sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Laumanjohtajuudesta...


Enpä oikein usko että todellakaan olen kovin hyvä laumanjohtaja kun en tahdo saada tota sakkia ruotuun. En jaksa joka hetki vahtiakaan etteivät kähnää pihalla. Kähnää = rajua leikkiä jossa testataan omaa statusta laumassa. Tosi rasittavaa välillä. Jaria kylläkin tottelevat paremmin, tietävät että siitä on leikki kaukana kun se suuttuu. Pitäisiköhän itsekin vetästä välillä kunnon kilarit? Tuskinpa siitä hirveesti on apua. Pitäisi vaan olla niin jämpti että mitään kukaan ei saa koskaan ilmaiseksi ja kaikki toiminta on säädeltyä. Vaan helppoa se ei ole, kun oma kärsivällisyys ei oikein jaksa sitä että avataan ensin koiraportti yhdelle, kutsutaan se. Sitten odotetaan, sitten avataan toiselle ja taas odotetaan. Ja sama pitäis toistaa 5 kertaa! Ja arvatkaa kuinka monta kertaa päivässä? Varmaan jos jaksaisi, niin loppuisi se portista säntäily. Olen nyt tehnyt sitä noille kolmelle pahimmalle ja muutenkin niillä on kovennettua ja tulee olemaan sitä pitkään. Olen päättänyt että tuo porukka menee ruotuun, hyvällä tai pahalla. Enkä myöskään usko vähääkään mihinkään "k"-teemi kouluttamiseen tän porukan kanssa. Laumanjohtaja on laumanjohtaja ja sen kyseenalaistamisella on seurauksensa. Eikä se ole pään taputtelua!

1 kommentti:

Saija Sillanpää kirjoitti...

Heipä hei :)

Lueskelen ahkerasti blogiasi. Itseltä löytyy briardi narttu Smooth Breeze Ford Fairlane "Lyyli", rotikka Black Happies Love Me"Peppi" sekä myös isältäni briardi Afra Orage D'Hiver "Iita".