maanantai 16. kesäkuuta 2008

Korvat lepattaa koiralla ja ohjaajalla aivot....


Oltiin treenaamassa Jarin ja Fannyn kanssa tottista ja opettelemassa Rutun kanssa hyppyä sunnuntaina. Lääkäri oli kerran mulle sanonut että niin paljon käyttöä kun jalka vaan kestää.... Joopa joo. Ruttu oli vielä toipilas nielutulehduksesta ja oma jalka remontissa niin eihän siitä voi tulla muuta kuin sanomista.

Ihmettelin miten koira on niin vetämätön (vetämätön on briardilla samanlaista kuin normikultsun korkein vire), mutta ajattelin että koska koira oli ollut virkeä ja syönyt antibioottia jo viikon niin vähän voi treenata. Treeni meni aivan ala-arvoisesti. Ruttu teki kyllä mutta ilman tavanomaista valtavaa innostusta. Asteikolla 4-10 annetaan treenille 7-. Otettiin noutoa ja seuraamista ja hyppyä. Ruttu vaikutti treenin jälkeen ihan ok:lta, ei mitään ihmeellistä. Oma olo oli enemmän kuin tuskallinen, jalka oli niin kipeä että hyvä kun pääsin takaisin autoon nilkuttamaan ja kotona putosin autosta ulos kun painoa ei voinut laittaa jalallle. No, lääkäri sanoi että takaisin satulaan vaan. Jos yhtenä päivänä sattuu tee seuraavana vielä enemmän... :)

Päästiin siis kotiin ja koirille iltaruoka, Ruttupa kieltäytyi kokonaan syömästä (kentällä Frolicit kyllä kelpasi) ja oli merkillisen levoton. Katsottiin kurkku, mun taidoilla vaikutti ihan hyvältä, ei mahassa mitään aristuksia eikä turvotusta, ei myöskään mitään ontumista.

Aamulla soitettiin varmuudeksi eläinlääkärille kun Ruttu vielä kieltäytyi syömästä mitään. Varmuudeksi aika iltapäiväksi ja tarkistettiin kaikki mahdollinen, vatsa, nielu, eturauhanen, anaalit. Ei mitään. Nielukin oli jo parantunut. Ainoa mitä vähän aristi oli selkä joka oli mennyt hieman jumiin. Siihen sai muutaman akupunktioneulan ja lääkäriltä varoituksen sanan hypyttämisestä. Nyt koira makailee aika rauhakseen kotona, otetaan varman päälle rauhallisesti akupunktion jälkeen ja katsotaan syökö nyt illalla. Yksi veikkaus oli että antibiootti on saattanut tehdä vähän vetämättömäksi ja sitten hullu emäntä vielä panee hyppäämään...

Toivotaan että huomenna Ruttu on jo oma itsensä.

Ei kommentteja: