoriassa Ruttu on terve. Jippii! Vielä pitää kuukauden päivät ottaa rauhallisesti että rintalasta luutuu, siellä on metallihakaset/langat sulkemassa sitä ja ne saavat sinne jäädä. Niiden ei pitäisi aiheuttaa mitään haittaa jatkossa.

Seuraava ongelma on sitten saada takut pois, jotka tämän kaiken seurauksena ovat päässeet muodostumaan kun ei ole voinut pestä eikä kunnolla kammata varsinkaan läheltä haavaa. Käyttelin eilen illalla saksia ihan reippaasti, mutta tarvitsee vielä vähän lisää leikkailla. Kainalot oli takussa ja tassussa ne alueet joilla on ollut kaikki neulat ja infuusiot... Lisäksi kaulassa ja rinnassa on takkuja kun karva on jäänyt myttääntymään t-paitojen kauluksen kanssa. Tänään pestään turkki ja sitten aletaan pikkuhiljaa siistimään. Näyttää aika roisilta kun vasemmalla puolella ei ole karvaa nimeksikään ja vatsa on kalju ja toisella puolellakin on läntti jossa oli varmaankin kipulaastari jossain vaiheessa.

Vähän painoa pitää kanssa saada lisää, lonkkaluut tuntuu käteen vielä aika teräviltä, vaikka on jo huomattavasti pyöristynyt siitä mitä oli pahimmillaan. Ilman karvoja olisi varmaan näyttänyt ihan nälkiintyneeltä! Nälkä sillä on nytkin koko ajan kun saa vielä toistaiseksi vähän yli puolet ruokaa i/d:tä ainakin siihen saakka että antibiootit loppuu. Joka päivä syödään vielä vähän välipalaa i/d:tä ja siihen vähän Frolicia.... Ruttu on oppinut jo pummaamaan välipalaa. Se menee heti kun tulen töistä tiskipöydän viereen ja alkaa vilkuilla tiskipöydällä olevaa ruokakippoa ja selittää mulle että nälkä on...:) Koira joka ei ole koskaan ennen kerjännyt ruokaa!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Hysteerinen matte

Näin tehdään hysteerisiä koiranomistajia. Ensin annetaan koiralle kaikki täysin mahdottomat vaivat ja sairaudet yht´äkkiä ja sitten siihen kaikki mahdolliset lisäseuraamukset päälle. Ei mene päivääkään ettenkö hysteerisenä tarkkailisi joka röyhtäystä, joka läähätystä, lämpöä, ruokahalua ja näkisi lisäsairauksia joka puolella..... Välillä tuntuu että seuraavaksi pyörryn kun toi koira pierasee väärässä paikassa!

Onneksi on keskiviikkona tikin poisto ja kontrolli, niin joku minua viisaampi osaa sanoa onko koira parantumassa vai ei... Haava vähän erittää ollaan suihkuteltu sitä joka ilta. Lämpö vaihtelee 39,3 ja 38,8 välillä, ota siitäkin nyt selvää! Nukkuu kuitenkin hyvin ja rauhallisesti. Pidetään peukkuja.

Huomenna taas töihin ja tuntuu että koko viikonloppu on mennyt huolissaan olossa ihan ohitse!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Kuumetta

Meillä käydään vuoronperään kaikki ongelmat läpi nyt samalla kertaa. Maha saatiin kuriin kun soitin YES:in hoitavalle lääkärille ja kerroin ongelmista. Saatiin reseptillä Ranimex ja Primperan jotka auttoivat. Nyt sitten eilen illalla Rutulle nousi kuume. Näin heti töistä tullessani että koira on vartin vaisumpi kuin normaalisti. Kuumetta oli 39,8 astetta. Haava oli kuitenkin ihan hyvän näköinen, ei yhtään punainen eikä turvonnut. Aavistuksen on erittänyt sellaista tahmaa, mutta ei edes niin paljon että t-paidassa näkyisi. Soitin (tällä kertaa päivystykseen) ja kehoitettiin aloittamaan uudelleen jo ennen leikkausta mennyt antibioottikuuri (Clavubact). Ja se aloitettiin heti. Ihmettelinkin kun hain koiran että miksi ei antibioottia jatkettu enää silloin, mutta se ei kuulemma kuulu enää tapoihin leikkauksen jälkeen....

Aamulla soitti hoitava eläinlääkäri YES:ltä ja kyseli kuumeesta ja haavasta ja sovittiin että suihkutellaan haavaa kuitenkin ja jatketaan antibiootilla ja soitan nyt illalla jos kuume ei ala laskea. No tuossa äsken mittasin taas kuumeen ja oli laskenut jo 38,9 asteeseen joten paremmalta näyttää, mutta kuten sanottu, huokaisen helpotuksesta vasta sitten kun koira todella saa terveen paperit....

Ruttu on kuitenkin tänään jo eilistä reippaampi.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Ongelmia ruuansulatuksen kanssa

Toipuminen tuntuu lähteneen käyntiin, ikävä kyllä suolisto ei pysy perässä. Koira söisi vaikka kuinka paljon ja kuinka usein. Pummaa oikein ruokaa, mitä en muista Rutun koskaan tehneen. Viime yö oli todella levoton, vatsa kurnii ja pulppuaa ja tulee röyhtäyksiä ja pierettää.... Ruttu nukkui ehkä 10-30 min pätkissä ja aina välillä pomppari ylös, kiersi kehää ja läähätti. Kun hieroi vähän aikaa mahaa niin rauhoittui taas. Samaan syssyyn sai sitten emäntäkin vatsataudin ja oltiin molemmat yö valveilla maha kippurassa.

Onneksi saatiin tänään puhelinreseptillä mahaan lääkkeitä YES:in hoitavalta lääkäriltä ja niiden pitäisi nyt rauhoittaa ja laittaa kaasuuntumisten ja syömättömyyden koville laittama ruuansulatuskoneisto normaaliin tilaan. IP oli vielä levoton, nyt tuntuu rauhallisemmalta. Päivällä kun kävin apteekissa ja iskin pöntön päähän siksi aikaa niin oli läähättänyt ja kuolannut pöntön ja itsensä likomäräksi. Saa todella stressin pöntöstä. Meni muutama tunti ennenkuin rauhoittui taas hengittelemään rauhallisesti.

Enpä muista koska olisin viimeksi itse nukkunut normaalit yöunet. Ensi yönä Jari päivystää koiran kanssa ja mä menen omaan sänkyyn nukkumaan että pääsen viideltä ylös ja 7:ksi töihin! Jarilla vapaata molemmista töistä muutama päivä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Toipuillaan


Näin pötköttelee Ruttu ja isäntä ja yrittävät toipua. Toinen sairaudesta ja toinen ylenmääräisestä työnteosta..... :)

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Ruttu on kotona!


Eläinsairaalasta soitti hoitava lääkäri iltapäivällä ja kertoili Rutun voinnista ja ilmoitti että pojan saa hakea kotiin.

Illalla oli vielä imetty 200 ml ilmaa keuhkoista, mutta tänään sitä oli tullut enää 10 ml, nesteitä sieltä ei ole tullut enää. Kontrolliröntgen otettu nyt lauantaina ja epikriisissä lukee että vapaan ilman määrä rintaontelossa on enää hyvin vähäinen (minulle ei kuvaa ole näytetty joten en ole sitä päässyt vertaamaan vanhoihin kuviin) mitä sitten mahtanee tarkoittaa vähäinen tässä yhteydessä? Ruttu on juonut, mutta ei ole suostunut syömään mitään edelleenkään. Pissaamisen kanssa oli ollut hieman vaikeaa, ilmeisesti lääkityksestä johtuen olivat joutuneet katedrilla tyhjentämään virtsarakon joka oli ollut todella täynnä. Juuri ennen kuin haimme koiran, oli hoitaja kuitenkin käyttänyt pissalla ja pissaaminen näyttäisi nyt onnistuvan, on muutaman kerran jo pissannut pihalla. Toivotaan nyt että paraneminen alkaa ja keuhkot pysyvät kunnossa.

Rintalasta on liitetty yhteen metallisilla niiteillä (?), koiran luovuttanut hoitaja ei osannut arvioida jostain syystä minkäänlaista luutumisaikaa... (?), vaikka muuten oli kyllä erittäin varma kaikesta sanomastaan ja hoito-ohjeista... Luutumisajan nimittäin unohdin puhelimessa mukavalta hoitavalta lääkäriltä kysyä.

Kysyivät vielä että tulemmeko sinne tikkien poistoon ja mahdolliseen röntgenkuvaan ja kontrolliin 10-12 päivän päästä, mutta yhteisellä päätöksellä Jarin kanssa taidamme mennä ko. toimenpiteisiin ja tervehtimään Mevetin ihanaa hoitohenkilökuntaa. Jotenkin tuntuu siltä että tosi suuri merkitys on myös sillä miten koiranomistajaa eläinlääkärissä "hoidetaan" varsinkin silloin kuin hätä omasta rakkaasta eläimestä on tosi suuri.

Nyt Ruttu nukkuu Jarin kanssa "pömpelissä" (pömpeli = meidän pienin vierashuone josta on hyvä näkyvyys koiraportin takaa muun perheen touhuihin) päiväunia. Ruttu oli nälkäinen kuin Jurvan Susi kotiin tullessaan, sai hieman i/d nappulaa ja recoveryä (nyt ne sitten kelpasivat!) ja nyt todella nukkuu t-paita päällä pehmustetulla lattialla (3 paksua täkkiä päällekäin). Vastoin kaikkia koiranhoitosääntöjä Rutulla ei ole potta nyt päässä kun tuossa on valvovan silmän alla ja on t-paita haavan suojana. Potta laitetaan sitten yöksi ja sitten kun jätetään yksin. (tämä ei siis ole suositeltava tapa toimia, potta pitäisi kuulemma turvallisuuden kannalta olla koko ajan päässä, mutta koira oli todella hermostunut potta päässä ja rauhoittui heti nukkumaan kun sai mokoman hökötyksen pois)

En uskalla vielä huokaista helpotuksesta, huokaisen sitten vasta kun tikit saadaan pois ja kunto pysyy hyvänä.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Ruttu tolpillaan sairaalassa

Eläinlääkäri soitti uudelleen klo 16 paikkeilla ja kertoi uusimmat uutiset. Rutulla heavy kipulääkitys edelleen, mutta oli ollut jo tolpillaan ja käynyt hieman ulkoilemassa, vaikka vielä hiukan hoippuva annetusta epiduraalipuuduksesta ja kaikesta lääkityksestä johtuen. Ei ollut vielä suostunut pissalla käymään, mutta muuten voi olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikuttaa suhteellisen kivuttomalta ja imussa on tullut vain 160ml heikosti veristä nestettä keuhkoista eikä yhtään ilmaa. Päivystäjä seuraa yöllä tilannetta ja jos toipuminen jatkuu vakaana, eikä ilmaa tai muuta enää tule keuhkoista niin huomenna katsotaan illansuussa mahdollista kotiuttamista. Soittavat huomenna päivällä ja kertovat miten yö on mennyt.

Hippitukka on leikattu!


YES:stä soitettiin ja Ruttu on nyt leikattu ja leikkaus sinällään meni hyvin. Poika pötkötti vielä leikkauspöydällä ja on seuraavaksi menossa tehohoitoon. Kipupumppu on laitettu ja rintaonteloa puudutettu, jotta toipuminen alkaisi mahdollisimman hyvin ja kivuttomasti.

Kummallista leikkauksessa oli se, että kaikesta kuvantamisesta huolimatta (röntgenkuvat ja tomografia), ongelma löytyi ihan muualta kun mitä on koko ajan oletettu. Sekä röntgen että tomografia näyttivät bullan vasemman keuhkon alalohkossa, mutta leikkauksessa löytyi kaksi bullaa, vuotava oikean keuhkon etulohkosta ja toinen joka ei vielä tietämyksen mukaan vuotanut, mutta klämpättiin stablerilla (eräänlainen nitoja) vasemman keuhkon etulohkon reunasta. Briardi ei todella sairasta yhtään mitään normitavalla! Mahdollinen syy siihen miksi kuvantamisissa bulla näytti olevan vasemman keuhkon alalohkossa on se että siellä olisi vapaata ilmaa jäänyt keukoissa olevien kalvojen taskuun.... Jopa YES:in mukaan hiukan kummallinen tapaus siis. Sitä on käynyt katsomassa ja tarkistamassa leikkauksen aikana useampikin eläinlääkäri.

Pääasia kuitenkin että vuoto näyttäisi nyt olevan tukittu, vointia ja ilmavuotoa seurataan nyt ainakin seuraavaan päivään. Mikäli kaikki menee hyvin, saattaa olla että koira tulee kotiin jo huomenna.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Ruttu leikataan huomenna

Eläinlääkäri pitkän odotuksen jälkeen soitti klo 14 aikoihin ja vahvisti pahimman pelkomme. Rutun keuhkoista oli löytynyt 8cm kokoinen bulla ja meille ainoa vaihtoehto on leikkaus. Sitä toista en halua edes sanoa ääneen. Kuluja kertyy kokonaisen omaisuuden verran ja leikkaus on iso ja toipuminen siitä kivuliasta. Koko rintakehä avataan rintalastan kohdalta. Jopa Yliopistollisen eläinsairaalan mittapuun mukaan näitä tapauksia tulee hyvin harvoin. Täytyy vain toivoa että leikkaus menee hyvin ja Ruttu toipuu siitä yhtä hyvin kun välilevytyrä leikkauksestakin. Olo on ollut koko päivän kuin rikollisella, viet koiran lääkäriin ja jätät sen sinne rääkättäväksi ties millä...

Koti tuntuu autiolta ilman isoa briardia hökeltämässä.

Yliopistollinen eläinsairaala

Sinne vein Rutun aamulla ja sinne poika jäi.... Soittavat kun tietävät enemmän.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Takapakkia ja uusia tutkimuksia....

Käytiin tänään Mevetissä röntgenissä, eikä luvannut kovin hyvää. Rintaontelon alue jossa ylimääräistä ilmaa on, oli hitusen suurentunut. Tosin, merkitystä on myös sillä onko röntgenkuva otettu sisään- vai uloshengitettäessä. Mutta myös sydän oli eilistä ylempänä, joten voi aika turvallisesti olettaa tilanteen hiukan huonontuneen. Pitkän neuvottelun jälkeen eläinlääkärin kanssa päädyttiin soittamaan Yliopistolliseen eläinsairaalaan ja menemään viipalekuvaukseen siellä huomenna aamulla. Vaihtoehdot olisivat olleet keuhkon täppäys vielä kerran ja sen jälkeen odottelu (päivystyslähete viikonlopuksi valmiina hätätapauksen varalta) ja uusi röntgenkuva ensi viikolla. Ennuste ei kuitenkaan ollut kovin hyvä ja koiran vointi olisi voinut pahentua viikonlopun aikana ratkaisevasti varsinkaan kun ei syö ja rintaontelossa on ilmaa ja keuhko on painunut eikä toimi kunnolla. Jos olisi mennyt viikonlopun aikana pahemmaksi ja oltaisiin kuitenkin päädytty YES: iin niin parempi tehdä se heti kun koiran kunto kestää paremmin. Mitä heikommaksi keuhko menee ja yleiskunto laskee, sen vaikeampaa on rauhoitus ja anestesia.

Viipalekuvauksen jälkeen selviää onko siellä puhjennut keuhkorakkula, joka vaatii joka tapauksessa leikkaushoidon vai selvitäänkö esim "ruttupussilla" (ruttupussi on letku joka on ommeltu rintaonteloon ja sen perässä pussi johon ylimääräinen ilma kerääntyy antaen keuhkon parantua. Pussia tyhjennetään muutaman tunnin välein, riippuen siitä mikä sinne kertyvän ilman määrä on)

Voi olla että Ruttu joutuu joka tapauksessa jäämään sairaalahoitoon, YES ei kai anna kotihoitoon "ruttupussin" kanssa. Siinä on kuuleman mukaan kaksi venttiiliä ja niiden kanssa pitää olla tarkkana kun niitä avaa ja sulkee.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Parantumista.....

Vielä koputetaan puuta, mutta tämän päivän röntgenkuvissa keuhkossa oli pysynyt ilma ja ilmaa ei myöskään ollut enää rintaontelossa kuin hitunen. Se ei ole eilisestä yhtään lisääntynyt. Sitä otettiin pois 30 ml.

Ja nyt Ruttu nukkuu sikeästi kyljellään ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen päivään. Sillä on vielä kipulaastari ja huomenna vielä mennään röntgenkuviiin, mutta jos kaikki ok, niin sitten vaan 2-3 viikkoa rauhallista olemista (sehän on tosi helppoa briardille... :)) ja sitten pitäisi olla kuin uusi koira!

Ruoka ei oikein maistu vieläkään, mutta toisaalta Fanny tekee myös juoksua...

Meidän Vinttikoira. Nämä tyypillisiä vammoja kuulemma vinttikoirille. Voi pudota vaikka sohvalta ja seuraavana päivänä ei enää henki kuljekaan.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Ilmarinta

Pankaas tytöt paremmaksi... :) Täällä on koira hengitellyt käytännössä ilman toista keuhkoa ties kuinka pitkään ja kukaan ei huomaa mitään!

Tänään koko päivä Mevetissä. Aamulla soitettiin kukonpieremän aikaan ja oltiin siellä tipassa jo ennen klo 9. Koira kuivunut, näennäisesti täysin pirteä (hyvä briardit) ja toinen keuhko käytännössä täysin pelistä pois. Ilmaa rintaontelosta poistettiin neulalla ja ruiskulla ekaks 690 ml ja sitten kun "Ruttupussin" laitto ei onnistunut (tuli vaikeuksia leikkauspöydällä kun ei voinut tehdä tarpeeksi syvää rauhoitusta eikä toi hyppyheikki ihan vähällä laske älliä ämpäriin) niin toisen kerran leikkurissa poistivat vielä 700 ml. Nesteitä (Ringer) meni päivän aikana 4 pussia ja kipulääkettä lihakseen, antibioottia nahan alle ja siihen vielä päälle kaikki rauhoitteet leikkurissa ja kipulaastari ja tuolla tuo hyppyheikki koiraportin takana ihmettelee että miksei täältä pääse pois! Käytännössä kaikki sisäelimet olivat aamulla eläinlääkäriin mennessä työntyneet ylimääräisen ilman takia kuka mihinkin+ kuivumisen merkit alkoivat näkyä (siis liioitellen) ja vatsalaukku oli taas kovaa vauhtia kaasuuntumassa. Kun ylim. ilmat saatiin ontelosta pois, sisäelimet alkoivat löytyä taas omilta paikoilta (pallea, sydän, perna, vatsalaukku) ja suoli alkoi toimia ja kaasu poistui vatsalaukusta. Siis pieruterapiaa..

Vakasti ottaen, niin huomenna mennään aamulla takaisin ja otetaan taas yhdet röntgenit ja katsotaan onko ilmat pysyneet keuhkossa ja poissa rintaontelosta. Sitten ehkä vielä yhdet tyhjennykset ja sitten jos ei pysy stabiilina niin edessä on EKK ja aika iso leikkaus..... :(

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Eläinlääkäri oli kiinni hätäleikkauksissa koko päivän. Soitti viimein illalla kun oli aikaa. Ei pitänyt hyvänä merkkinä sitä ettei vieläkään syö, eikä tunnu että antibiootit purevat, eikä pysty olemaan kyljellään ja nukkumaan. Seuraavaksi pitää varata aika keuhkoputkien ja mahan tähystykseen. Pelottaa ajatellakin koko asiaa. Tuntuu ettei kestä ajatusta että vuoden sisällä voi menettää toisen ystävän.

Ruttu jatkaa sairastamista.....

Suostui illalla klo 23.00 aikoihin syömään ihan vähän ja ottamaan vähän piimää, klo 2.00 oksensi kuitenkin kaikki. Ei mikään ihme sinänsä noilla antibioottimäärillä ja monen päivän syömättömyyden jälkeen. Annoin Metopramia ja suostui vielä ottamaan 3 papanaa. Aamulla Jari antoi töistä tullessaan Antepsinin ja minä sitten antibiootit, kipulääkkeen ja lisää Metopramia. Söi taas ihan vähän, nyt katsotaan pysyykö sisällä. Hengitys vieläkin työlästä, antibiootit eivät pure? Soitan ip hoitavalle eläinlääkärille kunhan tulee vuoroon. Muuten on kyllä aika pirteä, jaksaa olla kiinnostunut tytöistä ja pitää hännän jo reippaasti ylempänä.

lauantai 21. kesäkuuta 2008

Ruttu edelleen hyvin sairas


Selvittiin yön yli ilman uutta kaasuuntumista. Kello oli soimassa suurinpiirtein tunnin välein jolloin tarkistin koiran kunnon. Aamulla oli jo vähän reippaampi mutta ei vieläkään suostunut syömään. Antibioottia menee aamuin illoin pillerinä pakolla ja Antepsinia noin 6 tunnin välein ja lisäksi kerran päivässä toinen antibiootti pistoksena niskanahan alle ja kipulääke siihen lisäksi. Muutaman liotetun i/d papanan söi suoraan kädestä ja piimää juo aina vähän. Vettä juo ihan hyvin ja käy pissalla. Päivällä unohdin antaa Antepsinia ajoissa ja alkoi vähän valittamaan ja vaihtoi paikkaa, mutta kun sai uuden Antepsinin niin rauhoittui. Täytyy laittaa kello yöllä soimaan ja antaa seuraava ajoissa. Ilmeisesti ruokatorvi ja vatsa ärtyneet niin pahasti ettei ruoka vieläkään maita. Käytännössä on elänyt kolme vuorokautta kahdella desillä piimää ja 20 i/d papanalla. Ei myöskään nuku kunnolla eikä pysty olemaan kyljellään, silloin hengitys käy rohisevaksi ja työlääksi. Toivottavasti antibiootit alkaisivat pikkuhiljaa vaikuttamaan keuhkoputkien tulehdukseen. Lämpö edelleen 39,2. Normaali Rutulle n. 38,7 eli vähän lämpöä on pojalla.

Oma olo on vähän kuin jyrän alle jääneellä. Eilen oli jännitysmigreeni koko päivän ja helpotti vasta tänä aamuna kun sai vähän pidemmän pätkän unta. Lisäksi poskiontelot kiusaa ja oli vähän kuumeinen olo.

Sohvi kakoo ja köhii vähän vielä sekin. Ilmeisesti pisto nenänvarressa ulottuu läpi asti ja kiusaa vielä syömistä ja oloa. On muuten kyllä ihan sosiaalinen ja syö pehmeää ruokaa ihan hyvin.

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Ruttu sairastaa...


Kuuntelin myöhään eilen illalla Rutun hengitystä ja sieltä kuului selvää rohinaa ja koira on edelleen hieman vetämätön briardiksi, tehtiin päätös lähteä heti aamulla eläinlääkäriin. Päätöstä vahvisti vielä illan mittaan se että Sohvi tuli olleeksi taas yhteenotossa naapurin kollin kanssa. Sohvi tuli kotiin pistohaava kuonossa ja veristä limaa köhien eikä pystynyt syömään vaan vetäytyi. Ei kylläkään antanut katsoa suuhun, heti tuli kynttä.

Aamulla soitettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat eläinlääkärit läpi ja kaikki juhannuksen kunniaksi kiinni tai lomalla. Tietysti! Vihdoin viimein soitettiin Eläinklinikka Herttaan ja saatiin aika 12.30. Sinne siis suunnattiin kiukkuinen Sohvi kuljetuskopassa ja Ruttu pakettiauton takatilassa.

Aikamoinen tungos oli aluksi ja vain yksi eläinlääkäri paikalla. Oli 2 kyynpuremaa muuta kaaosta mutta onneksi toinen eläinlääkäri saatiin paikalle aika äkkiä ja päästiin viimein tutkittavaksi. Ensin tutkittiin Sohvi. Sohvilla oli pari pistohaavaa ja nielussa aika voimakas ärsytys, ilmeisesti siitä kun oli haava suussa ja oli köhinyt sitä veristä limaa pitkin iltaa ja aamua. Sohvi sai pistoksena pitkävaikutteisen antibiootin ja kipulääkkeen joka vaikuttaa muutaman päivän.

Rutulta löytyi heti kättelyssä runsas ärsytys koko henkitorven alueelta ja rahiseva uloshengitys. Ja vielä kaupan päälle pinkeä vatsa ja sitten kova ja suuri perna. Myös kitarisat olivat punaiset ja turvonneet. Mitään vierasesineitä sieltä ei löytynyt. Myös verikokeet otettiin ja sitten kun rauhoitettiin ja aloitettiin röngenkuvat niin siellä paljastui aika suuri yllätys. Vatsa oli niin täynnä kaasua ettei vatsan kohdalta paljon muuta edes näkynyt. Röntgenkuvassa se näytti lähinnä kuun pimennykseltä. Iso musta ympyrä jonka ympärillä näkyi valo.... Myös keuhkoputkissa oli selkeää tulehdusreaktiota.

Koira tippaan ja syvempi rauhoitus ja letku mahaan ja kaasut ulos. Sai tippaan myös kipulääkkeen, nesteenpoiston ja heti antibiootin.

Uusissa kuvissa näkyi sitten pernakin varsin suurena ja taipuneena. Pienen odottelun jälkeen vieläkin uudemmissa kuvissa perna oli jo huomattavasti pienentynyt eikä enää kääntyneenä. Ultra vielä vahvisti asian eikä sisäisiä verenvuotoja ollut näkyvissä. Vatsakin pehmeni huomattavasti.

Käytännössä varattiin röntgenpöytää monta tuntia ja kuvia otettiin suuri määrä ja kaveri rötkötti pöydällä ketarat oikosenaan tippaletku tassussa.

Kuinka monta kertaa käy sellainen tuuri että kun koira on saamassa vatsalaukunkiertymän niin se makaa jo valmiiksi eläinlääkärin röntgenpöydällä vaikka tulosyy oli ihan muuta??? Allekirjoittanut ainakin meinasi saada paskahalvauksen. Kyllä siinä oli itku aika lähellä.

Illalla vihdoin kuuden jälkeen päästiin lähtemään kotimatkalle evästyksellä että jos vatsa turpoaa vielä niin äkkiä päivystykseen. Mukaan kotiin kahdet antibiootit, yhdet niskanahkaan pistettävät ja yhdet suun kautta. Ruokintana joko helposti sulava kotiruoka (riisi/sei/kana/raejuusto) tai Hill´s i/d mitä meillä jo muutenkin on kotona pieninä annoksina usein. Myös kipulääkettä löytyy kotoa, joten sitä ei tarvinnut mukaan.

Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa suuret kiitokset Eläinklinikka Hertan eläinlääkärille. Hoito oli tosi hyvää ja ammattitaitoista ja kaikki selitettiin todella huolella ja ohjeet kotiin olivat tosi selkeät. Tosi harvoin kohtaa eläinlääkärin joka rauhallisesti jaksaa selittää mitä/miksi ja miten moneen kertaan niin että maallikkokin helposti ymmärtää.

Jari lähti yöksi töihin ja täällä päivystän koiran kanssa ja yritän pysyä hereillä. Toistaiseksi vatsa on pysynyt pehmeänä, vaikka muuten on ollut vähän tukala olla ja rohinoita vähän kuuluu. Nyt alkoi sitten nesteenpoistolääkekin toimia ja pissalla on hypätty vähän väliä. Ruttu on nyt aika rauhakseen mutta ei vieläkään voi/halua käydä kyljelleen vaan makaa mahallaan pää tassujen välissä niinkuin on tehnyt jo muutaman päivän. Kyljellään rohina voimistuu ja jos vatsalaukun turvotusta ja muuta on ollut jo ennestään niin on varmasti ollut mahdoton olla kyljellään. Toivottavasti pian Rutun olo kohenee niin että pääsee ottamaan kunnon yöunet kyljellään. Antaisin aika paljon kun kuulisin briardin kuorsaavan tyytyväisenä.

Jos yö menee hyvin niin huomenna aamulla soitto eläinlääkärille jatkosta. Varmaan mennään kontrolliröntgeniin ainakin jossain vaiheessa.

Nyt otan pienet nokkaunet koska tilanne näyttää niin rauhalliselta. Sohvikin pystyy jo syömään vähän pehmeää ruokaa ja Ruttu joi hieman piimää.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Korvat lepattaa koiralla ja ohjaajalla aivot....


Oltiin treenaamassa Jarin ja Fannyn kanssa tottista ja opettelemassa Rutun kanssa hyppyä sunnuntaina. Lääkäri oli kerran mulle sanonut että niin paljon käyttöä kun jalka vaan kestää.... Joopa joo. Ruttu oli vielä toipilas nielutulehduksesta ja oma jalka remontissa niin eihän siitä voi tulla muuta kuin sanomista.

Ihmettelin miten koira on niin vetämätön (vetämätön on briardilla samanlaista kuin normikultsun korkein vire), mutta ajattelin että koska koira oli ollut virkeä ja syönyt antibioottia jo viikon niin vähän voi treenata. Treeni meni aivan ala-arvoisesti. Ruttu teki kyllä mutta ilman tavanomaista valtavaa innostusta. Asteikolla 4-10 annetaan treenille 7-. Otettiin noutoa ja seuraamista ja hyppyä. Ruttu vaikutti treenin jälkeen ihan ok:lta, ei mitään ihmeellistä. Oma olo oli enemmän kuin tuskallinen, jalka oli niin kipeä että hyvä kun pääsin takaisin autoon nilkuttamaan ja kotona putosin autosta ulos kun painoa ei voinut laittaa jalallle. No, lääkäri sanoi että takaisin satulaan vaan. Jos yhtenä päivänä sattuu tee seuraavana vielä enemmän... :)

Päästiin siis kotiin ja koirille iltaruoka, Ruttupa kieltäytyi kokonaan syömästä (kentällä Frolicit kyllä kelpasi) ja oli merkillisen levoton. Katsottiin kurkku, mun taidoilla vaikutti ihan hyvältä, ei mahassa mitään aristuksia eikä turvotusta, ei myöskään mitään ontumista.

Aamulla soitettiin varmuudeksi eläinlääkärille kun Ruttu vielä kieltäytyi syömästä mitään. Varmuudeksi aika iltapäiväksi ja tarkistettiin kaikki mahdollinen, vatsa, nielu, eturauhanen, anaalit. Ei mitään. Nielukin oli jo parantunut. Ainoa mitä vähän aristi oli selkä joka oli mennyt hieman jumiin. Siihen sai muutaman akupunktioneulan ja lääkäriltä varoituksen sanan hypyttämisestä. Nyt koira makailee aika rauhakseen kotona, otetaan varman päälle rauhallisesti akupunktion jälkeen ja katsotaan syökö nyt illalla. Yksi veikkaus oli että antibiootti on saattanut tehdä vähän vetämättömäksi ja sitten hullu emäntä vielä panee hyppäämään...

Toivotaan että huomenna Ruttu on jo oma itsensä.