Ystävätär oli nähnyt tällaisen Porvoossa kadulla ja ihastunut ensinäkemältä ja ilmoitti saman tein että sellaisen tahtoo. Niinpä tietysti. Jos en harrastaisi briardeja niin voisin harrastaa hyvin beauceroneja. Ranskalaisessa paimenessa on sitä jotakin. Ihastuin tähän nimenomaiseen koiraan ja jälkeläisiinsä joskus tuossa 90-luvun loppupuolella, about. Varsinainen monitaituri, josta tulikin sitten meidän yhden pienen treeniryhmän parhaita koiria. Beauceron on ehkä vähän briardia rauhallisempi, vaikkakin hyvin energinen tapaus tämäkin rotu. Aivan ihastuttavia ne yksilöt, jotka olen tavannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti