Perjantaina kun olin töissä ja Jari kotona, oli pihalla ollut vieras kissa ja tietysti Hapsu bongasi sen ja oli sitten kuulemma lähtenyt perään kuin nato-ohjus ja ampunut kissan perässä suoraan aidan yli ja yli naapurin pellon ja hävinnyt. Korvat hävisivät täysin ilmeisesti. Jari oli sitten ottanut auton ja lähtenyt etsimään niin neiti oli sitten jolkottanut metsästä juuri tielle noin puolen kilometrin päässä kotoa...
Onneksi selvittiin pienellä säikähdyksellä. Toivottavasti katti ymmärtää pysyä pois meidän pihalta jatkossa. Mulla useinmiten Hapsu kaartaa kyllä huudosta takaisin, mutta välillä korvat katoaa täysin. Mutta tuo perjantainen oli jo vähän liikaa. Sille ei kyllä auta pihalla kääntää selkää hetkeksikään, se jo keksii sillä välin jotain koiruuksia. Saisi jo nuo temput loppua. Paimenkoiralta odottaisi pihalla pysymistä. En tiedä mitä se ajatteli kissaa ajaessaan, kaipa se tiesi että se on vieras kissa...:)Omat on pihalla saaneet olla nyt ehkä vähän enemmän rauhassa.
2 kommenttia:
Voi, toista seikkailijaa. Onneksi Jeppe ei lähtenyt rakkautensa perään möksällä (pihaan tuli hirvestyskoira...)
Äidin tyttö ;-) Kun saalisvietti iskee päälle, korvat katoavat ja kaikki järki. Sini ei ole pihalta vielä mikään perään lähtenyt, kun on sen verran korkea aita. Pääsisi kyllä varmaan yli, jos älyäisi yrittää. Mutta ovenrakosesta pujahti kerran pupun hajujen perään seikkailemaan pitkin lähitalojen pihoja, argh! Ja metsässähän tuo katoaa tämän tästä jonkun pupun tai tirpan perään. Ja jos Hapsu on muutenkin äitiinsä tullut, tulee kyllä kotiin takaisin, mutta se ei paljon lohduta, jos matkalle sattuu vaarallisia tien ylityksiä ym. Ei auta, kun korkeampi aita, kiinnipito tai tosi tarkka vahtiminen. Koittakaa kestää.
Lähetä kommentti