Eläinlääkäri oli kiinni hätäleikkauksissa koko päivän. Soitti viimein illalla kun oli aikaa. Ei pitänyt hyvänä merkkinä sitä ettei vieläkään syö, eikä tunnu että antibiootit purevat, eikä pysty olemaan kyljellään ja nukkumaan. Seuraavaksi pitää varata aika keuhkoputkien ja mahan tähystykseen. Pelottaa ajatellakin koko asiaa. Tuntuu ettei kestä ajatusta että vuoden sisällä voi menettää toisen ystävän.