Nyt on sitten jengi tarkastettu ja sirutettu. Pientä protestia tuli välillä sirun laitossa, mutta muuten kaikki meni hyvin. Matokuurikin loppui juuri parhaiksi. Nyt on jengillä viivakoodi kaulassa ja ihka oma numero kaikilla. Hienot rokotuskortitkin eläinlääkäri laittoi valmiiksi ja sirutarrat niihin jo valmiiksi. Kaikki olivat hyvässä kunnossa, Onni hieman pulskassakin...:) Ainoa asia jota hieman eläinlääkäri ihmetteli oli pientä massu näppylää, mutta sekään ei liene vaarallista kun eivät kapsuta eikä se tunnu menoa haittaavan. Voi johtua hesarien painomusteesta ja kuivasta ilmasta. Täytyy laittaa hieman rasvaa massuihin ja katsoa häviääkö näpyt.
On kiva kun eläinlääkäri tuli kotiin tekemään ko. homman, pentujen kanssa kun on ikävä mennä eläinlääkäriin kaikkien pöpöjen joukkoon noin pienten kanssa. Kotona homma sujuu turvallisemmin. Lupasi muistaa meitä sitten laskulla...:) Joku oli taas eläinlääkärissä käydessään ottanut puheeksi kuinka paljon pentujen kasvattajat tienaa ja se harhaluulo oli naurattanut eläinlääkäriäkin...:)
Ei tätä hommaa rahasta tehdä jossei satu olemaan iso kennel joka elää sillä. Kyllä kulut ja aika joka pentujen kanssa menee, on melkoiset. Ja pelkästään jo eläinlääkäri kuluista (emän ultrat, pentujen tarkastukset, madotukset yms.) tulee melkoinen summa. Puhumattakaan astutusmaksuista, ruuasta, rekisteröintikuluista ja tunnistusmerkintäkuluista. Jos joku haaveilee kasvattamisesta rahan vuoksi, niin sopii kyllä miettiä uudelleen...:) Kyllä pienet kasvattajat tekee tätä ihan rakkaudesta rotuun, ei rahasta.
Nyt kun on pitkästä aikaa omat pennut, niin osaa taas arvostaa eri tavalla tätä hommaa. Hattua pitää nostaa niille jotka vuodesta toiseen käyttävät kesälomansa pentujen hoitoon ja sitkeästi yrittävät kasvattaa hyviä rotukoiria pienessä mittakaavassa. Kun pennut on ihan pieniä, tämä on kyllä ympärivuorokautista hommaa. Nyt meillä jo ollaan niin isoja, että on vähän omaa aikaakin jo, mutta kaikenkaikkiaan kyllä tuo 7 viikkoa ja jo emän loppuodotuksen aika on niin sidottua, ettei paljon muuta silloin tehdä.
Jos haaveilee kasvattamisesta kannattaa miettiä haluaako laittaa oman elämänsä holdiin ainakin 8 viikoksi ja varautua vastoinkäymisiin ja rahanmenoon. Ruusuilla tanssimiset voi unohtaa. Silti. Päivääkään tästä pentuajasta ei kumpikaan meistä vaihtaisi pois...:)
Nyt sitten laitetaan papereita menemään Kennelliittoon ja odotetaan rekisteripapereita sieltä. Kamalaa paperisotaa ja asioiden hoitamista. Tuntuu flunssaisena vieläkin rasittavammalta. Flunssasta ei ole päästy Maarumäessä vieläkään eroon, ilmeisesti on vaan sairastettava. Vaan jossei kohta ala tokenemaan, niin sitten kokeillaan jo viinaa ja tervaa! Ketuttaa olla koko ajan kuumeinen ja väsynyt!
Kuvassa muuten Domeracks alias Roni ja Doniracks alias Onni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti