Naapurin naapurin naapuriin, tai jonnekin sinne main on muuttanut uusi koira/koiria ja se sai minut ajattelemaan sitä kuinka kauas voidaan päätyä koirien jalostuksessa rodun alkuperäisestä tyypistä... Tämä uusi naapurin naapurin jne. koira nimittäin ilmentää haukussaan sen kaltaista agressiivisuutta, että siihen reagoi tosi herkästi kaikki meidänkin lauman koirat. Yleensä kun koira täällä maaseudulla haukkuu, niin se joko väkyttää väkyttämisen ilosta tai ilmoittaa lyhyesti ohikulkijoista tai ohi kulkevista eläimistä, mutta tämä tapaus on kyllä täysin omanlaisensa. Haukku ilmentää lähes tulkoon puhdasta raivoa. En tiedä minkä rotuisesta koirasta on kysymys, en ole otusta nähnyt kun on tuolla vähän matkan päässä päättyvän tien viimeisissä taloissa, mutta haukun kuultuani, toivon ettei tarvitsekaan nähdä tai törmätä ainakaan koirien kanssa. Haukku kuulostaa lähinnä todella raivostuneen sakemannin haukulta, voin hyvin kuvitella koiran ikenet irvistäen kaikki hampaat esillä. En pysty edes kuvittelemaan miten täällä maalla voi olla niin paljon asioita jotka saavat kyseisen koiran raivostumaan 30 kertaa päivässä. Eihän täällä tapahdu mitään, eikä täällä kulje juuri kukaan! Kuinkahan kiva mahtaa olla asua tuollaisen koiran kanssa? Joka tapauksessa kyseinen koira tuntuu aiheuttavan yleisen härdellin täällä, meidän koirat painaa häntä pystyssä tontin sen puoleiseen osaan joka on lähinnä haukkujaa varmistamaan ettei ainakaan heidän reviirilleen tulossa olla. Myös muut naapurin koirat kuuluvat reagoivan aika negatiivisesti tähän haukkuun. Yleensä täällä koirat käyvät vaan pöhkimässä ja ilmoittamassa että täällä vartioidaan reviiriä, mutta tähän ne ylireagoivat. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kyseisen koiran päässä liikkuu (tai sitten ei). Tästä tuli mieleen että mihin me loppujen lopuksi kohta joudutaa ja minkälaisia rotukoiria meillä kohta on kun jatkuvasti jalostuksessa jalostetaan rodulle epätyypillisiä luonteenpiirteitä. Hyvänä esimerkkinä on rottweiler. Rottweilerin rotumääritelmässä sanotaan:
Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta kuvastuu alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöään hyvin valppaasti.
Missä kohtaa tuossa sanotaan että rottweilerin pitää olla vilkas ja terävä? Kattaako"pohjimmiltaan" jotenkin sen että on suotavaa jalostaa vilkkaita yksilöitä jos ne nukkuessaan ovat rauhallisia? Merkillistä kyllä, rottweilerin rotumääritelmä ei ota kantaa ollenkaan siihen että tuleeko koiran olla avoin vai pidättyväinen. Sanoisin että sekin olisi kuitenkin aika oleellinen piirre tunnistaa jalostuksen kannalta. Kuka haluaa vilkkaan ja terävän rottweilerin höystettynä suurella dominanssilla? Rodun viimeaikaiset luonnetestitulokset puhuvat aika selvää kieltä... Vilkas, vilkas, erittäin vilkas, vilkas.... Miksi päämääränä tuntuu olevan vilkkaus? Ei vilkkaus ole mikään toimintakyvyn mittari.
Tätä vuodatusta voisi jatkaa loputtomiin. Ehkä pitäisi rotumääritelmissä olla tarkempi, kiinnittää enemmän huomiota luonteenpiirteisiin kuin siihen että onko karva 6cm pitkää vai 7 cm. Briardinkin rotumääritelmässä sanotaan luonteesta vain:
Tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka. Virheet: Aggressiivisuus, pehmeys tai arkuus.
Eipä siinäkään oteta paljon kantaa muuhun. Ei avoimuuteen, eikä terävyyteen tai puolustushaluun tai muuhun. Briardeilla onneksi jalostuksentavoiteohjeessa kerrotaan lisäksi että Euroopan Briard Unionin luonne- ja käyttökomission kokouksessa 2003 (mikä sanahirviö!) on merkitty muistioon briardin luonteesta seuraavaa:
"Briardin tulee olla temperamenttinen, reipas, valpas, avoin, vallaton mutta harkitseva, tarkkaavainen, suojelunhaluinen, vastaaottavainen, helppo ohjailla, iloinen, rauhallinen rauhallisissa olosuhteissa, tasapainoinen ja vakaa. Koira voi olla myös asianmukaisen varautunut vieraita kohtaan, edellyttäen että koira vapautuu todetessaan tilanteen neutraaliksi."
Tossa on jo luonteen kannalta sanottu paljon olennaista joka olisi hyvä pyrkiä säilyttämään ja pitämään mielessä. Olisi aika kamalaa kun briardi olisi yht´äkkiä flegmaattinen, rauhallinen ja apaattinen sohvaperuna... :)
Ei kai täydellistä rotunsa edustajaa olekaan, mutta rodunomaisuus luonteessa olisi kiva säilyttää....
Jos tuo naapurin naapurin naapurin jne. koira vaikkapa on saksanpaimen niin tuskinpa niilläkään rotumääritelmässä tai muissa ohjeistuksessa sanotaan että: "Räjähtävän aggressiivinen joka tilanteessa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti