Tänäänpä oli sitten vihdoin se kauan jonotettu ja odotettu luonnetesti ja Ruttukin siinä kunnossa että sen saattoi viedä sinne. Pisteitä ropisi yhteensä vain +110, mutta se oli toisaalta aika lailla odotettavissakin. Eniten niitä ropisi siitä ainoasta jota kenties voisi harjoitellakin jos haluaisi elikkä taisteluhalusta. Rutun kanssa ei ole pentuajan jälkeen vieraat taistelleet, eikä tuomari ollut siinä mielessä mikään poikkeus. Tosin testeistä ensimmäisenä siinä häiritsi myös se että Ruttu jäi hieman ihmettelemään mihin Jari yht´äkkiä katosi ja nenä ja silmät hakivat isännän perään eikä oikein olisi ehtinyt leikkimään naruleikkejä.... Tosin kovalla taistelutahdolla varustettu koira ei kiinnittäisi huomiota siihen että isäntä katosi, joten eipä selitellä sen enempää. Taisteluhalu tippui siis -1:een (pieni) josta 10 pistettä miinusta. Toinen tietenkin josta ropisi pisteitä on temperamentti, joka siis tietenkin Rutulla +1 (erittäin vilkas). Jos se olisi jäänyt vaikka vilkkaan puolelle niin loppupisteitä olisi kertoimella 15 tuo 30 enemmän.
Muuten koiran suoritus oli minusta ihan erinomainen, Ruttu oli oma itsensä pisteissä, ainoat yllätykset olivat siinä että puolustushalu jäi vain +1:een (pieni) ja luoksepäästävyys ponkaisi tänään +3:seen (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) tasolle.
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Loppupisteet kertoimilla 110 pistettä
Kuvassa kelkan tarkastelu siinä vaiheessa kun vielä hieman jännitti. Tosin kelkka katsottiin ihan heti kun se siihen tuli, eikä koira juurikaan väistänyt sitä. Mielenkiintoista oli se että heti kun itse kosketin kelkkaa ja puhuin, nousi häntä heti takaisin normiasentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti