Lueskelin tuossa eräänä päivänä netistä juttuja ja siellä hiukan arvosteltiin meidän Fannyn (siis Reinikkalan First Choice) luustoa ja luonnetta. Tottahan tuo on että luustollisesti ei ole paras mahdollinen kun on hiukan pienehkö, merkit hieman tummat, mutta koko ja ulkonäkö ei kyllä ole isän puolelta (Marotin Cobraracks, alias Oskari ) perittyä, Oskari oli todella mahtavan näköinen ja aika isokokoinen uros kuten koko linja on ollut. Kyllä se luusto ikävä kyllä tulee sieltä äidin puolelta. Marotin Cobraracksista mulla ei oikein ole hyvää kuvaa, eikä liiemmin äidistään, koska silloin digikamerat eivät olleet vielä tätä päivää, mutta kuvassa oikealla löytyy isoäitinsä Uzzan Friia joka on voimakkaasti perityttänyt ominaisuuksiaan jälkeläisiinsä. Niin sosiaalista luonnetta kuin myös luustoa ja näköä. Oskari oli luonteeltaan aika rauhaisa ja sosiaalinen, luonnetestipisteet muistaakseni 248 ja aika hyvin painottuneet. Meidän Fanny taas rottweileriksi poikkeuksellisen vilkas ja keskittymiskyvyssä on hieman toivomisen varaa.