Rottweilerit ovat mukana Helsingin Yliopiston Koiragenetiikan tutkimusryhmän Professori Hannes Lohen työryhmän geenitutkimuksessa, jonne yhä tarvitaan lisää näytteitä sekä terveistä että sairaista rottweileryksilöistä. Rottweilerit ovat mukana myös perinnöllistä töpöhäntäisyyttä selvittävässä geenitutkimuksessa. Rottweilereiden osalta mielenkiintoisin ja ehkäpä myös tärkein on perinnöllisen harmaakaihigeenin (HC) löytäminen. Perinnöllinen harmaakaihi on yksi yleisimmistä koirilla tavattavista silmäsairauksista ja sen periytymistapa vaihtelee eri roduilla. Kaihin aiheuttava geeni ei ole sama joka rodussa, vaan vaihtelee roduittain ja saman sairauden voi myös aiheuttaa myös usea eri geenivirhe rodusta riippuen.
Rottweilerilla ylivoimaisesti yleisin tavattava harmaakaihin tyyppi on Posterior polaarinen katarakta (linssin samentuma on pieni pistemäinen tai kolmiomainen ja sijaitsee linssin takaosassa). Rottweilereille kaihia aiheuttavan geenin peritytymismekanismi on vielä epäselvä (yleisesti ajatellaan että se on autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä, mutta siitäkään ei vielä olla varmoja). Rottweilerit ovat olleet kyseisen harmaakaihityypin osalta siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että se harvoin aiheuttaa koiralle mitään oireita sen elämän aikana, mutta jotta saadaan se pysymään sellaisena (geeni tai sen aiheuttama sairaus voi myös muuntautua) ja mahdollisimman tervettä rottweiler kantaa jalostettua, geenivirheen/geenivirheiden löytäminen olisi tärkeää.
Hannes Lohen työryhmä yhdessä Englantilaisen tutkimusryhmän kanssa on pystynyt paikantamaan hiljattain Posterior polaarista harmaakaihia aiheuttavan geenin esimerkiksi Australian paimenkoirilta, sekä nuoruusiällä puhkeavan kaihin aiheuttavan geenin Bostoninterriereiltä, englannin bulldogeilta ja staffeilta.
Uusimmasta rottweiler lehdestä löytyy lisätietoa kaihitutkimuksesta ja muista geenitutkimukseen liittyvistä asioista (samaa verinäytettä pystytään käyttämään useammassa tutkimuksessa) mutta tähän mennessä näytteitä on saatu yhteensä 292:lta rottweilerilta, joista 19 näytettä on kaihia sairastavilta koirilta eli näytteitä rottweilereilta tarvitaan vielä lisää geenien löytämiseksi. Eläinlääkäri voi ottaa verinäytteen helposti minkä tahansa eläinlääkärikäynnin yhteydessä (vaikka rokotuskäynti) ja sen voi lähettää itse geenitutkimuksen ohjeiden mukaisesti lomakkeen mukana (lomake ja omat sivut Koirien geenitutkimuksista löytyvät osoitteesta www.koirangeenit.fi) näytelomakkeessa olevaan osoitteeseen.
Kannattaa muutenkin käydä ko. geenisivuilla kurkkaamassa, sieltä löytyy mielenkiintoista asiaa ja tietoa, jos jaksaa lukea ja paneutua. Useat koiran sairauksia aiheuttavat geenit ovat myös samoja ihmisillä ja koiran geenitutkimuksista on jo ollut apua ihmistenkin geenitutkimuksiin. Tietenkin tieto lisää tuskaa ja kaikkea genetiikkaan liittyvää on mahdotonta omaksua kerralla tai edes kahdella.
Syy miksi tämä asia tuntuu tällä hetkellä vielä tärkeämmältä kuin aikaisemmin, on se että, Fannyn kasvattajalleen tekemillä pennuilla on todettu Posterior polaarista kataraktaa, vaikka molemmat vanhemmat onkin silmätarkastettu terveiksi. (Fannyhän on tullut meille sijoitusnarttuna alunperin, kun muuta mahdollisuutta saada omaa kasvatuslinjaa oleva rottweiler ei enää ollut, viimeisimmässä pentueessä 1996 kun oli vain tuo yksi narttu joka oli jo luvattu muualle). Posterior polaarista kataraktaa on tupsahdellut rottweiler kantaan aina silloin tällöin, mutta nyt viime aikoina esiin on tullut muitakin 1-2 vuotiaiden koirien silmätarkastustuloksia, joissa ko. kaihin muotoa on löytynyt normaalia enemmän.
Aika näyttää koska tuo geeni ja periytymismekanismi löytyvät, mutta sillä välin on tärkeää yrittää pitää sairastuvien koirien määrä mahdollisimman pienenä. Koska geeni ja mekanismi ovat eri koiraroduilla erilaiset, ei voi myöskään muiden rotujen kaihin peritymistä suoraan toiselle rodulle soveltaa, joten parasta olisi jos tutkimusryhmä tuon geenin pystyisi paikallistamaan, jotta jäisi yksi murhe rottweilerien jalostuksesta pois. Rottweilereiden jalostuksessa on ihan riittävästi muutakin päänvaivaa, kun täytyy tasapainoitella luonteen ja muiden terveysasioiden kanssa. Viime aikoina kun rottweilereiden hermorakenne ja muut ominaisuudet ovat olleet paljon esillä ja niissä myös valitettavasti esiintyy paljon puutteita rodunomaiseen ihanneprofiiliin nähden.
Terveitä, hyväpäisiä ja riittävän viettivoimaisia rottweilereita kaikki kasvattajat varmaan haluavat jalostaa, mutta se onnistuu ainoastaan riittävän tiedon saamisen, omaksumisen ja soveltamisen avulla. Ongelmista, on ne sitten terveydellisiä tai koiran luonteeseen liittyviä pitää puhua ja jakaa tietoa asiallisesti.
