Huhhuh. En muistanutkaan miten kovaa työtä on pennun hoitaminen. Kiikuta pissalle, syötä, leikitä, ohjaa, opasta, kiellä roikkumasta lahkeista, takeista, nilkoista, kiusaamasta muita koiria ja yritä saada ymmärtämään että kakka pitää tehdä ulos. :)
Hapsu on oppinut kaikenlaista uutta. Vetämään sähköjohdon seinästä, syömään kaikki pihalta mikä vähääkään muistuttaa mitään orgaanista ja ennenkaikkea kiusaamaan muita koiria. Koirat kestävät sen liiankin hyvin nyt kun ovat oivaltaneet että pentu on osa laumaa. Murahtelevat aina silloin tällöin kun menee liian rajuksi. Enemmänkin voisivat jo mielestäni sanoa. Varsinkin Luna on helisemässä. Täpäkästä luonteestaan huolimatta. Pentuna ja nuorena koirana saatu liian kova kuri ja huono kohtelu näkyy siinä ettei uskalla juurikaan äyskiä pennulle vaikka Hapsu kuinka kiusaisi. Lunahan on tullut meille noin 5-vuotiaana koska kaipasi uutta kotia. On lähetetty aikanaan Jenkkeihin siitosnartuksi ja palautunut sieltä kun ei saanut pentuja. Luna pelkäsi meille tullessaan mm. miehiä, jalkoja ja syöksyi heti sängyn alle turvaan jos ääni vähääkään koveni vaikka ei itse ollutkaan kohde. Ja aina edelleen kun elämäntilanne muuttuu ja esim tulee uusi pentu taloon tai mitä tahansa stressaavaa tapahtuu, vanhat pelot nostavat aina vähäksi aikaa päätään. On pitänyt hiukan siis Hapsua jo kieltää Lunan kiusaamisesta.
Hapsu on kyllä pennuksi kohtuullisen helppo ainakin toistaiseksi. Uskoo yleensä kun kerran kieltää, eikä ota siitä vähääkään nokkiinsa. Toki pentujen tapaan on jo tunnissa unohtanut että "ai niin tämä olikin kielllettyä"
Kaikkein kauimmin Hapsuun on totutellut Ville-kissa. Ville ei vielä ole ihan vakuuttunut siitä onko toisen böödin kanssa eläminen ihan varmasti turvallista. .. Hapsu on kyllä suhtautunut kissoihin tosi järkevästi. Ne kiinnostaa, mutta ei ole kuitenkaan liian päällekäyvä, vaan käy katsomassa ja haistelemassa tosi nätisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti